Nokian vesikatastrofista pitää ottaa opiksi

Nokian kaupungin vesikriisi tulee minua lähelle, sillä omat vanhempani asuvat siellä ja vieläpä pahiten saastuneella alueella.

7-vuotias tyttäreni sattui viettämään mummolassa viikonlopun, jota edeltäneenä perjantaina vesivahinko paljastui. Hän ei onneksi ehtinyt juoda Nokian 30 000 asukkaan suolistobakteereilla terästettyä vesijohtovettä, mutta tuolloin annettujen ohjeiden mukaisesti käytti sitä peseytymiseen. Seuraus tästä oli erittäin raju silmätulehdus.

Vanhempieni ystäväpiirin välityksellä tiedän, että Nokian vesilaitokselle tuli useita ilmoituksia pahanhajuisesta ja vaahtoavasta vedestä jo torstaina. Soittajille vakuutettiin veden olevan juomakelpoista. Miksi näitä ilmoituksia ei pidetty hälyttävinä? Inhottava ajatus on, että vesilaitoksella oli kuultu samanlaisia valituksia aiemminkin eikä niihin siksi reagoitu. Ehkä laiton venttiiliviritys on vuotanut tai unohtunut hetkellisesti auki ja aiheuttanut pienessä mittakaavassa samankaltaisia ongelmia jo aiemmin. Vai eikö vesilaitoksella vain uskottu, että jotain ikävää voi tapahtua?

Virheistä kuitenkin seurasi tuhansia ihmisiä kaatanut epidemia, jonka taloudelliset ja inhimilliset seuraukset ovat valtavat. Ehkä Nokialla olisi yksinkertaisesti pitänyt katkaista johtovesi kokonaan muutamaksi päiväksi, kun syy veden saastumiseen selvisi. Välttämätön vedenjakelu olisi hoidettu tankkiautoilla. Kesäfestareita odottavia Bajamajoja lienee jossain päin Suomea varastossa isot määrät, ehkä niitä olisi voitu käyttää hätäkäymälöinä.

Nokian tapaus osoittaa ensinnäkin miten haavoittuvaa meidän inframme on ja toisekseen miten huonosti on varauduttu siihen liittyviin suuronnettomuuksiin. Näin voi ihan oikeasti käydä uudelleen jossain muualla. Silloin pitäisi olla pienessäkin kunnassa selvillä tarkat ja nopeat toiminta- sekä tiedotusohjeet. Nyt oli ”onnea” siinä, että selvittiin mahataudilla. Cocktail olisi ollut varmasti tymäkämpi, jos joku olisi saastuttanut veden tahallisesti.