Nuohousalan Keskusliiton jäsenet kartoittivat kattoturvalaitteiden riittävyyttä kyselylomakkeiden avulla kesällä ja alkusyksystä 2011. Vastauksia saatiin kaikkiaan 1047 kiinteistöstä, joista runsaat puolet sijaitsee maaseudulla ja loput taajamissa.
Selvityksessä nuohoojia pyydettiin tarkkailemaan oman työnsä ohessa kiinteistöjen kattoturvalaitteita: talotikkaita, lapetikkaita, kattosiltoja ja piipputikkaita.
Selvityksessä kartoitettiin sekä asumiskäytössä olevia kiinteistöjä että vapaa-ajan asuntoja. Kattoturvalaitteiden tila osoittautui huonoksi: keskimäärin 29 prosentissa kiinteistöistä on jotakin huomautettavaa. Tilanne vapaa-ajan asunnoissa oli vieläkin huonompi. Yli 40 prosentissa vapaa-ajan asunnoista oli puutteita kattoturvavarusteiden osalta.
– Tilanne on kaikkien katoilla liikkumaan joutuvien turvallisuuden kannalta hälyttävä, Nuohousalan Keskusliiton puheenjohtaja Petteri Virranta huomauttaa.
Huolestuttava havainto tutkimuksessa oli myös se, että viimeisen 20 vuoden aikana rakennetuissa taloissa havaittiin puutteita lähes 20 prosentissa kiinteistöistä. Kuntien rakennusvalvonta ei näytä huolehtivan velvollisuuksistaan, vaan hyväksyy asuinrakennukset käyttöön otettavaksi, vaikka merkittäviä puutteita on korjaamatta.
Työturvallisuudessa paljon parannettavaa
Kattoturvalaitteiden tilaa haluttiin selvittää nuohoojille sattuvien useiden tapaturmien ja läheltä piti -tilanteiden vuoksi. Nuohoojille sattuu vuosittain runsaat sata työtapaturmaa, joista yli puolessa nuohooja putoaa joko katolta tai tikkailta, ja nämä ovat aina vakavia tapauksia.
Viimeisin kuolemaan johtanut putoamistapaturma sattui tammikuussa 2003, kun kattoon kiinnittämättä jätetyt kattolapetikkaat irtosivat paikoiltaan katon harjan takaa ja nuohooja putosi katolta tikkaiden kanssa.
– Työturvallisuuden parantaminen on eräs ammattikuntamme suurimpia haasteita. Katolla liikkumisen turvallisuus on nuohoojille luonnollisesti olennaisen tärkeää. Oikein asennetut tikkaat ja kattosillat ehkäisevät monta onnettomuutta, puheenjohtaja Petteri Virranta painottaa.
Asia ei ole nuohoojille mitenkään uusi. Nuohousalan Keskusliitto selvitti omalta osaltaan kattoturvalaitteiden tilaa vuonna 2004, jolloin tilanne oli vieläkin huonompi, koska silloin huomautettavaa löytyi lähes 40 prosentissa kiinteistöistä.
Jo vuonna 1990 valmistuneen Paavo Tiitan tutkimuksen tulokset osoittivat, että nuohoojilla on keskimääräistä huomattavasti suurempi riski joutua tapaturman uhriksi.
Tutkimuksessa nuohoojien tapaturmasuhde todettiin yli kolminkertaiseksi ja tapaturmataajuus lähes kolminkertaiseksi kaikkiin aloihin verrattuna. Tapaturmista yli 60 prosenttia oli putoamisia, liukastumisia ja kaatumisia tai sortuvien rakenteiden mukana putoamisia. Yli puoleen tapaturmista syy löytyi puutteellisista kulku- ja työtasoista. Yleisin syy oli tikkaiden rikkoutuminen.
Myös tapaturmatilastojen sanoma on ollut sama: tapaturmista yli puolet on johtunut tikkaista ja kulkutasoista.
Määräykset ovat selvät
Suomen rakentamismääräyskokoelman osa F2 rakennuksen käyttöturvallisuudesta määrää, että rakennuksen huoltamisen turvallisuus on varmistettava. Nuohoojan tulee päästä tekemään työnsä esteettä ja turvallisesti.
Määräyksen mukaan talotikkaan tulee olla kestävä, kiinteästi asennettu sekä turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti sijoitettu. Irtotikkaat eivät ole turvalliset, eikä määräys niitä salli.
Katolla sijaitseville savupiipuille, ilmanvaihtolaitteille sekä muille säännöllistä käyntiä vaativille rakennusosille ja laitteille on järjestettävä tarkoituksenmukainen, katkeamaton kulkutie. Katon kulkutiet myös suojaavat katemateriaalia vahingoittumiselta. Katolla, joka on kaltevampi kuin 1:8 kattokulkutie rakennetaan kattosiltaa ja tikasaskelmia käyttäen.
Nuohouksen helpottamiseksi kattosilta tulisi viedä mahdollisimman lähelle piippua. Lisäksi kulkutiet tulisi myös ulottaa kaikille muillekin huollettaville kohteille, kuten ilmanvaihtolaitteiden poistoputkille.
Yli kaksikerroksisissa rakennuksissa ullakoille ja katoille tulee päästä myös sisäkautta. Kulkutiekuilun vähimmäismitta on 900 x 900 mm ja luukun 600 x 600 mm. Kattoluukussa on oltava kiinnitys, joka estää sen putoamisen avattuna.
Kun talotikkaan nousukorkeus ylittää kahdeksan metriä, portaat on varustettava turvakiskolla tai selkäsuojuksella.
Piippu varustetaan piipputikkailla, kun piipun korkeus ylittää 1200 mm. Kun nousukorkeus ylittää 8 metriä, piipputikkaissa on oltava turvakaide. Piipputikkailla varustetun piipun päälle tarvitaan vähintään 1100 mm korkea avokaide.
Yksityiskohtaisemmat ohjeistukset löytyvät RT-kortistosta RT 85-10708.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Nuohousalan Keskusliitto: Pientalojen kattoturvalaitteet eivät vastaa vaatimuksia”
Jos ei ole mitään vaikeuksia, niin ainahan niitä voi keksiä
lisää, kuten pöljät nuohoojat. Jos 50 vuotiaan loivakattoisen
pientalon katolta ei pysty putoamaan kun katto ei ole jäässä, niin sinne on tietysti mentävä silloin kun katto on jäässä ja rakennettava tikasjärjetelmät 5 min työsuoritusta
varten kun kesällä pitää olla lomalla.