Rakennuksen energiatehokkuudelle säädetään vähimmäisvaatimuksia, kun kyse on rakennuksen luvanvaraisesta korjaamisesta, käyttötarkoituksen muuttamisesta tai teknisten järjestelmien korjaamisesta. Tällaisia korjauksia ovat esimerkiksi laajat peruskorjaukset, rakennuksen ulkovaipan korjaukset ja teknisten järjestelmien uusiminen.
Energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ei tarvitse toteuttaa, mikäli ne eivät ole teknisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti mahdollisia. Tärkeää on myös, että energiatehokkuutta parantavat toimet tehdään rakennuksen ominaispiirteet ja käyttötarkoitus huomioiden.
”Ehjää ja toimivaa ei tarvitse korjata. Kiinteistön omistaja päättää, mitkä ovat rakennuksen korjauksen yhteydessä parhaat keinot parantaa energiatehokkuutta säädösten puitteissa. Kun rakennuksesta pitää huolta suunnitelmallisesti, on järkevää ottaa huomioon myös energiatehokkuus. Energiatehokkaaksi korjattu rakennus kuluttaa vähemmän ja ottaa huomioon ympäristön”, asuntoministeri Krista Kiuru sanoo.
Maankäyttö- ja rakennuslaki saatetaan perustuslain mukaiseksi
Energiatehokkuusmääräykset ovat osa EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoa ja edistävät samalla Suomen omia tavoitteita energiatehokkuuden parantamiseksi. Pitkällä aikavälillä korjausrakentamisella on ratkaiseva merkitys Suomen energiakulutukseen, sillä rakennuksissa kuluu nykyään 40 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki on säädetty ennen nykyisen perustuslain voimaantuloa. Lausunnolle lähtevä kokonaisuus sisältää myös ehdotukset lain rakentamista koskevien perussäännösten ja valtuutussäännösten saattamiseksi nykyisen perustuslain mukaisiksi. Samalla on tarkistettu nykyisten rakentamismääräysten säädöstaso ja luovutaan ohjeiden antamisesta asetuksina.
Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus muutoin muuttaa rakentamismääräysten sisältöä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Laki korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräyksiksi lähtee lausunnoille”
Ympäristöministeriön ehdotus on aika kohtuullinen verrattuna siihen, minkälaista pakkoa virkamiehet olivat alun perin esittämässä taloyhtiöille. Pelkona jopa oli, että taloyhtiöt olisivat lähteneet aikaistamaan korjaustöitä saadakseen tehtyä ne ilman ministeriön sorkkimista, sillä rahat ovat asukkailla muutenkin tiukoilla ilman 5-15 prosentin suuruista energiamääräyslisää. Tuo väliaikainen korjaus- ja hintapiikki on toki edelleen mahdollinen, jolloin mahdollisesti energiakorjauksiin muuten menevät rahat valuvat urakkahintoihin.
Vaikka esitys on kohtuullinen, ihmetyttää siinä se, että EU:stä tuleva kustannustehokkuusvaatimus on vesitetty siten, että tilaajalle on asetettu velvollisuus perustella itse, että jokin toimenpide on kustannustehoton. Ministeriö on tehnyt tämän käytännössä mahdottomaksi esittämällä, että jopa 30 vuoden takaisinmaksuaika on sen mielestä kustannustehokas. Tilaajien näkökulmasta järkevä takaisinmaksuaika on 3-7 vuotta, ja jotta tätä pidempää kannattaisi harkita, niin sitten arvonnousun pitää olla merkittävä.
Valmistautuuko ministeriö hatusta vetäisemällään takaisinmaksuaikarajalla siihen, että kohta kiinteistöille määrätään ylimääräinen kiinteistövero sen mukaan mikä niiden energialuokka on? Sillä saadaan tietenkin rukattua energiainvestointien kannattavuuttta mielin määrin. Aika monen rakennusosan käyttö- tai peruskorjausikä on lyhyempi kuin tuo 30 vuotta.
Ikkunoiden ja ovien kohdalla on toki perusteltua, että niitä vaihdettaessa käytetään uudisrakentamisen parhaita ratkaisuja, mutta johtaako tämä samalla siihen, että ihan korjauskelpoisiakin ikkunoita ryhdytään väkisin uusimaan. Kestäviä arvoja on muukin kuin pelkkä energiatehokkuus.
Uutisoinnin mukaan ei mitään tarvitsisi pakolla tehdä?
Mitä siis pitäisi pakolla tehdä?
”Uutisoinnin mukaan ei mitään tarvitsisi pakolla tehdä?
Mitä siis pitäisi pakolla tehdä?”
Jos ei mitään korjausrakenneta, ei tarvitse tehdä energiakorjaustakaan. Siinä mielessä nyt ei määrätä pakkoinvestoinneista. Sellaistakin vaihtoehtoa aikoinaan nimittäin väläyteltiin, että pakotettaisiin energiainvestointeihin jo silloin, kun rakenne ei ole vielä käyttöikänsä siinä vaiheessa, jossa korjaaminen tai uusiminen olisi ajankohtaista teknisen iän johdosta. Tuo lakiluonnos ei sellaiseen velvoita. Mutta jos alkaa tehdä merkittävää korjausrakennusinvestointia, täytyy uuden lain aikaan ottaa huomioon energia-asiat. Eli siinä vaiheessa kun muutenkin remonttia tekee, uusi laki voi asettaa velvoituksia energiaparannusten suhteen.