Talous Uutiset Startel 2 kommenttia

Talvivaaran taru koostui yhden euron yrityskaupoista, liuotuskasoista ja vedestä, jota oli ihan liikaa

Analyysi Tänään konkurssiin kaatunut Ahtium eli entinen Talvivaaran Kaivososakeyhtiö oli Pekka Perän mahtipontinen, toiveikas ja epäonninenkin hanke.

Pekka Perä Talvivaarassa liuotuskasan päällä. Kuva: Miska Puumala

Yhtiö keräsi satoja miljoonia euroa, rakensi nikkelikaivoksen Sotkamon lähelle Kainuuseen ja työllisti parhaimmillaan satoja ihmisiä.

Talvivaaran kaivoksen malmi on suhteellisen köyhää ja sen hyödyntämiseen uskoi alun perin lähinnä Perä. Hän osti vuonna 2003 oikeudet suurien malmivarojen hyödyntämiseen entiseltä työnantajaltaan Outokummulta yhdellä eurolla, mikä kuvasti teräsyhtiön uskoa hankkeeseen.

Kaivosinsinööri Perä kumppaneineen uskoi, että Talvivaaran malmia voisi rikastaa bioliuotusmenetelmällä. Hanke ei löytynyt rahoitusta Suomesta, vaan Talvivaara joutui hakemaan rahoituksen kaivoksen rakentamiseen ulkomailta.

Talvivaara listautui Lontoon pörssiin kesäkuussa 2007 ja keräsi yli 300 miljoonaa euroa kansainvälisiltä sijoittajilta, joita houkutteli nikkelin korkea hinta. Sen lisäksi yhtiö sai lainaa 240 miljoonaa euroa. Rahoilla yhtiö pystyi aloittamaan kaivoksen rakentamisen.

Malmin louhinta, biokasaliuotus ja nikkelin tuotanto käynnistyivät vuoden 2008 aikana. Yhtiö myös solmi tuottamansa nikkelin toimituksesta venäläisen Norilsk Nickelin nikkelinjalostamolle Harjavaltaan.

Muodostuuko kasoja?

Kahdessa vuodessa usko Perän hankkeeseen oli parantunut Suomessa sen verran, että Talvivaara rinnakkaislistautui Helsingin pörssiin toukokuussa 2009. Kotipörssin listautumisen jälkeen yhtiö hankki noin 80 miljoonaa euroa suunnatulla osakeannilla tuotannon laajentamiseen, vaikka finanssikriisi oli laskenut selvästi nikkelin hintaa maailmanmarkkinoilla.

Kaivoksen ylösajo onnistui, mutta bioliuotusteknologiassa oli alusta alkaen ongelmia. Teknologiaa oli aiemmin käytetty onnistuneesti jalometallien tuotannossa, mutta ei näin suuressa mittakaavassa Suomen kylmässä ilmastossa.

Numeroiden sijasta yhtiön osavuosikatsausten mielenkiintoisin seurattava oli se, kasaantuuko metalleja valtavissa bioliotusaltaissa. Talvivaara oli luvannut annissaan sijoittajille tuottaa nikkeliä 50 000 tonnia vuodessa. Sitä ei koskaan saavutettu.

Bioliuotus toimi kuitenkin sen verran, että vuonna 2010 Talvivaaran tuotanto laajeni sinkkiin. Sinkin Talvivaara lupasi toimittaa belgialaiselle Nyrstarille. Samana vuonna alettiin tutkia uraanin talteenottoa, mikä pelästytti suuren yleisön.

Sijoittajat eivät uraania säikkyneet ja Talvivaaran osakkeen päätöskurssi Helsingin pörssissä oli korkeimmillaan helmikuussa 2011. Saman vuoden kesällä valtionsijoitusyhtiö Solidiumista tuli Talvivaaran suuromistaja.

Sunnuntaina kello 7.30 alkaa vuotaa

Bioliuotusta ei saatu täysin toimimaan ja nikkelin hinta mateli. Sijoittajien rahaa paloi. Alkuvuonna 2012 yhtiö hankki noin 80 miljoonaa euroa suunnatulla osakeannilla ja laski liikkeelle 110 miljoonaan euron korkeakorkoisen joukkovelkakirjalainan.

Bioliuotus ajautui todellisiin ongelmiin sunnuntaina 5. marraskuuta 2012 kello 7.30, jolloin kipsisakka-altaassa havaittiin vuoto. Syksyn runsaat sateet olivat täyttäneet Talvivaaran altaat ja altaista vuoti metallipitoista vettä vesistöihin.

Se oli lopun alku Pekka Perän kaivoshankkeelle. Ympäristövahinkojen takia Talvivaara oli median otsikoissa sekä poliitikkojen ja ympäristöjärjestöjen hampaissa. Taloudellisesti ongelmallista oli se, että runsaan veden takia tuotantoa piti rajoittaa.

Talvivaaran piti pyytää jälleen rahaa sijoittajilta. Mahtipontisesti Maan anniksi -brändätty pelastusanti tuotti yhtiölle 261 miljoonaa euroa rahoitusta. Rahatalkoisiin osallistuivat muun muassa Solidium, eläkeyhtiö Varma ja Perä itse.

Rahat loppuvat nopeasti

Dramaattisesti kaksi päivää ennen annin tulosten julkistamista alkoi kipsisakka-altaasta vuotaa vettä uudestaan. Anti meni kuitenkin helposti läpi, mutta siitä saadut rahat eivät riittäneet pitkään. Jo lokakuussa 2013 Talvivaara varoitti rahoitusasemansa heikentyneen ja marraskuussa se hakeutui yrityssaneeraukseen. Uutisen jälkeen Helsingin pörssi keskeytti Talvivaaran osakkeen noteerauksen. Kurssi jäi 0,03 euroon.

Sen jälkeen Talvivaaran yli 80 000 osakkeenomistajaa ovat seuranneet yhtiön kamppailua yrityssaneeraukseen pääsemiseksi ja rahoituksen saamiseksi. Varsinainen kaivostoimintaa harjoittava tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo hakeutui konkurssiin marraskuussa 2014. Kaivoksen osti kesällä 2015 valtionyhtiö Terrafame jälleen yhdellä eurolla.

Ahtiumiksi nimensä viime vuoden lopulla muuttaneen yhtiön loppuajat kuluivat tukalan taloustilanteen setvimisessä velkojien kanssa ja mahdollisen uuden liiketoiminnan etsimisessä. Kukaan ei lopulta halunnut enää rahoittaa yhtiötä, mutta sen johdon arvopaperimarkkina- ja ympäristörikkeitä käsitellään vielä oikeuslaitoksessa.

Keskustelu artikkelista: 2 kommenttia

  • Milloin suomeen perustetaan Kaivosrahasto,vähän samanlainen kuin Norjan öljyrahasto? Olisiko syytä ottaa käyttöön Kaivosvero?

    Vastaa
    • Luonnonvoimat

      Norjan öljyrahastoon pumpataan rahaa jatkuvalla syötöllä. Suomen kaivosrahastosta sitä louhittaisiin pois. Kaivosvero taitaakin olla kohta ainoa veropohjamme puuttuva laajennusosanen.

      Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia