Käärmetalon peruskorjaus säilytti talon 1950-luvun hengen. Kuva: Anne Kurki

Käärmetalon mittava peruskorjaus on sisältänyt monta mutkaa

Suojellun Käärmetalon peruskorjaus Käpylässä Helsingissä on tarjonnut monenlaisia vaiheita. Ensimmäisen talon korjaus on nyt loppusuoralla. Se valmistuu kesään mennessä.

Kirjoittaja(t) Timo Sormunen

Yksi Helsingin Käpylän maamerkeistä on Mäkelänkadun varrella kiemurteleva Käärmetalo.

”Tähän kohteeseen on ollut turha hakea maaleja ja kalusteita lähimarketista”, naurahtaa pääsuunnittelija, arkkitehti Mona Schalin Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit oy:stä astuessaan Käärmetalona tunnetun ja mittavaa peruskorjausta läpikäyvän vuokratalon rappukäytävään.

Satunnaiselle kävijälle arkkitehti Yrjö Lindegrenin suunnittelema nelikerroksinen kerrostalokompleksi tarjoaa melkoisen aikamatkan 1950-luvun arkiseen asumiseen.

Vaikka asunnoissa kaikki pinnat ja tarvittava tekniikka uusitaan, tunnelma on silti kuin aikanaan mummolassa.

Varsinkin linoleumilattiat sekä 1950-luvun malliset, aikanaan huippumodernit keittiökalusteet ja vaatekaapistot herättävät nostalgisia muistoja, ovathan rimalevyt vaihtuneet vuosikymmenten saatossa ensin lastulevyiksi ja sittemmin MDF:ksi.

”Kaapistoihin sopivien helojen ja lukkojen löytäminen on ollut välillä aika työlästä”, ykkösvaiheen saneerauksesta vastaavan YIT Rakennuksen työnjohtaja Tero Waltari kertoo.

Materiaalipula selittää monta asiaa

Käärmetaloa pidetään yhtenä tärkeänä esimerkkinä sodanjälkeisestä arkkitehtuurista. Samalla se on maamerkki Helsingin sodanjälkeisestä rakennusbuumista, jossa ripeästi kasvavaan pääkaupunkiin nousi hurjaa vauhtia erikokoisia perheasuntoja.

Suojelukohteen saneerauksen lisähaasteena on ollut se, että 1980-luvulla pintaremontoitu talo on tarkemmassa syynissä osoittautunut ennakoitua huonompikuntoiseksi.

Myös venähtäneet asemakaava-, suojelupäätös- sekä rakennuslupaprosessit ovat viivästyttäneet hankkeen aloitusta. Osa asunnoista ehdittiin asettaa jopa käyttökieltoon.

”Kyllähän tässä lähestytään uudisrakentamisen hintaa”, Hekan tekninen isännöitsijä Karri Åhs toteaa.

Rakenteita avattaessa on tullut vastaan monia yllätyksiä, joissa yksi selittävä tekijä on sotien jälkeen vallinnut huutava pula rakennusmateriaaleista.

Seinistä onkin löytynyt monia eri tiililaatuja, raudoituksia on tehty soveltaen ja laasteissa on käytetty sementtiä todella säästeliäästi.

”Joissakin kohdin talo on pysynyt kasassa lähinnä paksun ulkorappauksen ansiosta”, aiemmin muun muassa Espoon Tapiolan WeeGee-talon parissa askaroinut Waltari sanoo.

Ulkoseinissä odottamaton yllätys

Suurin yllätys paljastui jo hankesuunnittelussa talon ulkoseinistä. Rappauksen alta tuli ensin esiin punatiiliverhous ja vasta sen alta lämpöeristävä Betocell-kevytharkkoseinä.

Käärmetalon peruskorjaus

  • Helsingin Käpylässä Mäkelänkatu 86:ssa sijaitseva vuonna 1952
  • valmistunut Arava-kerrostalo
  • Suunnittelija Yrjö Lindegren
  • Helsingin kaupungin suojelupäätös 2014
  • Kaksi nelikerroksista asuinrakennusta,
  • yhteensä 189 asuntoa. Korttelissa myös päiväkoti.
  • Ensimmäinen vaihe
  • (1 talo/45 asuntoa) valmis kesään 2018 mennessä
  • Työkohteita mm. kylpyhuoneet, keittiöt, sisäpinnat, yläpohjarakenteet, ulkorappaus, parvekkeet, ovet, ikkunat, yhteistilat ja lvi-järjestelmä

”Yleensä ne ovat toisinpäin. Nyt ulkovaipan sisäpinnoille tehtiin vedeneristyskäsittely kaksikomponenttisella eristeellä höyrysuluksi”, Waltari kertoo.

Hieman vastaava ongelma osui eteen kylpyhuoneissa, joissa betonisten alakattojen oletettiin olevan helposti saneerattavaa materiaalia ja säilytettävien lattioiden jämäkkää betonivalua. Käytännössä olikin juuri päinvastoin.

”Ikkunoihin on lisätty yksi lämpölasi ja 170 ikkunasta neljännes on kokonaan uusia. Lasien asennus ja ikkunanpokien korjaus olivat pitkälti käsityötä, johon oli kohtuullinen haaste löytää sopiva alihankkija. Uusituissa parvekkeissa on nyt rosteriraudoitukset ja palkit betonin sisällä. Lisäksi on tehty kattava linjasaneeraus, uusittu valurautaiset viemärit ja sukitettu muuratut ilmanvaihtohormit”, Waltari luettelee työkohteita.

Moni paikallinen saattaa kummastella peruskorjatun talon väriä, joka on selvästi käärmeen muita osia vaaleampi. Suunnittelusta vastaavan arkkitehti Mona Schalinin mukaan nyt palataan alkuperäiseen sävyyn. Keltainen väri oli tullut seiniin 1980-luvun remontin yhteydessä.

Ensimmäisen talon saneeraus on jo loppusuoralla. Asunnot sekä yhteiset sauna- ja varastotilat valmistuvat talvikuukausina, minkä jälkeen edessä on lähinnä viimeistely- ja pihatöitä.

Asukkaat pääsevät uusittuihin koteihinsa kesällä 2018. Kakkostalon saneerauksesta käynnistetään tarjouskilpailu vielä tämän kevään aikana.

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Käärmetalon mittava peruskorjaus on sisältänyt monta mutkaa”

  1. Rötiskä olisi pitänyt heti purkaa. Ruma kuin mikä.

  2. Kyllä kannatti museoida! Käärmetalo edustaa rakennustyyliltään 1950-luvun modernismia joka on inhimillistä asukkaiden sekä ympäristön huomioon ottavaa rakentamista. Talo näyttää todella upealta nyt kun peruskorjaus on jo loppusuoralla. Bravo!

    1. Kuule sinä näkövammainen tai muulla tavalla erikoinen.suksi metsään mielipiteiden kanssa. Mitä ihanaa on asua museossa. Jos pidät mene Seurasaareen sielllä on sulle hyvä paikka. Tuuletus pelaaa ja kaapit on kohdallaan.

      1. Kehottaisin sinua pysymään asiassa. Tämä Rakennuslehden komenttikenttä on tarkoitettu rakentamiseen liittyviin asioihin eikä siihen, että komenttikenttään asiallisesti kirjoittanutta henkilöä kritisoidaan ala-arvoisella tavalla. Kehottaisin myös tutustumaan sodan jälkeiseen arkkitehtuuriin mm. 1950-luvun modernismiin kirjojen välityksellä. Aihe on tutustumisen arvoinen.

        1. Turha kehotus. Viherspedet haluavat repiä kaiken vanhan rikki ja rakentaa betonislummia mikroyksiöillä tilalle ja käyttäytyvät kuten kunnon ylimielisen mulopään kuuluukin. Kas kun muut ovat aina väärässä ja he poikkeuksetta oikeassa, koska heillä on historiallisena tehtävänään pelastaa maapallo! Eivätkä käytöstavat heitä paremmistoon kuuluvina tietenkään koske muutenkaan, ne ovat tavalliselle rahvaalle 😀

  3. Korjaus edelliseen: ensimmäisen vaiheen peruskorjaus on nyt loppusuoralla.

  4. Ulkoseinärakenteessa olevan punatiilimuurauksen ja betocellharkon välissä on ilmarako.

  5. Minusta on outoa että talo on täytynyt päästää tähän kuntoon kun museovirasto on vetkutellut ja ollut jopa suuna päänä sanomassa mitä saa remontoida ja mitä ei saa hävittää ja mitä pitää säilyttää . Keittiökaapit ovat aivan hirveän väriset ja samoin lattiat – ei tätä päivää. Eivät käyttökelpoisia – eikä miellyttäviä asukkaille. Keittiökaapeissa on ihan selvästi rakenne virheitä sekä suunnittelu virheitä, jotka johtaa että maalit irtoa sekä kaappien ovet pullistuu epämääräisen muotoon ja vesivahinkoja tulee aivan varmasti 50 luvun mallin mukaisesti.
    Mutta museovirasto haluaa säilyttää 50-luvun mallin asunnoissa ajattelematta asukkaiden viihtyvyyttä tai rakennuksen todellista säilyvyyttä .
    Sillä ei ole mitään merkitystä jos talon ulkoiset puitteet olisi säilyneet alkuperäisen rakennuksen mukaisesti samoin sisätilan porraskäytävät mutta kun pitää noudattaa jopa sairaanoloisesti museoviraston ohjeita joissa keittiön kaapit ja värit ja materiaali tulee säilyttää- siis pitää olla 50 luvun keittiökaapit – sekä ikkunamateriaalit . Ne eivät tule kestämään tämän päivän vaatimuksia – Laminaattilattiat ovat aivan hirveitä ja hirveen värisiä ja kuka maksaa kaiken tämän kukkoilun jota mustevirasto on harrastanut yli 10 vuotta ja miten kalliiksi tämän remontti on tullut alkuperäisestä hinta-arvioista .

    Tietysti asukkaat ja Helsingin kaupunki ovat maksajia – siis uskomatonta, että joku virasto voi päättää diktaattorin tavalla miten sisätilan värit ja materiaali tulee olla ja mitä pitää säilyttää jopa sairaalloisella tavalla . Ihmetystä herättää onko tämä todella sen arvoinen ja kestäviä ratkaisut jotka on tehty museoviraston käskystä talon rakentamisen suhteen. Hirveää . Asukkaat kärsii kaikesta tästä kun museovirasto sooloillee – Museovirasto ei ajattele yhtään asukkaiden viihtyvyyttä.
    Ihmetystä herättää miten paljon museovirastolle on annettu päätöksenteko valtaa jopa niin että pesukorjauksen kustannukset ovat nousseet alkuperäisestä kustannuksista ilmeisesti 4x .
    Museovirastolla ei ole mitään tietoa rakentamisesta saatikka peruskorjauksesta rakentamiseen liittyvistä asioissa.

    Voin sanoa että käärmetalo on uudelleen remonttikunnossa 10 vuodessa niiden virheiden takia jotka museovirasto on määrännyt säilyttää peruskorjauksessa kuten kaapit lattiat ja muut sisätilat.

  6. Ja kaiken vielä kruunaa värisokeudesta kärsivä arktehti jossa ovien värit ovat kamalia. Minusta on outoa että näin arvokas rakennus pilataan hirveiltä väreillä. Minä en ymmärrä tätä .

  7. Käärmetalo pitää kunnioittaa vanhaa tyyliä jolloin ovet ovat niin pieniä että normaali pesukone ei mahdu sinne- vakio mittainen pesukone jonka leveys on 60 cm. Miten voi olla niin typerää porukkaa ja vielä sanovat itseään tai antaa ymmärtää että ovat alansa osaavia- siis missä on suunnittelijoiden ja museoviraston aivot. Miksi museovirasto saa tehdä sellaisia päätöksiä jotka eivät ole tätä päivää. Toiseksi astiakaapit ovat samanlaisia joissa on selvästi suunnitteluvirhe. Vesi valuu suoraan puuosaan mutta sen korjaamiseksi ei ole tehty mitään rakeenteelisesti vaan laitettu joku muovinen läpyskä jonne vesi valuu. HUH Järjen käyttö ei ole kielletty mutta se on eri asia kenellä sitä on ja kenellä ei.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi