Hän saa sen laajasta, pitkäaikaisesta ja yleistä tunnustusta saaneesta toiminnasta, joka poikkeuksellisella tavalla on edistänyt Jyväskylän kaupungin kehitystä. Hän on tehnyt Jyväskylän nimeä tunnetuksi toiminnalla, jolle annetaan erityinen arvo myös Jyväskylän kaupungin ulkopuolella.
Ilkka Halinen on tehnyt mittavan työn Jyväskylän kaupungin kaupunginarkkitehtinä, näkemyksellisenä kaupunkisuunnittelun vaikuttajana ja useiden organisaatioiden ja järjestöjen luottamushenkilönä.
Hänen johdollaan laadittiin Jyväskylään maamme ensimmäinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma vuonna 2002. Jyväskylässä on Ilkka Halisen vahvan panoksen ansiosta pidetty kotimaisia ja kansainvälisiä arkkitehtuurikilpailuja enemmän kuin missään muualla pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Ilkka Halinen on Jyväskylän Lyseon kasvatteja. Hän valmistui arkkitehdiksi Tampereen Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 1981. Halinen työskenteli Kaupunkisuunnittelu Oy:ssä Helsingissä 1970–72 ja Tapio Korpisaaren Arkkitehtitoimistossa Helsingissä 1973–74. Hän aloitti työskentelyn Jyväskylän kaupungin palveluksessa 1975 aluksi kaavoitusarkkitehtinä ja sittemmin apulaisasemakaava-arkkitehtinä, kaavoituspäällikkönä ja toimi kaupunginarkkitehtinä kaupunkisuunnittelun johdossa 1995–2013.
Mitali luovutetaan kaikille avoimen yleisöluennon yhteydessä tiistaina 27.1.2015 klo 18. Halisen luennon otsikko on Intohimoa ja innovaatioita – 40 vuotta kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtuuria Jyväskylässä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa
6 vastausta artikkeliin “Ilkka Haliselle Jyväskylä-mitali 2014 näkemyksellisestä kaupunkisuunnittelusta”
”Jyväskylän kaupunginhallitus on myöntänyt kotikaupunkinsa kaupunkisuunnitteluun merkittävästi vaikuttaneelle arkkitehti Ilkka Haliselle vuoden 2014 Jyväskylä-mitalin.”
Mikä on Halisen osuus Jyväskylän ”rumarakentamisessa”? Rumarakentamisesta on paras esimerkki vanhan linja-autoaseman tontin massiivinen täyttäminen rumilla rakennuksilla, jotka peittävät Harjun alapään kokonaan paitsi kaupunkilaisilta niin myös turisteilta. Moni uudelleen Jyväskylään tullut turisti on ihmetellyt ”rumarakentamista” torin ja Harjun välissä. Kahvikuppi torilla ei maistu enää yhtä hyväsltä kuin edellisellä Jyväskylän vierailull, vaikka aurinko paistaisi kirkkaalta taivaalta.
Toinen esimerkki ”rumarakentamisesta” on Karisma-kortteli, jossa vanhalle koulutontille on myös ahdettu rakennus toiseensa kiinni. Taitaa olla viisi erillistä asuntoyhtiötä pienellä pläntillä. Yhden talon päädystä ajetaan talon alla olevaan pysäköintihalliin, jonka alin taso on varattu yleiselle pysäköinnille. Mitkähän mahtaa ajoluiskan yläpuolella asuvalla asunnonomistajalla olla tunnelmat, kun auto toisensa jälkeen menee asunnon alla luiskaa alas ja ylös?
