Ministeri kertoi kantansa, kun ympäristöministerön kansliapäällikkö Hannele Pokka luovutti hänelle maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta tehdyn arvioinnin. Arviontiraportti ei sisältänyt juurikaan selkeitä jatkotoimenpiteitä.
”Jatkossa ensisijaisia ovat hallituksen rakennepoliitiseen ohjelmaan liittyvät hankkeet”, Pokka sanoo. Niiden toteuttaminen jää hänen mukaansa seuraavalle hallituskaudelle.
Viitanen on ympäristöministeriön virkamiesten kanssa samoilla linjoilla siitä, ettei 14 vuotta voimassa olut laki kaipaa kokonaisuudistusta. ”Laki toimii keskeisltä periaatteiltaan hyvin. Laajoihin ja radikaaleihin muutoksiin ei ole tarvetta.”
Viitasen mukaan ensimmäinen sisällöllinen osauudistus on jo käynnistynyt. Ensi syksynä hallitus saa osauudistuksen, jonka tavoitteena on edistää kilpailun toimivuutta asuntorakentamisessa ja kaupan alalla.
Maapolitiikka ja tonttimaan riittävyys nousivat kaksi vuotta kestäneen arvioinnin aikana yhdeksi keskeisistä asioista. Osauudistuksessa lakiin tulee säännös, joka velvoittaa kuntia harjoittamaan aktiivisesti maapolitiikkaa. Nykyään laissa ei ole siihen velvoiteta. Arviontiraportissa oleva raakamaan lunastuksen luvanvaraisuuden poistaminen on vielä harkinnassa.
”Toimivan asuntorakentamisen ehtona on, että maapolitiikka on kunnossa. On kuntia, jossa maapolitiikka on kunnossa, mutta se ei ehkä toimi siellä missä pitäisi”, Viitanen korostaa.
Arviointiraportissa linjauksena on, että ympäristöministeriö haluaa tehdä kaavoitusjärjestelmän kokonaisuudistuksen vasta kuntauudistuksen jälkeen.
” On tärkeää, että yleispiirteiset kaavat ovat strategisia ja asemakaavat eivät ole liian yksityiskohtaisia”, Viitanen sanoo.
Tätä artikkelia on kommentoitu 17 kertaa
17 vastausta artikkeliin “Ministeri Viitanen lupasi käynnistää rakennusvalvontojen ylikunnallistamisen”
Kuntapuolen toimintaympäristössä syntyy tämä ’ylikunnallinen’ sitten kuntakohtaisen päälle.
Itse asiassa tarvitaan enemmän virkahenkilöaikaa kun nämä kaksi toimjaa keskustelevat keskenään.
Kuntaympäristössä 1+1= 3 tai enemmän mitä tulee overheadiin.
Jotkut kunnat ovatkin jo vapaaehtoiselta linjalta järkeistäneet toimintaa ja resursseja: asuntotoimessa, rakennusvalvonnassa ja ympäristön suojelussa jne.
Onko tarkoitus määrätä kunnille jotain muuta uutta ?
Ja eikös se ole vielä niin että kunnissa maankäytön- ja kaavoituksen suunnittelu ja tonttien jakoon liittyvät tehtävät hoidetaan maankäyttö ja kaavoitusyksiköissä ja rakentamisen valvontatehtävät rakennusvalvonnassa.
Harvemmin rakennusvalvojat ovat suunnittelemassa maankäyttöä ja kaavoitusta pienissäkään kunnissa.
Vai onko kysymys jostain muusta?
Mestari on oikeassa. Uutiseen oli vain ympätty asiaa maapaketista.
”Olen tavannut kuntia, joissa on minimaalinen henkilöstö eikä rakennusvalvonnassa ”tällä hetkellä” ketään. ”
Miten tällaiset rakennusvalvonnat selviävät CE-merkinnän ja eurokoodien tuomasta vaatimustason noususta? Eivät mitenkään. Siellä ei ole resursseja eikä osaamista, kun aika menee jo nykyisissä rutiineissa. Eikä siellä ole rahaakaan ostaa maksullisia standardeja. Ainoaksi keinoksi jää yhdistyminen suuremman rakennusvalvontayksikön kanssa.
