Sipoossa romahti Isola-teräshalli jo 1999. Ratsastajat olivat juuri ehtineet poistua hallista. Teräsrakenteiden suunnittelija ja hankkija Antti Isola kieltäytyi yhteistyöstä ympäristöministeriön kanssa, kun se olisi halunnut tutkituttaa hänen muiden halliensa turvallisuuden. Asiasta tehty raportti salattiin luottamuksellisena eikä ministeriö tiedottanut Isola-hallien ongelmista niiden omistajille tai kuntien rakennusvalvojille.

Ympäristöministeriö salasi Isola-hallin romahduksen vuonna 1999

Sipoossa romahti Isola-teräshalli jo 1999. Ratsastajat olivat juuri ehtineet poistua hallista. Teräsrakenteiden suunnittelija ja hankkija Antti Isola kieltäytyi yhteistyöstä ympäristöministeriön kanssa, kun se olisi halunnut tutkituttaa hänen muiden halliensa turvallisuuden. Asiasta tehty raportti salattiin luottamuksellisena eikä ministeriö tiedottanut Isola-hallien ongelmista niiden omistajille tai kuntien rakennusvalvojille.

Kirjoittaja(t) Rakennuslehti

Ympäristöministeriön entinen kehittämisjohtaja Risto Mäkinen kertoi tapauksesta Rakennuslehdessä vuonna 2004, mutta ei paljastanut hallin suunnittelijoita ja tekijöitä, koska nämä tiedot olivat luottamuksellisia. Siksi tieto ei kulkeutunut myöskään muille Isola-hallien omistajille. Ainakin kaksi hallia on romahtanut, viimeksi Laukaalla aiheuttaen pikkutytön kuoleman. Ehkä muitakin tapauksia on ollut, mutta esimerkiksi teräsrakenteisen varastohallien sortumisia ei ole koskaan tutkittu.

Sipoossa kaksi vuotta vanha teräsrakenteinen ratsastushalli romahti täysin. Kaksi ratsastajaa oli hetkeä aiemmin poistunut hallista. Ratsastajat saivat kiittää hengestään hevosta, joka luokkasi jalkansa, muuten ratsastus olisi jatkunut vielä tunnin.

Tapaus ei koskaan noussut julkisuuteen. Vuonna 1999 oli epäselvää, voiko edes ympäristöministeriö saada tietoa tällaisesta rakennuttajan ”yksityisasiaksi” katsottavasta tapauksesta. Hallista teetetty viranomaisraportti oli silloin edelleen luottamuksellinen.

Hallista tehty virhelista täytti puolitoista A-nelosta. Virheitä oli tehty sekä teräsrakenteiden suunnittelussa, konepajahitsauksissa että asennuksissa. Silti suunnittelija Antti Isola väitti 16.2.2013 Uusimaa-lehdessä, että kyse oli pelkästä työmaan virheestä.

Laukaan kuolemantapauksen valossa asiaa voisi pohtia jo paitsi onnettomuus- myös rikostutkinnan kannalta. Asian valossa kannattaisi pohtia myös kenen intressiä viranomaiset (ministeriö ja onnettomuustutkintakeskus) palvelevat jos ne jättävät raporteistaan pois tekijöiden ja suunnittelijoiden nimet. Esimerkiksi Liedon hallin sortumisen (2010) onnettomuustutkinnan selotustuksessa ei kerrota, että kyse on Isola-hallista. Liekö viranomaisten tiedonkatkon syytä, että siinä ei mainita myöskään mitään saman suunnittelijan Sipoon hallin sortumisesta?

Rakennuslehti kirjoitti 2004:

Suunnittelu oli hajautettu erikoisella tavalla. Insinööritoimisto oli hankeessa eräänlainen päätoteuttaja. Statiikan ratkaisut laski mallilla rakennesuunnittelijan alihankkija. Varsinainen rakenteiden suunnittelija ei kuitenkaan valinnut mallia sellaisenaan lopulliseksi rakenteeksi. Piirustukset olivat puutteellisia ja teräsrakenteen tuotantopiirustukset eivät olleet yhdenmukaisia betonirakenteiden suunnitelmien kanssa. Lisäksi teräsrakenteen asennusohjeet ja liitosdetaljit olivat puutteellisia.

Hitsaustyö oli paikoitellen ala-arvoista, joten toimittajalla ei ilmeisesti ollut laatujärjestelmiä tehtaalla eikä työmaalla.

Puutteita oli myös työmaalla. Perustavaa laatua olevia virheitä oli tehty muun muassa teräspilareiden alle tulevissa jälkivaluissa. Alkeellinenkin työmaan tarkastusjärjestelmä olisi Mäkisen mukaan rekisteröinyt puutteet.

Ympäristöministeriö olisi halunnut selvittää suunnittelijan ja teräsrakenteen toimittajan muita samankaltaisia projekteja, mutta yhteistyökykyä ei löytynyt. Mäkisen mukaan rakennuslaki ei anna viranomaisille mahdollisuutta vaatia suunnittelijalta yleisselvitystä siitä, missä on mahdollisia muita samankaltaisia riskikohteista. Tämä oikeus on ainoastaan virallisella onnettomuustutkinnalla.

Sipoon tapaus ei ole ainoa rakenteiden pettämistapaus, joka on salattu julkisuudelta. Valtaosa palkkien tai muiden rakenteiden pettämisistä ei päädy koskaan julkisuuteen, sanovat alan tutkijat.

Tätä artikkelia on kommentoitu 17 kertaa

17 vastausta artikkeliin “Ympäristöministeriö salasi Isola-hallin romahduksen vuonna 1999”

  1. Terästä suositaan jo lainsäätäjän toimesta. Jostain syystä teräsrakenteen saa lähtökohteisesti rakentaa ”vaarallisemmaksi” kuin muut materiaalit Suomessa. Lisäksi alan oma valvonta pettää jatkuvasti. Itse en teräshallia uskaltaisi ostaa, vaikka halpoja ne kieltämättä ovatkin.

  2. Kaikenlaista salailua on Suomessakin aina ollut. Ja tulee olemaan, joka paikassa. Kapuloita ei rattaisiin saa laittaa. En luota enää mihinkään yhteiskunnan ja muiden ihmisten toimiin. He ovat vain ihmisiä, peniä ja vajakkeja. Antakaa anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät. He eivät aina etukäteen aavista, että ruumiita tulee.

  3. Toivottavasti tämä artikkeli tulee asuntoasioista vastaavan ministerin tietoon. Jos puutelista oli runs. 10 v sitten pitkä olisi siihen pitänyt reagoida salassapitovelvollisuuden rikkomisen uhallakin koska kyse on ihmishenkien suojelusta. Typerät käytännöt eivät saa jatkua eikä suunnittelija ja rakentaja voi paeta vastuutaan.

  4. Ikävää luettavaa. Pikku-tytön kuolema ei mielestäni ollut puhdas onnettomuus. Jos näin selvästi oli tiedossa hallien rakennusviat ja rakennuttajat/rakentajat niitä salailivat. Tämä isola vois mennä peilin eteen ja miettiä että olisko henki säästynyt jos olisi suostunut yhteistyöhon. Aika paljon tapahtunut Isolan työmailla virheitä jos ongelmat niistä pelkastään johtuvat. Taitaa olla suunnitelussakin osansa.

    1. Kuulin asiasta siiloin koska lähipiirissäni on paljon ratsastuksenharrastajia. Viimeinen ulos tulleista ratsastajista tuli ulos, koska hän havaitsi hevosen ontuvan. Tarkoitus oli ratsastaa tunnin verran. Piireissä kyllä puhuttiin ja uudelleenarvioitiin tulevia yksityisiä maneesihankkeita. Käsittämätöntä, ettei viranomaiset puuttuneet asiaan. Hyvin lähelläni olevat henkilöt ovat sen jälkeen rakentaneet kaksi maneesia, ja isommassa oltiin vähällä luottaa vääränlaisiin lujuuslaskelmiin.

  5. Mikäli oikein muistan (eläkkeellä olevana entisenä rakennesuunnittelijana), oli lain ja/tai asetuksen mukaan rakennuksen täytettävä lujuudeltaan, terveellisyydeltään, kauneudeltaan ja paloturvallisuudeltaan kohtuulliset vaatimukset. Sellainen kai on, ettei rakennus saa sortua normaalioloissa. Näin ei ole ollut noissa Isola-halleissa. Jotain on unohtunut ja tehty pelkkää businessta. Luulisi Isolaa itseään edes hävettävän.
    Lainlaatijoiden virhe oli vapauttaa rakennustarkastus vastuusta ja siirtää se pelkästään suunnittelijoille ja toteuttajille.
    Pääsuunnittelija-arkkitehdilla ei ole taitoa eikä kokemusta tarkastella rakenteiden lujuutta, jäykkyyttä ja vakavuutta.
    Rakenteiden pääsuunnittelija puuttuu arvioni mukaan useimmista rakennuskohteista.
    Korjaus nykyiseen käytäntöön voisi olla Saksan tapaan kokenut osaava rakennusinsinööri joka tarkastaisi ja hyväksynnällään vastaisi suunnitelmista.
    Toteutuksen tarkastus ja hyväksyntä pitäisi olla rakennustarkastuksen vastuulla.
    Laukaan sortuman aiheutti ilmeiseti puutteellinen stabiliteetti yhden rakenneosan rikkoutuessa. Isolan selitys läheisen tieliikenteen aiheuttamasta muttereiden löystymisestä on aivan lapsellinen ja vaikka olisivatkin löystyneet, ei koko hallin pitäisi sortua kuin korttitalo.
    Vastaavan muotoisia kolminivelkehiä on ainakin 1940-50-luvulla tehty puusta naulaliitoksin ja samaa muotoa mukailevia Late-liimapuukehiä. Olivat rakeenteeltaan kestäviä! Teräsprofiilista hitsaamalla tai pulttaamalla koottuna vaikuttaa varsinkin tuo seinä- ja katto-osien liitos erittäin arveluttavalta.

    1. Pieni googlaus kertoo Isola-hallien uutisoinnista ja Isolan hyvistä selitystaidoista:

      ”Ympäristöministeriö tiedotti Helsingin kaupungin, Sastamalan kaupungin ja Pöytyän kunnan rakennusvalvontaviranomaisille, että Isola-nimisiä rakenteita sisältävissä halleissa on rakenteita, jotka voivat olla turvallisuusriski.

      Sastamalan Isola-maneesi on rakennettu vuonna 1988. Se on ensimmäinen maneesiksi rakennettu tämäntyyppinen halli. Ratsastuskoulun toiminta siirtyy ulkotiloihin ainakin siihen saakka, kunnes ratsastushalli on uudelleen tarkastettu.

      Pöytyän rakennusvalvonta edellyttää suunnittelijalta lausuntoa Pöytyän Riihikoskella pihattona toimivan Isola-hallin turvallisuudesta.Rakennusvalvonta tarkasti lihakarjan pihattona toimivan hallin eikä nähnyt syytä asettaa sitä käyttökieltoon.

      Janakkalan rakennusvalvonta on määrännyt käyttökiellon jo kahdelle Isola-hallille romahdusvaaran takia Janakkalassa. Toinen Laukaan maneesin tyyppisistä halleista on Turengissa, toinen Tervakoskella. Janakkalan Isola-hallit ovat samalla periaatteella toteutettuja teollisuushalleja kuin Laukaassa viime viikolla romahtanut ratsastusmaneesi.

      Suomessa on yhteensä kymmenkunta Laukaan turmamaneesin kaltaista hallia, kertoi suunnittelijatoimisto Maneplan Oy:n pääsuunnittelija Antti Isola Yle Uutisille.

      STT:lle Isola sanoi, että Suomessa on ollut kuusi sellaista hallia, joista Onnettomuustutkintakeskus on varoittanut.
      Liedon ja Laukaan maneesit ovat romahtaneet. Neljä pystyssä olevaa rakennusta sijaitsevat Isolan mukaan Sastamalassa Pirkanmaalla, Helsingin Östersundomissa, Pöytyällä Varsinais-Suomessa ja Pornaisissa Uudellamaalla.

      Isolan mukaan maneesionnettomuudet johtunevat siitä, että tiedonkulku suunnittelun, työnjohdon ja työntekijöiden välillä ei ole toiminut. Onnettomuudet johtuvat hänen mukaansa myös kuntien rakennusvalvonnan puutteellisuudesta. Hänen mukaansa Liedossa rakentajat eivät noudattaneet rakennusohjeita eikä kunnan valvonta puuttunut virheelliseen asennustyöhön.

      Isolan mukaan pystyssä olevissa halleissa on ajat sitten tarkastettu, että vaakasuoraan tulevaa perustuksen kuormitusta estävät vaijerit tai vetotanko on kiinnitetty asiallisesti.

      ”Oletan, ettei vaaraa ole.”

      Onnettomuustutkintakeskus on pyytänyt tietoa 50 suuresta, saman suunnittelijan hallista. Isolan mukaan näissä halleissa ei pitäisi olla vaaraa.”

      Uskokoon ken haluaa. Hyväuskoisuuden olisi pitänyt loppua jo vuonna 1999 Sipooon hallin romahduksen jälkeen. Mielenkiintoista on, että yhdessäkään haastattelussa Isola ei ole itse ottanut esiin tuon hallin romahdusta vaan on kertonut vain niistä, jotka Onnettomuustutkinta oli jo paljastunut puutteellisiksi. Edes onnettomuustutkinnan Liedon hallia koskevassa raportissa vuodelta 2010 ei kerrota, että Isolan halli on romahtanut jo aiemminkin. Ikävää näissä raporteissa on myös se, että tekijöiden nimet on niissä salattu, joten onnettomuuksia on lähes mahdoton yhdistää toisiin, saman tekijän töppäyksiin. Itsekin olisin kertonut Isola-halleista paljon aiemmin, jos tieto olisi ollut avoimesti saatavilla ympäristöministeriön ja onnettomuustutkinnan raporteissa.

      Kun eilen soitin Helsingin ja Sipoon rakennusvalvontoihin kysäkseni näiden hallien tekijöitä, niin sielläkin tuli hetken hiljaisuus, koska tietoja ei ollut joko saatavilla tai asioista jotain tietävät olivat jo eläkkeellä. ”Jos halli on kerran romahtanut, niin olemme sitten hävittäneet sitä koskevat suunnitelmapaperitkin”, sanottiin Sipoon rakennusvalvonnasta.

      1. Itse olen rakennuttajana joskus joutunut suorastaan väittelemään kohteen rakennesuunnittelijan(tai toimiston johtajan) kanssa. Isossa kohteessa(esim hotelli) olen edellyttänyt rakennesuunnittelijalta, että hän tarkastaa perustus- ja runkovaiheessa kaikki tärkeimmät rakenteet, ja jos hyväksyy laittaa hyväksynnästään merkinnän joko työmaapäiväkirjaan tai virallisiin rakennekuviin. Minulle on sanottu, että hehän vain suunnittelevat kohteen, valvoja valvoo, että se on kuvien mukaan rakennettu. Olen yrittänyt sanoa, että sinä olet rakennesuunnittelun ammaattilainen; ensinnäkin sinun kuuluu vielä viimeisen kerran tarkastaa tässä vaiheessa, että rakennesuunnitelmat on oikein tehty. Toiseksi: ei rakennusmestarikoulutuksen saaneelle valvojalle ja/tai vastaavalle mestarille saa eikä voi panna näin suurta vastuuta rakenteiden oikeellisuudesta. Vain rakenteita jatkuvasti suunnitteleva voi löytää sieltä mahdolliset virheellisyydet. Olen myös sanonut, että ilmaiseksi tätä ei tarvitse tehdä, tämä on tuntityötä. Silti asia ei meinaa mennä jakeluun. Olisiko suunnittelijoiden asenteissakin korjaamista?Olisiko tämä sellainen merkintä papereissa, joka tulisi rakennusvalvonannan vaatia joiltakin rakennuksilta?

  6. Salaamalla ei asiat selkene mutta meillä viranomaiskulttuuri ja jopa mediakin näyttää olevan kovin sitoutunut moiseen agendaan. Ei ehkä muutu miksikään koskaan vaikka kuinka moni lapsi tai aikuinen menettäisi henkensä. Meillä ei elämä ole arvossa. Aivan kuin eläisimme edelleen entisessä N-liiton alaisuudessa ja joutuisimme noudattamaan sen aikaisia käytäntöjä. Salaamisella ei ole oppimisen, ymmärtämisen ja vastuunottamisen kanssa paljon tekemistä sen tietää kaikki.

  7. Liinnaan vaan. En ymmärrä miksi syyttäjä/poliisilaitos käyttää aikaa pikkuvilppeihin kun ihmisentappajat eivät luonnon varoituksesta huolimatta korjaa virheitään. Omaisuus heti takavarikkoon, korvaukset vahingon kärsineille ja suunnittelijat syytteeseen ennen kuin pakenevat maasta ja vähittävät omaisuutensa.
    Kiuru ottakoon aloitteen, reipas ministeri saa tästä kunnon kaluunat kun panee toimeksi.

  8. Eikö rakennuksen omistaja ole kuitenkin se, joka on vastuullinen kun romahdus sattuu?

  9. Hallirakentamisen alalla toimivana esitän muutaman ajatuksen kuinka surkealla tolalla asiat oikeasti ovat:

    Teoria: MkRl vaatii, että rakennushankkeeseen ryhtyvä valitsee riittävän osaavat suunnittelijat ja toteuttajat.
    Käytäntö: Rakennushankkeeseen ryhtyvän itsensä ”kelpoisuusvaatimus” on 18 vuoden ikä. Sillä osaamisella valitaan osaavat tekijät.

    Teoria: rakennuttaja tietää mitä ostaa.
    Käytäntö: rakennuttaja tietää vain mitä se maksaa.

    Teoria: Rakennusvalvonta tarkastaa suunnitelmat.
    Käytäntö: Suomessa lienee tusina kuntaa, joissa vilkaistaan rakennesuunnitelmat. Muissa riittää julkkaripiirrokset ja energiatodistus.

    Olen ehkä vähän lapsellinen, mutta minusta on hauska pantata rakennesuunnitelmia. Kaikki tietysti löytyy laskelmineen, mutta vain noin neljänneksessä hankkeista pääsuunnittelija tai rakennusvalvonta pyytää niitä nähtäväksi…

  10. Taitaa olla melkoinen ”sankari” tämä Isola. Täysin vastuutonta toimintaa ja muiden hengen kanssa leikkimistä. Saunan taakse pitäisi viedä ja kertoa, miten tulee toimia. Mahtaisiko oppia sittenkään. Maine tuli (siis huono), mutta kunnia meni. Taitaa olla aika paljon noita Isolan suunnittelemia halleja tässä maassa. Positiivista on se, että nyt löytyy korjausrakentajille ja purkuporukoille töitä.

  11. Jo on härski suunnittelijakin, kun ei ihmisten henki yhtään kiinnosta. Virkamiehet samaten saamattomia ja välinpitämättömiä ihmisten hengestä samoin.

    1. Rakennuslehti kirjoitti tänään (28.2.2013) Sipoossa vuonna 1999 romahtaneen Isola-hallista teetetyn tutkimusraportin ja hallin suunnittelijoiden ja tekijöiden nimien salaamisesta näin:

      ”Ympäristöministeriön juristit suosittelivat salaamista, koska muuten oli vaara, että ministeriötä vastaan olisi nostettu vahingonkorvauskanne liiketoiminnan vahingoittamisesta.”

      Kun vielä Isola kieltäytyi yhteistyöstä eikä avannut piirustusarkistojaan, ei ministeriö päässyt selvittämään muiden hallien kuntoa. Ministeriö tyytyi tähän. Asia haudattiin hiljaisuudessa ja yrittäjä pääsi jatkamaan halpahalliensa tehtailua tunnetuin seurauksin.

      Liedon ja Laukaan tapausten jälkeen on noussut esiin epäilyt ministeriön toiminnan ryhdikkyydestä ja siitä ketä se oikein suojelee, jos ei kansalaisiaan. Tiedonkulussa vähintäänkin on paljastunut ammottavia aukkoja, joita ministeriön salailulinja on vielä pahentanut.

      Entinen valtiosihteeri Risto Volanen kirjoitti Uudessa Suomessa heti Laukaan onnettomuuden jälkeen:

      ”Laukaan hallisortuma kertoo jälleen puutteesta Suomen valtion turvallisuushallinnossa. Tapaus on siksi merkittävä, että yksi ihminen menehtyi nykyjuridiikan kannalta oikein toimineen mutta pohjimmiltaan rakenteellisesti puutteellisen turvallisuushallinnon ollessa osatekijänä.

      Maankäyttö- ja rakennuslain 21§:n mukaan ”Rakennusvalvonnan viranomaistehtävistä
      huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus.” Muilla kunnan viranomaisilla ei ole oikeutta puuttua tämän kunnan toimivaltaisen rakennusvalvontaviranomaisen päätöksiin lupa- tai valvonta-asioissa. Ilmeistä on, että saman yleisen oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti myös
      Ympäristöministeriö ja ELY –keskukset tulkitsevat, etteivät ne ylempinä viranomaisina voi yksittäisessä tapauksessa ohjata tai puuttua Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan toimivaltaisen kunnan rakennuslautakunnan toimintaan.

      Mahdollisesti tämä on ollut myös Onnettomuustutkintakeskuksen mielessä, kun se kesäkuussa 2010 antoi Ympäristöministeriölle ilmoituksen kattoromahduksia selvittäneen tutkintalautakunnan työstä. Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi puhuu nyt ”varoituksesta”, mikä on vahvahko muotoilu verrattuna kesäkuun 2010 kirjeeseen Ympäristöministeriölle: ”Osin tai kokonaan vastaavia teräsrunkoisia Isola-nimellä toimitettuja halleja on tiettävästi useita. Tutkintalautakunnan mielestä hallien omistajien tulisi saada tieto siitä, että heidän omistamissaan halleissa saattaa olla edellä mainittuja turvallisuuspuutteita.”

      Sama muodolliseen toimivaltaan pitäytyvä toimintalinja jatkui Ympäristöministeriössä. Silloisen ympäristöministeri Jan Vapaavuoren mukaan talvella 2010 sattuneiden romahdusten jälkeen ”Onnettomuustutkintakeskuksen varoitus kesäkuulta 2010 toimitettiin kuntiin alle viikossa.”
      Vapaavuori jatkaa ”Onnettomuustutkintakeskus toimi tässä täysin asianmukaisesti. Myös ministeriö toimi asianmukaisesti. Käsittääkseni myös ely-keskukset toimivat asianmukaisesti.”

      Asian ydin on juuri siinä, että Vapaavuoren mainitsemat ylemmät viranomaiset ovat nykyisten säädösten ja oikeusvaltioperiaatteiden tulkinnan kannalta toimineet halliromahduksissa asianmukaisesti. Ongelman ydin taas on siinä, että tämä tarkka normien seuraaminen eli yksittäistapauksiin puuttumattomuus toimii hyvin normaalitilanteessa, mutta ei epätavallisessa turvallisuustilanteessa, jossa kansalaisten henki voi olla vaarassa.

      Esimerkiksi hallien tapauksessa nykyaikaisen valtion havaittuun turvallisuusriskiin vastaaminen olisi merkinnyt Ympäristöministeriön määräystä kaikkien vastaavien hallien käyttökiellosta siihen asti kuin ne on tarkastettu, mutta siihen ei nykyisen lainsäädännön saatikka pitkän hallintoperinteen vuoksi ole katsottu olevan mahdollisuuksia”, Volanen kirjoitti.

      1. Kiitoksia Rakennuslehdelle hyvistä kirjoituksista. Ne kertovat, että:

        1. Lainsäädäntö on (vain!) historian kirjoitusta. Näissä hallisortumissa lainsäädäntö on laahannut liian pitkään perässä. Montako kuolemantapausta vaaditaan, että…?
        2. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei sisällä sanktioita. Sen on alan vastuuttomuuskin näyttänyt. Toisaalta: eihän rakennuttaja eikä omistaja voi vastuitaan ulkoistaa. Eipä vaan juuri näy vastuullisia tilillä.
        3. ”Ei insinööri normeja tarvitse”, totesi taannoin eräs alan professori. Oikein totesi; normit ovat vain tarkistamista varten, ei ”miten voimat siirtyvät maaperään” -suunnitteluketju. Voimat = MRL:n 117 §:ien olennaisten vaatimusten kaikki vaikuttavuussuureet, joiden pitää toimia yhteisjoukkona, ei erillisesti.

        Ps. Radiossa kerrottiin äsken, että Vantaalla Hämeenkylän koulun alakatto olisi romahtanut videotykin painosta.

Vastaa käyttäjälle eero etupelto Peruuta vastaus

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi