Korjausrakentaminen Seppo Mölsä Ei kommentteja

Asiantuntijakirjoitus: Edellyttääkö YSE enää taloudellista loppuselvitystä?

Asianajaja Juha Ryynänen analysoi KKO:n päätöstä, joka koski Timanttityöt PauKon ja Rakennus- ja insinööritoimisto Triconin riitaa kahden kerrostalon purkutöitä koskevassa aliurakkasopimuksessa. KKO kumosi hovioikeuden päätöksen, jonka mukaan kanne olisi ollut ennenaikainen.

Taloudellisella loppuselvityksellä on urakkakäytännössä vakiintunut merkitys. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että urakkasopimuksen osapuolilla ei ole oikeutta saattaa urakkariitaa tuomioistuimen ratkaistavaksi ennen kuin osapuolet edes yrittäneet selvittää erimielisyytensä keskenään taloudellisessa loppuselvityksessä.

Urakkasopimuksen solmimisen ja taloudellisen loppuselvityksen välillä on ollut voimassa eräänlainen rauhoitusaika, jonka aikana osapuolet ovat ratkaisseet erimielisyytensä keskinäisin neuvotteluin sitä mukaa, kun erimielisyyksiä on ilmennyt. Tämä rauhoitusaika on saattanut omalta osaltaan olla syynä siihen, että urakkasopimusten osapuolet ovat onnistuneet ratkaisemaan valtaosan erimielisyyksistään keskinäisissä neuvotteluissa. Vain suhteellisen pieni osa erimielisyyksistä on lopulta päätynyt yleisten tuomioistuinten ja välimiesoikeuksien ratkaistavaksi.

Ennakkopäätös muuttaa käytäntöä

Korkein oikeus antoi 28.3.2017 ennakkopäätöksen (KKO 2017:14), joka osittain muuttaa vallitsevaa oikeustilaa. Korkein oikeus katsoi, että urakoitsijan erääntynyttä lisätyösaatavaa koskenut kanne ei ollut ennenaikainen, vaikka se oli pantu vireille ennen taloudellista loppuselvitystä.

Korkeimman oikeuden mukaan erääntynyttä saatavaa koskevaa kannetta ei voida lähtökohtaisesti pitää ennenaikaisena. Mikäli osapuolet haluavat kieltää erääntyneeseen saatavaan perustuvan kanteen nostamisen, tällaisesta kiellosta on sovittava riittävän selvästi. Kun YSE 1998:n sanamuodosta ei tällaista kieltoa suoraan ilmene, kannetta ei hylätty ennenaikaisena. Korkeimman oikeuden enemmistö (3–2) ei antanut ratkaisevaa painoarvoa urakkakäytännölle, jonka mukaan vaatimukset tulisi käsitellä taloudellisessa loppuselvityksessä ennen niiden saattamista oikeuden ratkaistaviksi. Vähemmistön mielestä urakkakäytännölle olisi tullut antaa suurempi merkitys ja kanne olisi tullut hylätä ennenaikaisena.

Korkein oikeus otti edellisen kerran kantaa kanteen ennenaikaisuuteen ennakkopäätöksessä KKO 1995:81. Tuolloin korkein oikeus päätyi päinvastaiseen lopputulokseen riidassa, jossa oli kysymys urakkasopimuksen purkuun perustuvasta vahingonkorvaussaatavasta. Tuolloinkin korkein oikeus oli erimielinen äänin 3–2.

KKO 2017:14 antaa aiheen kysyä, onko YSE 1998:n tulkinta muuttunut ja mitä mahdollisesti muuttunut tulkinta merkitsee urakkakäytännön kannalta.

KKO 2017:14:n perusteluista ja siitä, että korkein oikeus ei ratkaissut asiaa täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa, voidaan päätellä, että korkeimman oikeuden tarkoituksena ei ollut muuttaa KKO 1995:81:ssa omaksuttua linjaa. KKO 1995:81:sta ilmenevät oikeusohjeet ovat siis edelleen voimassa. Pääsääntö on edelleen se, että YSE 1998:n mukaiseen urakkasopimukseen perustuva kanne on ennenaikainen, mikäli kanne on pantu vireille ennen kuin taloudellista loppuselvitystä on yritetty pitää. Poikkeuksen tästä pääsäännöstä muodostavat KKO 2017:14:ssa tarkoitetut kanteet, jotka koskevat erääntynyttä saatavaa.

KKO 2017:14 muuttaa vallinnutta urakkakäytäntöä niissä urakoissa, joissa osapuolet eivät ole nimenomaisesti sopineet kanteennostokiellosta. KKO 2017:14:n johdettavan oikeusohjeen mukaisesti urakoitsijoilla on siis oikeus periä erääntyneitä laskusaataviaan oikeusteitse jo urakan aikana.

KKO 2017:14 parantaa urakoitsijoiden oikeudellista asemaa, sillä se tarjoaa urakoitsijoille kanteen nostamisen ohella mahdollisuuden hakea tilaajan omaisuuden asettamista takavarikkoon urakoitsijan saatavan turvaamiseksi. Tämä erittäin on merkittävä muutos, sillä suomalaisessa urakkakäytännössä on tyypillistä, että tilaaja ei aseta vakuutta urakkahinnan maksamisen turvaksi. Takavarikon mahdollisuus parantaa urakoitsijan asemaa velkojana, vaikka takavarikko ei tuotakaan velkojalle vakuusvelkojan asemaa.

Lisätyölaskun erääntyminen

On mielenkiintoista havaita, että KKO 2017:14:ssa osapuolet ja tuomioistuimet eivät näytä kiinnittäneen lainkaan huomioita siihen, millä edellytyksillä lisätyölasku katsotaan erääntyneeksi. On nimittäin niin, että mikä tahansa lisätyölasku, jonka maksuaika on kulunut, ei vielä välttämättä ole YSE 1998:ssa tarkoitetulla tavalla erääntynyt. Lisätyölaskun erääntymisen edellytyksenä on se, että tilaaja on todennut työn tehdyksi ja laskun oikeaksi. Lisätöiden osalta saatavan perimiskelpoisuus on näin ollen viime kädessä kiinni siitä, että tilaaja on hyväksynyt laskun riidattomaksi. Erääntymättömään lisätyölaskuun perustuvaa kannetta ei edelleenkään saa panna vireille ennen kuin taloudellisesta loppuselvitystä on edes yritetty pitää.

Mikäli urakkasopimuksen osapuolet haluavat jatkossa pitää kiinni siitä, että mitään vaatimuksia ei saa viedä oikeuteen ennen kuin osapuolet ovat yrittäneet ratkaista ne taloudellisessa loppuselvityksessä, osapuolten tulee sopia siitä nimenomaisesti. Ottaen huomioon YSE 1998:n mukaisen asiakirjojen pätevyysjärjestyksen, määräys on syytä ottaa urakkasopimukseen tai urakkaneuvottelupöytäkirjaan.

Juha Ryynänen, asianajaja, oikeustieteen tohtori

Asianajotoimisto Juha Ryynänen Oy

 

Juha Ryynäsen asiantuntijakirjoituksia löytyy lisää Näkökulma-blogistamme.

Konsultin vastuuta on venytetty liikaakin

YSE – yhteistyötä vai riitelyä?

Lisäksi nettikeskustelusta löytyy hänen napakka kommenttinsa allianssiurakan käyttöön asunto-osakeyhtiöiden remonteissa.

 

 

 

 

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia