”Rakennusalan talousrikoksista aiheutuneet taloudelliset vahingot ovat todellisuudessa vielä suuremmat, sillä tiedot rahamääristä on kirjattu kattavasti vain osaan rikosjutuista”, sanoo tutkija Terhi Kankaanranta.
Kankaanrannan ja erikoistutkija Vesa Muttilaisen raportissa ”Kuittikauppa rakennusalan talousrikollisuutena” tutkittiin rikosilmoitusten tietoja rakennusalan talousrikosjutuista vuodelta 2007. Yhteen rakennusalan talousrikosjuttuun sisältyy keskimäärin lähes neljä rikosnimikettä. Yleisimpiä rikoksia ovat törkeä kirjanpitorikos ja törkeä veropetos. Tekijät ovat tyypillisesti keski-ikäisiä miehiä, joiden ammattinimikkeenä on useimmiten joko yrittäjä tai rakennusmies. Joka kymmenes epäilty on taustaltaan ulkomaalainen – yleensä joko virolainen tai ruotsalainen.
Kuittikauppaa käydään keksityillä laskuilla. Kuittikaupasta on kyse, kun rakennusalan yritys maksaa esimerkiksi olemattomasta alihankintapalvelusta. Myyjä palauttaa laskutetun summan käteisenä ostajalle ja saa toiminnastaan palkkion. Ostaja välttää muun muassa arvonlisäveroja sekä sosiaaliturva- ja eläkemaksuja. Saamallaan käteissummalla ostaja voi esimerkiksi maksaa pimeitä palkkoja. Kuittikauppayritysten kirjanpidossa on yleensä runsaasti epäselvyyksiä.
Tutkinnanjohtajien arvioiden mukaan rakennusalan talousrikosten tutkinta ei erityisemmin poikkea muiden talousrikosten tutkinnasta. Ongelmia ja viivettä aiheuttavat muun muassa rakennusalan pitkistä aliurakkaketjuista johtuva juttujen laajuus ja kansainväliset kytkennät sekä tutkinnan reaaliaikaisuuden vaatimus.
Rakennusalan talousrikosten torjumiseksi tutkinnanjohtajat kannattavat lähes yksituumaisesti alalle ehdotettua käännettyä arvonlisäveroa, jossa koko urakkaketjun arvonlisäveron maksaisi pääurakoitsija. Nykyisin aliurakoitsijat vastaavat itse arvonlisäverojensa maksamisesta.
Vuonna 2008 talousrikosten poliisitutkinta maksoi valtakunnallisiin tilastotietoihin perustuvien arvioiden mukaan 22-29 miljoonaa euroa, josta rakennusalan juttujen tutkintaan kului arviolta 3-5 miljoonaa euroa. Viimeisimpien viiden vuoden aikana talousrikosten tutkinnassa on saatu omaisuutta takaisin keskimäärin runsaat 43 miljoonaa euroa vuodessa.
”Takaisin saatu rikoshyöty ylittää esitutkinnan kustannukset, joten tutkintaan kannattaa panostaa”, Muttilainen arvioi.
Raportti Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksesta löytyy verkkojulkaisuna kokonaisuudessaan ohesta Kuittikauppa rakennusalan talousrikollisuutena
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakennusalan talousrikoksista kymmenien miljoonien eurojen vahingot vuonna 2007”