Kolmas esimerkki ”rumarakentamisesta” on entisen paloaseman tontin ahdasrakentaminen. Pienelle tontille tulee kaiken kaikkiaan yhdeksän taloa. Kaksi taloista on 12-kerroksisia. Palokunnankadun ja Letkutien risteykseen tuleva talo on jouduttu ”viistoamaan”, jotta se sopisi paremmin Palokunnankadun mutkaan. Mahtaa olla tämänkin talon alimman kerroksen asunnoissa ”mukava” asua, kun Palokunnankadun puolella bussit ja muut autot kulkevat talon seinää hipoen ja kaikkien talojen yhteisen pysäköintihallin ajoluiskan puolella autot menevät ylös ja alas sekä hallin liukuovet kolisevat aivan vieressä. JVA:n kahden talon päädyt ovat niin lähekkäin, että vastakkaisissa talossa asuvat naapurit yltävät melkein kättelemään toisiaan. Parvekkeista on kuulemma pitänyt tehdä normaalia kapeampia, jotta pelastusautot sopisivat kulkemaan talojen välistä. Useat asukkaat joutuivat hävittämään vanhat parvekekalusteensa ja hankkimaan pienemmät, jotta ne mahtuisivat kapeille parvekkeille.
Neljäs ja viides esimerkki ahtaasta rumarakentamisesta tulevat lähivuosina olemaan Lyseon tontti Yliopistonkadulla ja Cygnaeuksen koulun tontti Voionmaankadulla. Lyseon toiminta tontillaan on jo lakannut ja Cygnaeuksen koulun tontilla koulutoiminta myös hiljenee, kun väistökoulutarve lakkaa. Näillekin tonteille on suunnitteilla mahdollisimman paljon kalliita kerrosneliömetrejä, jotta kaupungin laaja byrokratia pystytään rahoittamaan ja monet kallispalkkaiset johtajat saavat vastedeskin korkeat palkkansa ja muut etunsa. Ja tietysti Jyppiä pitää myös pystyä tukemaan kaupungin rahoilla.
Muutama ulkomaalainen turisti (joukossa kaksi arkkitehtiopiskelijaa) on kysynyt, että kuka on ollut ”rumarakentamisen” arkkitehti. Nyt tiedämme vastauksen, sillä kukaan muu ei ole tiettävästi vaikuttanut yhtä paljon kaupunkisuunnitteluun Jyväskylässä kuin arkkitehti Halinen ja saanut siitä Jyväskylä-mitalia. Monen kaupunkilaisen mielestä Halinen ja muut kaupunkisuunnittelusta viime vuosina vastanneet tulisi saattaa vastuuseen rumasta ja ahtaasta rakentamisesta eli ”rumarakentamisesta” .
Kyllä kirjoittaja edellä on oikeassa. Nimenomaan Ilkka Halinen on pääasiallisessa vastuussa Jyväskylän ”rumarakentamisesta”. Vastuullisia ovat myös ne kaupunginvaltuutetut, jotka ovat hyväksyneet ”rumarakentamisen” tonttien kaavat ylimitoitettuine kerrosneliömetreineen. Tämä pöljien porukka ei ole vielä tänä päivänäkään keksinyt muuta keinoa kaupungin velkaantumisen hoitamiseen kuin juuri superkalliit tontit, jotka on rakennettava ahtaasti, jotta niille kenenkään kannattaisi rakentaa. Toiminta on epäeettistä myös siksi, että kouluja on jouduttu lakkauttamaan tonttien saamiseksi ja oppilaat ahtamaan muutamaan suurkouluun. Seuraavaksi alkaa ilmeisesti perinteikkäiden Lyseon lukion ja Cygnaeuksen koulun tonttien ahdas ”rumarakentaminen”.
Keskisuomalainen kertoi 2.12.2013, että kulttuurimesenaattina Jyväskylässä tunnetti kotiseutuneuvos Kauko Sorjonen, joka on hankkinut, kunnostanut ja hoitanut säätiönsä kautta useita historiallisia rakennuksia, on pettynyt Jyväskylän kaupungin arkkitehtuuripolitiikkaan, jonka hän katsoo tuhoavan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Seminaarinmäen miljöön. Hämeenkadun alueelle piirretty asemakaavaehdotus tuo satavuotiaiden huvilamaisten puutalojen naapuriin tusinan verran uusia kerrostaloja.
Keskisuomalaisen mukaan Sorjonen pisti pakettiin 2008 hänelle myönnetyn Jyväskylä-mitalin ja palautti sen maanantaina kaupungintalolle. Sorjosen mukaan see on osoitettu kaupunginjohtaja Markku Anderssonille ja kaupunginarkkitehti Ilkka Haliselle. Mitali myönnettiin Sorjoselle hänen poikkeuksellisesta tavastaan edistää Jyväskylän kaupungin aineellista ja henkistä kehitystä. Vuonna 1998 perustetun Kauko Sorjosen säätiön tuella on kunnostettu useita paikallisesti merkittäviä arvorakennuksia kulttuuritoiminnan käyttöön. Näitä ovat muun muassa Kuokkalan kartano, Vanha juomatehdas, Tanssisali Lutakon rakennus sekä Keski-Suomen kirjailijatalo. Säätiönsä kautta Sorjonen on jakanut apurahoja taiteen ja tieteen harjoittajille ja tukenut nuoria muusikoita muun muassa soitinpankkitoiminnalla. Sorjosen säätiö omistaa myös Wivi Lönnin historiallisen kotitalon, joka sijaitsee aivan uuden kerrostaloalueen naapurissa.
Keskisuomalaisen mukaan Sorjonen sanoi: ”Minä tyydyn kaupunginjohtajan ja Halisen päätökseen, minulla ei ole valtaa, heillä on. Minä olen heikompi ja pienempi, tunnustan tappioni.”
Kauko Sorjonen on todellinen kulttuuripersoonallisuus. Hän jos kuka on ansainnut Jyväskylä-mitalin. Ilkka Halisen ansoista voidaan olla montaa mieltä, mutta hänen ansionsa eivät välttämättä ole mitalin arvoisia. Sorjosella on muitakin arvoja kuin raha ja narsistinen loisto.
Suur-Jyväskylän Lehden haastattelussa 24.9.2014 kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen kertoo: ”En ole menettänyt yöunia minkään asian takia. Toisaalta en myöskään väitä olevani niin paatunut, ettei kritiikki minua koskettaisi. Olen kyllä aika herkkä.”
Ollaan varovaisia, mitä täällä kirjoitellaan. Ilkka ei ole niin paatunut, ettei kritiikki häntä koskettaisi. Muistetaan, että hän on aika herkkä.
Halinen toteutti viime vuodet kokoomuslaista kaupunkisuunnittelua kaupunginjohtaja Markku Anderssonin tiukassa talutusnuorassa periaatteella määrä ennen laatua eli kaavoitetaan mahdollisimman paljon kerrosneliömetrejä kaupungin omistamille koulujen tonteille sekä entiselle linja-autoaseman tontille ja entiselle pelastuslaitoksen tontille Palokunnanmäelle. Viis ahtaasti rakennettujen talojen asukkaiden ja ennen kaikkea heidän lastensa viihtyvyydestä. Lukioiden oppilaat piti ahtaa ahdasrakentamisen tieltä kahteen 1000 oppilaan mammuttikouluihin, joissa kukaan ei tunne ketään.
Anderssonin kasvatustieteen opinnot 70-luvulla eivät ole menneet hukkaan oikeistolaisuudestaan tunnetun professorin Veikko Heinosen erityissuojeluksessa. Tiedostusvälineiden mukaan Andersson vakoili opiskelutovereitaan ja raportoi epäilyttävistä tyypeistä Heinoselle. Halisen opinnot ja professorit eivät ole tiedossa, mutta ilmeisesti jotakin oppia hän on saanut, kun noin hyvin hallitsee ahdas- ja rumarakentamisen, että sai oikein Jyväskylä-mitalin kaupunkisuunnittelusta.