Talous Hannu Lättilä 6 kommenttia

Safan Huotelin vastaa Hannu Lehdon syytöksiin

Suomen Arkkitehtiliitto Safan pääsihteeri Paula Huotelin vastaa Lehto Groupin toimitusjohtaja Hannu Lehdon kritiikkiin Safa-mafiasta.

Lue Rakennuslehden juttu asuntoseminaarista, jossa Lehto puhui Safa-mafiasta.

”Jäsenistömme merkittävän aseman tunnistaminen ilahduttaa aina, mutta asuntojen hinnanmuodostuksen osalta kyseenalaistan Lehto Groupin toimitusjohtaja Hannu Lehdon väitteen Safa-mafian vallasta asuntojen kustannusten nostajina”, Huotelin kirjoittaa vastineessaan.

”Edellisessä (10.2.) Rakennuslehdessä raportoitiin Rakennuttajapäivillä esitellystä selvityksestä Suomen ja Itävallan asuntorakentamisen kustannuseroista sekä suosituksista, joilla kustannuseroa voisi kuroa umpeen. Artikkelin mukaan asuntorakentaminen on Suomessa 35-77 % kalliimpaa. Eniten kustannuksia nostavat Suomessa työmaapalvelut, mutta myös määräykset, joista koneellisen ilmanvaihdon ”pakollisuus” on yksi kalleimmista.  Talopesulat, saunat, väestönsuojat ja kerhohuoneet lisäävät kustannuksia, tarkempi määrälaskenta ja rakennusprosessin kehittäminen toisivat meille säästöjä.”

”Erilaisia asumisratkaisuja tarvitaan ja kehitettävää riittää suunnittelijoille, rakentajille ja lainlaatijoille. Rakennus- ja kiinteistöalan yhteiskunnallinen merkitys huomioiden toivonkin SAFAn jäsenten demonisoinnin sijasta rakentavaa asennetta ja aloitteita yhteistyön edistämiseksi alan toimijoiden kesken. Me rakennamme raamit elämälle, mutta minkälaiset ja kenen ehdoilla?” Huotelin kysyy vastineessaan.

Keskustelu artikkelista: 6 kommenttia

  • Suomen ja Itävallan kustannusvertailussa ei käsitelty kaavojen aiheuttamia hintaeroja. Vertailukohteet oli ilmeisesti valittu kaavoituksen osalta suhteellisen vastaavat vaatimukset omaaviksi. Mutta kaavan hintavaikutuksiakin voi arvioida. Kaavojen aiheuttamia hintaeroja voi verrata esim. vertaamalla asuntorakentamisen hintaa Helsingissä jonkun toisen suomalaisen, selvästi väljemmän kaavoitusehdon kuntaan tai kaupunkiin. Edullisimmat uudiskerrostaloasunnot ovat asuntomyyntiesitteiden mukaan kaupan etelä-Suomessa noin 2300-2400 euron neliöhinnoilla, veroineen. Ne ovat kunnista, joissa kaavamääräykset ovat hyvin väljiä. Lehdon mainitsemat 100 000 euron kaksiot lienevät ihan mahdollisen kuuloisia väljän kaavan alueella vuokratontilla, jos asuntoja pääsee tekemään ison määrän – ja jos autopaikat saa tehtyä pihaan.

    Monenlaista koerakentamista ja tontinluovutuskilpailua maassa on tehty, mutta ei kaikenlaista. Jos edullista rakentamista halutaan, voisi jonkun vuokra-alueen tontinluovutuksen kokeilla kilpailuttaa ehdolla, että tontin saaja kauppaa alueelta mm. kaksiot enintään 100 000 euron hinnalla, ja vastineeksi se saa kaavoittaa alueen millaiseksi haluaa. Tontin vuokran voisi sitoa vaikkapa rakennusoikeuden määrään, jonka määrän siis tontin vuokraaja saisi itse määrittää.

    Vastaa
  • No turva- ja talotekniikka on kiva syntipukki sekin kalleuteen ja projektien venymiseen. Länsimetron pröystäilevää arkkitetuuria kun katsoo, niin on siihenkin kyllä uponnut satoja miljoonia veronmaksajien rahaa. Tämän kustannus- ja aikatauluvaikutuksista kukaan ei puhu mitään, miksi?

    Vastaa
    • Kukaan ei puhu ”pröystäilevästä arkkitetuurista” mitään, koska sillä ei ole kustannus- tai aikatauluvaikutuksia. Rakennuttajakonsultti johtaa/ohjaa suunnittelua niin, että arkkitehtuuri mahtuu kustannuspuitteeseen eikä sillä ole aikatauluvaikutuksia.

      Länsimetron myöhästymisen syyt ovat ihan muualla, mm. Hesain mukaan ”Kilometrejä väärin asennettua virtakiskoa ja metrotunneli pesemättä” http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002927566.html

      Vai onko väärin asennettu virtakisko ja pesemätön metrotunneli tätä kuuluisaa ”pröystäilevää arkkitetuuria”?

      Vastaa
  • Haloo, rakennuttajakonsultin olisi todella johdettava suunnittelua vertailupohjana hankesuunnitelman
    perusteet kustannuksien tasoon. Länsimetrossa herää kysymys – millä kompetenssilla on hankevaiheen selvitykset tehty laitosrakentamisen eri teknillisistä osista. Epäilen osaamisen tasoa. Asemien arkkitehtuuriin on pantu tuhottomasti rahaa, kuten esim. Espoon koulurakentamiseen. Erilaiset sommittelut,joiden vaikutus käyttöön ei välttämättä anna mitään lisäarvoa ovat vain itsekkäitä ja epäselviä hakuja, rakennussuunnittelun epävarmuutta. . Rakennuttajakonsultin ”osaaminen” on ollut todennäköisesti arkkitehtien esitysten kirjaamista, kriitinen,ammatillinen
    asenne ja kustannustietoinen ote on puuttunut. Rakennuttakonsultilla ei ole ollut kustannussilmää, sitä ei ole. Pitäisi olla rakentamisen osaamista ja päältäkatsova rakennustoimikunta/ hallitus.
    Esitykseni perustuu asemista julkaistuihin mediatietoihin, otan takaisin jos arkkitehtisuunnitelmat osoittautuvat käytännössä ihmisten kuljetukseen/ asemaalueitten yleiseen käyttötoimintaan tarpeellisiksi ja kovan käytön kestäviksi ratkaisuiksi.

    Vastaa
  • Sivusta seuraaja

    Rakentamisen kustannusten hallinta on mennyt pieleen siitä asti kun ns. Markkinahinta-hinnoittelu otettiin käyttöön. Esimerkki: nuori kiinteistöanalyytikko saa optimistisella laskelmallaan päätöksentekijän uskomaan johonkin utopistiseen tuottotavoitteeseen, jos rakentaminen saadaan toteutettua jollain taulukosta löydetyllä kem2 toteutuskustannuksella, vaikka viivaakaan ei hankkeesta ole vedetty tai huomioitu tontin ominaisuuksia. Tämä kustannusluku sitten nakataan rakennusliikkeelle, joka tarjoaa työn oman katetavoitteensa sisältämällä ”markkinahinnalla”, ja toteutumisen vaatimalla utopistisella aikataululla kiinteistönomistajalle saadakseen projektin. Ja ketju jatkuu siihen asti kunnes vastaan tulee se tekijätaho eli aliurakoitsija, jonka pitää ihan oikeasti ostaa materiaalit, hankkia työkalut, ja palkata työvoima tekemään duunit. Ja kun tältä firmalta ja yrittäjältä loppuu voimat, rahat ja aika kesken työnteon, palataan polkua takaisin päin ja lopuksi osapuolet riitelevät keskenään sovun lisä- ja muutostyökuluista. Sitten jokainen osapuoli puolustaa omaa persettään ja työpaikkaansa mediassa väittämällä että rakennuskustannusten ylitys johtui siitä ja siitä syystä. Ja kun sama tilanne tulee taasen eteen että jotain pitäisi rakentaa näiden yritysten historiassa, on kaverit vaihtuneet ja kokemukset ja opit unohtuneet edellisestä pieleen menneestä projektista. Uusilla kundeilla on näkemys omasta osaamistasostaan, ” kyllähän minä näytän ja onnistun”. Ja taas menee pieleen. Hohhoijaa, näin se vaan menee……

    Vastaa
  • Olen Lehdon kanssa samaa mieltä siitä,että Suomalaisen rakentamisen säätely ja rajoittavat säännökset ovat karanneet aikoja sitten käsistä.Puoli metriä paksu seinä,kaikkien asuntojen liikuntarajoitteisuus mitoitus,asuntojen konekanta ovat niin kallita,että uuden omakotitalon kunnollisen asunnon hankinta nuorille on karannut kauas saavuttamattomiin. Kävin äskettäin seitsmänkymmentä luvulla rakennetussa omakotitalossa. Talo oli siisti hajuton, siinä on asuttu ilman remontteja yli kolmekymmentä vuotta. Talon hinta on nykyasuntoihin suhteutettuna ollut ehkä kolmasosa.Raju hinnanousun lisäksi minua vanhana rakentajana epäillyttää pahasti nykyrakenteiden säilyvyys. Ovatko ne kaikki homeessa muutaman vuosikymmenen päästä. Edullisempi omatuottoinen rakentaminen on hukkunut älyttömään määräysviidakkoon.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia