Rakennusliikkeiden takuukorjauksista vastaavat työnjohtajat kertovat, että pihakansien rakennusvirheet tulevat useimmiten kalleimmiksi korjata takuu- ja kymmenvuotistarkastuksissa. Rakentamisen aikaiset virheet tulevat poikkeuksetta näkyviin vesivuotoina. Syitä vuotoihin on useita: monimuotoiset rakenteet, vuotavat läpiviennit tai liikuntasaumat, nostojen kiinnitykset. Virheen syynä voi olla puuttuva tai puutteellinen suunnittelu tai asennuksen aikaiset virheet.
Skanskan pääkaupunkiseudun takuukorjauksista vastaava työnjohtaja Juha Koivisto kertoo, että pihakansien vuodot tulevat esiin pääsääntöisesti kymmenvuotistarkastuksissa. Jonkinlaisia vuotoja on lähes kaikissa kohteissa. Skanska lähti selvittämään syitä vuotoihin Vahasen toimiston avulla viime vuoden alussa.
Skanskalla on oma rakennusvirhepankki, jolla puututaan esimerkiksi asuntotuotannossa havaittuihin virheratkaisuihin. Tieto havaitusta, tyypillisestä virheestä menee läpi organisaation.
Ratkaisu
Laatuajatteluun liittynyt selvitys johti uusiin ohjeisiin ja menettelytapoihin, jotka johtavat Koiviston käsityksen mukaan uusissa pihatasoissa vähäisempiin vuotoihin tai estävät vuodot kokonaan. Nyt jokaisen parkkihallin suunnitelmat tarkistutetaan ulkopuolisella rakennesuunnittelijalla, joka antaa kirjalliset kommentit suunnitelmien riittävyydestä, toteutettavuudesta sekä riskeistä.
Pihakansien vesieristyksiin on aiemmin käytetty vesieristeenä bitumia. Bitumi ei Koiviston mielestä ole välttämättä väärä materiaali pihakansissa, mutta etenkin läpivientien ja liikuntasaumojen kohdalla sen elastisuus ei riitä. Skanska onkin siirtynyt etenkin nostoissa, läpivienneissä ja muissa vaikeissa paikoissa bitumista elastomeeriin. Tämä on kalliimpaa kuin bitumi, mutta toimii paremmin ja tarttuu pintaan ”kuin tauti”.
Hinnan lisäksi elastomeerin huono puoli on se, että se vaatii plusasteita asennuksen ajaksi.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Laatuvirhe: Pihakansien rakennusvirheet tulevat kalliiksi”
Missä ihmeen 10-vuotistarkastuksissa? Asuntokauppalaki ei tunne moista eikä urakoitsijoiden kannattaisi noihin lähteä mukaan…
Pihakansien kaltevuuksista pitäis ottaa desimaalit pois ja lukeman olla 2% tai enemmän.
http://www.skanska.news/vbl_20151204a.pdf
Suurelta osin ongelma on osaamattomien suunnittelijoiden käyttäminen.Esim vesikatto puolella kaikki suunnittelevat kattoja vaikka suunnittelijalla ei olisi minkäänlaista kokemusta valituista materiaaleista. Sama ongelma jatkuu työn aikaisessa valvonnassa, valitettavasti vesikatto vaativat koko katon työn aikaista valvontaa ja läpivientien tarkastamista. Tyypillinen luukusta katselu kun ei riitä..
Tilaajien suhtautuminen elastomeereihin on suorastaan kauhun sekaista , eivätkä suunnittelijatkaan aina edes ymmärrä mistä puhuvat verratessaan bitumeja elastomeereihin. Oli valittu menetelmä mikä tahansa on suunnittelijan tunnettava materiaalit ja osattava rakenteen fysikaalinen käyttäytyminen, eli kieltäydyttävä suunnittelemasta rakennetta josta ei rehellisesti ymmärrä mitään.
Komppaan edellistä. Kaikki lähtee suunnittelusta.
Jutussa on hassusti otettu kantaa bitumin riittämättömään elastisuuteen.
Ottaisin tässä kohtaa esille bitumikermeillä toteutetun vedeneristeen läpiviennin tiivistämisen. Tiivistämisessähän käytetään EPDM-kumista läpivientiosaa. Läpivienti voidaan toki toteuttaa jollain ”elastomeerillä” mutta tämä EPDM-kuminen läpivienti on elastisuudessaan aivan toista luokkaa kuin jokin valettava esim polyuretaanipohjainen vedeneriste. En tunne näitä valumassoja niin hyvin että tyrmäisin näitä uretaanipohjaisiakaan tällaisessa tarkoituksessa, mutta kovempaa se on kuin EPDM ja näin jutun mainostama riittävä elastisuus on vähintäänkin kyseenalaista.
Entä liikuntasaumat? Jos otetaan esimerkiksi vedeneristys, johon on suunniteltu TL2 + TL2 kumibitumikermit. Tyypillisten tämän päivän polyesterisillä tukikerroksilla varustettujen kumibitumikermien murtovenymä on n. 30%. Irroitetaan kermieristys alustastaan esimerkiksi 500mm matkalta, tällöin liikevaraa on melko reilusti. Aika helppoa!
Mikä on käytäntö:
– asennetaan jokin kallis liikuntasaumaosa liikuntasaumaan. Hinta moninkertaistuu, ja venymäominaisuudet saattavat olla joko huonommat
– asennetaan hiekkapohjainen kermi liikuntasauman pohjalle, ja tämän päälle tehdään 2x vedeneristys. Eristys on hienosti irti alustastaan, mutta liikuntasauman kohdalle asennettu lisäkermi tekee liikuntasaumasta entistä kovemman ja jäykemmän, ja nyt venymä pyrkii tapahtumaan heti sauman vieressä.
Jokainen voi perehtyä suunnitteludetaljeihin esimerkiksi RIL 107:sta tai Kattoliiton toimivista katoista. Kannen suunnittelu ei ole mitään rakettitiedettä, on vain ymmärrettävä materiaalien toiminta, tällä hetkellä suunnittelijoita ei tunnu kiinnostavan riittävästi.