Esitän vielä mielenkiintoisen tähän liittyvän kysymyksen. Jo kymmen vuotta on ollut voimassa määräys, että vaikka kenttäsahurit voivat sahata puutavaraa työmaalla, niin kantaviin rakenteisiin tulevan puutavaran on silti oltava lujuuslajiteltua. Rakennusvalvonnan pitäisi valvoa asiaa, mutta epäilen, että eipä sitä juurikaan ehditä valvoa sen enempää kuin nyt tuotteiden CE-merkkejäkään ja niiden dokumenttien varmistuksia.
Kuka tai ketkä tätä ”uudistusta” ajavat, ennenkuin ns kuntauudistus on tehty. Eikö pitäisi odottaa ja katsoa minkälaiseksi kuntarakenne muuttuu ja sen jälkeen huolella pohtia, mikä on rakennusvalvonnan kohtalo. Nythän siitä alkuperäisestä rakennusvalvonnasta taitaa olla jo puolet ulkoistettu suunnittelijoille ja työmaavalvojille. Olisiko syytä ulkoistaa koko rakennusvalvonta, niin lakkaisivat ruikuttamasta resurssipulaa.
Onko takana muutamien suurien kaupunkien rakennusvalvojien vallanhalu ja reviirin llaajentamispyrkimys?
Ja eikös se ole vielä niin että kunnissa maankäytön- ja kaavoituksen suunnittelu ja tonttien jakoon liittyvät tehtävät hoidetaan maankäyttö ja kaavoitusyksiköissä ja rakentamisen valvontatehtävät rakennusvalvonnassa.
Harvemmin rakennusvalvojat ovat suunnittelemassa maankäyttöä ja kaavoitusta pienissäkään kunnissa.
Vai onko kysymys jostain muusta?
Isot kunnat ne ovat ongelmana hankkeissa olleet ei pienet.
Eiköhän helpoin tapa ”ylikunnallistaa” rakennusvalvonta olisi siirtää se ELY-keskusten vastuuasiaksi, ja rakennusvalvonnan nykyiset työntekijät saisivat jatkaa vanhoina työntekijöinä ELY:n palveluksessa. Vaikea nähdä, kuinka vaikkapa jonkinlaiset rakennusvalvontakuntayhtymät sen sijaan toimisivat. Voisi tulla lähinnä lisää byrokratiaa.
Tämä ei ole hyvä uutinen. Paikallistuntemus katoaa, lähipalvelu katoaa, organisaatiotasoja ja päälliköitä tulee lisää, toiminta hidastuu, byrokratia ja papperisota lisääntyy jne.
Entä hyvät puolet, enpä tiedä…..
Kuuluuko koko osa-alue kummallekkaan ministereistä, maneesiturman aikaan Kiuru käynnisti laajarunkoisten hallien katsastusten selvityksen.
Tuolloin kirjoiteltiin että ministeri eksyi pois omalta tontiltaan.
Ylikunnallistaminen on verbinä täysin älytön, mutta sanotaan nyt sitten niin, koska parempaakaan en tähän hätään keksi.
Joka tapauksessa suomalaisen byrokratian kirkkaimmalle helmelle, rakennusalalle, tulee jälleen uusi byrokraattinen porras lisää. Paikallistuntemus häviää samalla, mikä on hyvin valitettavaa.
Tämä ihmeellinen ylikunnallistaminen on saanut ehkä alkunsa kuntauudistuksesta, mikä sekin on istuvan hallituksen möhläys vailla vertaa.
Esimerkki kehä3 sisäpuolen maailmankuvasta.
Seudullinen rakennusvalvonta johtaa sektori-reviirajatteluun,kehittyvissä kunnissa toimivat moniammatilliset viranomaisyksiköt (rakennusvalvonta,ympäristösuojelu,kaavoitus) puretaan ja tilalle yksiköt jotka irtautuvat kokonaisuudesta.
Tämä perustuu siihen että menot katetaan lupamaksuilla=piilovero aktiivisille toimijoille ja tällä tavoin pelastetaan kuntatalous,rakennusvalvonnan menot kun ovat n. 0,2% kunnan menoista.
Mielenkiintoista on nähdä minkälaisilla taksoilla negatiivisen väestökehityksen kunnissa menot katetaan taksoilla.
Saaristoissa tämä ei ole ongelma,jo nyt loma-asuntojen taksat ovat 2-3 kertaiset muihin verrattuna.Oikeudenmukaisuus sitten onkin toinen asia.
Ympäristösuojelun , terveysvalvonnan ja pelastustoimen osalla maksut ovat n. 3-10% menoista mutta vain rakennusvalvonnalle asetetaan 100% tuottovaatimus joka toimii kaupunkikeskuksissa muuttei muualla.
Jo nyt on käyty keskustelua naapurikaupungin kanssa rakennusvalvonnan ”ostamisesta” heiltä, mutta aina törmätään samaan ongelmaan … tulee heidän tekemänä noin 10-15 % kalliimmaksi ja toden totta paikallistuntemus katoaa… lisäksi jokaista katselmusta kohti tulee lähes 200 km lisää ajomatkaa… siellä syvässä etelässä tilanne lienee toinen kun kuntakeskusten väli on 10-20 kilometriä, meillä pohjoisessa sata!
Juuri näin kuin ilves kirjoittaa. Kun ympäristöministeriö ei näe mahdolliseksi kumota yhtäkään määräystään, joita on kymmeniätuhhansia sivuja, säästökohteeksi on valittu rakennusvalvonta. Tuleeko säästöä, kun kustannukset kaadetaan veronmaksajien niskaan kohonneina lupa-ja valvontamaksuina ja matkakustannuksina.
Voisiko joku kertoa, mistä ne hyödyt syntyvät??????
Olen tavannut kuntia, joissa on minimaalinen henkilöstö eikä rakennusvalvonnassa ”tällä hetkellä” ketään. Jotkut kunnat ostavat rakennusvalvontaa naapurilta, kuten joku jo edellä kirjoitti. Pitenevät matkat katselmuksiin ja takaisin ovat varmasti totta ja harmittavia, jos joutuu käymään tarkastamassa vähäisen välivaiheen esim. peruskorjaustyössä.
Sitten on niitä kuntia, joissa asutukset kohtaavat rajalla, jotka voisivat vaikka liittyä yhteen, paitsi että ei. Silloin ylikunnallisesta voisi olla hyvinkin hyöytä.
Pk-seudulle suunnitellaan metropolihallintoa. Eiköhän siitä tule jo tarpeeksi ylikunnallista etenkin, kun kunnissa rakennetaan runsaasti ja kaikilla on vahva rakennusvalvonta.
Eli joillekin hyvä, joillekin huonoa, joillekin se ja sama.
Ehkä uutisoinnissa olisi hyvä ottaa huomioon kuntakentän monimuotoisuus.
Se olisi kuitenkin hyvä, jos kansalaiset ymmärtäisivät viilatun ja höylätyn rakennusvalvonnan funktion. Ei puhelinneuvontaa, jos ei ole hakemusta. Ei valvontaa 24/7. Entisaikoihin verrattuna neuvonta ja valvonta on ulkoistettu suunnittelijoille ja työmaa- ym. valvojille.
Tälläkin varmistetaan sama kuin maakuntaliittojen suosimisellakin, että merkittävää rakentamista ei enää (saa) tehdä muualle, kuin isompien kuntakeskusten yhteyteen, vaikka elinkeinoelämä voisi nähdä toisenlaisiakin näkökulmia. Nyt maalaiskuntien ja pienten kaupunkien keskustoihin on ollut pakko sijoittaa hallimaisia päivittäistavaroita myyviä liikkeitä, koska niitä ei ahtaasti lakia tulkiten ole voinut muualle sijoittaa.