Kohta jo kaksi vuotta kestänyt alamäki on tuonut monenlaista epävarmuutta rakennusalalle. Julkisuudessa on puhuttu paljon koko alan ja yritysten tukalasta tilanteesta, heikosta liikevaihdon kehityksestä, tappioista ja konkursseistakin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt yksittäisten työntekijöiden tilanne.
Heikko suhdanne vaihtoi nopeasti päivän yöksi. Nollakorkoajan siivittämällä rakennusalalla työntekijöitä revittiin koulunpenkiltä töihin ja yrityksestä toiseen. Moni ammattilainen pääsi valitsemaan työnsä – ja töitä riitti. Kun alamäki alkoi, alkoivat myös muutosneuvottelut ja ensin lomautukset ja pian myös irtisanomiset.
Työelämän muutos on ottanut ja ottaa edelleen koville. Kokeneet tekijät ovat tottuneet rakentamisen voimakkaaseen syklisyyteen ja suuriin vaihteluihin töiden määrässä, mutta monille nuoremmille kokemus on uusi. Se saattaa lamaannuttaa ja masentaa. Jos omat työt jatkuvatkin, työkavereita lähtee viereltä kortistoon. Murros on kova, ja se tuntuu, oli sitten nuori tai vanha ammattilainen.
Juuri nyt olisikin aika keskustella työpaikoilla siitä, miltä tuntuu. Sitä voi tehdä järjestäytyneesti yritysten järjestämänä tai ihan vaan arkisissa keskusteluissa työkavereiden kesken. Myös ammatti- ja muilla järjestöillä on nyt tärkeä rooli työmarkkinoilta sivuun joutuneiden yhdistävänä tekijänä.
Esimerkiksi koulutuksiin ja tutkintojen suorittamiseen voi tässä suhdannetilanteessa tarjoutua hyvä hetki. Ne tuovat mielekästä tekemistä ja uutta osaamista sekä varmistavat tulevia töitä, kun työmarkkinat taas alkavat toimia normaalisti.
Rakennusala on perinteisesti ollut varsin suoraviivainen ja tekemiseen keskittynyt. Monet yritykset onneksi ottavat työntekijöiden jaksamisen ja mielen liikkeet aiempaa paremmin huomioon. Erilaista apua on tarjolla, ja sitä kannattaa hyödyntää.
Yksilötasolla on tärkeää pitää omasta ja kaverin jaksamisesta huolta. Vaikka se ei aina helppoa olekaan, nyt on olennaista kysyä, miten menee. Siitä voi avautua hyvä keskustelu, joka auttaa sekä kysyjää että vastaajaa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “On aika kysyä, miten menee”