Granlundin toimitusjohtaja Pekka Metsi kirittäisi talotekniikkaurakoitsijoita liiketoimintamalliensa kehittämiseen.

Pekka Metsi: Laatua polkeva hintakilpailu on kovinta kuluttajalle tärkeimmissä rakennuskohteissa

Insinööritoimisto Granlundin toimitusjohtaja Pekka Metsin mukaan laatu kärsii vääjäämättä, kun tilaajat kilpailuttavat asunto-, päiväkoti- ja kouluhankkeet henkihieveriin.

Kirjoittaja(t) Johanna Aatsalo

Kokenut toimitusjohtaja on huolissaan rakentamisen laadusta. Erityishuomiota pitäisi kiinnittää tavalliselle kansalaiselle tärkeimpiin kohteisiin eli asuntoihin, päiväkoteihin ja kouluihin.

”Näissä kohteissa, jotka ovat kaikkein lähinnä ihmisten arkea, kilpaillaan ainakin suunnittelussa kaikista raadollisimmilla markkinoilla. Systemaattinen halvimpien asiantuntijoiden ja toteuttajien valinta tarkoittaa käytännössä sitä, että suunnittelijat yrittävät minimoida työmääränsä ja esimerkiksi talotekniikkaurakoitsijat pyrkivät valitsemaan mahdollisimman halpoja tuotteita. Liiketoiminnan kehittämiselle tai innovaatioille ei jää tilaa”, Metsi sanoo.

Kova kasvuvauhti jatkuu

Granlundin kuluva vuosi on sujunut kasvun merkeissä. Yhtiön kuluvan vuoden liikevaihto kasvaa reilut 10 prosenttia viime vuoden 71,2 miljoonasta eurosta noin 80 miljoonaan euroon ja liikevoittoa kertynee noin 9 miljoonaa euroa.

Metsin mukaan vuosi sitten syksyllä yhtiössä oletettiin, että vuonna 2018 suurten projektien osuus vähenee. Arvio oli väärä.

”Vuonna 2016 asetimme tavoitteita, joiden mukaan vuonna 2020 liikevaihto on sata miljoonaa euroa. Kasvua ovat avittaneet varsinkin niin sanotut megaprojektit, joita on tällä hetkellä käynnissä ennätysmäärä. Asiakkainamme näissä ovat esimerkiksi Finavia, monet sairaanhoitopiirit, Länsimetro, YIT:n Tripla ja hankesuunnitteluvaiheessa oleva Helsinki Garden”, Metsi luettelee.

Insinööritoimistojen markkinakatsauksessa Metsi huomauttaa, että Ramboll, Sweco ja Sitowise ovat ostaneet insinööritoimistomarkkinoilta jo lähes kaiken mahdollisen.

”Enää on muutama keskisuuri, esimerkiksi talotekniikkasuunnitteluun keskittynyt yhtiö, jäljellä. Nyt on nähty, että Tanskasta (Ramboll) ja Ruotsista (Sweco) lähtien voidaan luoda globaalisti toimivia insinööritoimistojättejä. Kysymys on, kuka kotimaisista toimijoista oikeasti satsaa kansainvälistymiseen?”

Talotekniikan kehittymättömät bisnesmallit mietityttävät

Asunto- ja sairaalarakentaminen ovat rakentamisen trendien kärjessä, muussa rakentamisessa on Metsin mukaan kyse ”normaalista vilkkaasta markkinasta”.

”Uskon, että ensi vuosi on vielä kovaa kiirettä suunnittelualalla. Toisaalta viime viikkoina on nähty jo muutama hankkeen jäihin meno, joita normaalisti pidetään tyypillisesti laman ensimerkkeinä. Mutta meillä on tarjouslaskennassakin edelleen megaluokan hankkeita. Ja Pisararatakin osoittaa elpymisen merkkejä.”

Erilaiset yhteistoiminnalliset työtavat ovat Metsin mukaan yleistyneet kovaa vauhtia. Jopa niin paljon, että esimerkiksi Granlundilla pohditaan miten halutuimpien osaajien työaika riittää.

”Kovimmat tyyppimme istuvat viikossa 3-4 päivää erilaisissa Big Roomeissa. Olemme kovasti miettineet, miten heidän työaikansa saadaan riittämään heidän tasoisilla ihmisillä oleviin organisatorisiin velvoitteisiin.”

Metsi nostaa esille myös talotekniikkaurakoitsijoiden kehittymättömät liiketoimintamallit talotekniikkayritysten kasvun ja kehittymisen esteinä.

”Olen pohtinut sitä, miten bisnesmalli toimii, kun samassa projektissa on aivan eri tavoitteilla toimivia urakoitsijoita. Suuret pääurakoitsijat tuntuvat olevan sitä mieltä, että talotekniikkaurakoitsijoiden osaaminen ei alkuunkaan riitä projektinjohtomalleihin. Heidät halutaan aina mukaan kiinteällä hinnalla. Taloteknisessä suunnittelussa tämä voi tarkoittaa sitä, että arkkitehtisuunnittelun ollessa valmiusasteessa 30 prosenttia meiltä vaaditaan täydellisiä talotekniikkasuunnitelmia. Sehän kyllä onnistuu, mutta tuloksena on myöhemmässä vaiheessa hirveä muutosrumba, joka helposti tai lähes aina johtaa kiistelyyn rahasta eikä ainakaan paranna työskentelyfiiliksiä projektissa. Joku tässä ei ole enää nykypäivää”, Metsi pohtii.

”Talotekniikka-alan on tietysti turha ruikuttaa, että joku muu määrittelee pelisäännöt. Pitää katsoa peiliin ja kehittää sellaisia toimintamalleja, jotka ovat fiksumpia ja kelpaavat tilaajille. Meillä on kuitenkin yleviä tehtäviä ja tavoitteita esimerkiksi sisäilman laatuun, energiatehokkuuteen ja teknologian ihmisille tuottamiin palveluihin liittyen.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Pekka Metsi: Laatua polkeva hintakilpailu on kovinta kuluttajalle tärkeimmissä rakennuskohteissa”

  1. Jotenkin kummallinen ajatus, laatua polkeva hintakilpailu.

    Ymmärtääkseni tilaaja määrittelee tarjouspyynnössään tietyn laatutason ja sen mukaisesti tarjoajat laativat tarjouksensa sillä hinnalla millä he kykenevät tilaajan vaatimukset täyttämään.
    Jos tilaaja saa jotain muuta kuin on pyytänyt ja tilannut niin hänen kuuluu vaatia tekijä korjaamaan työnsä sopimuksen laatuvaatimuksia vastaavaksi.

    Laatua polkevaa hintakilpailua ei ole olemassakaan on vain leväperäisiä tilaajia joita ei kiinnosta laadunvalvonta tai eivät kykene siihen.

    1. Kun kilpaillaan päivästä toiseen ja ratkaisuperusteena on hinta, on väistämättä selvää ettei se johda parempaan lopputulokseen. Kun urakoitsijat joutuu joka päivä miettimään, kuinka sama asia voitaisi tehdä vielä halvemmin, on lopputulos usein myös samalla hieman aiempaa huonompi.

      Jos ajatus käännetään toisin päin, eli kilpailtaisi laadulla (tai jollain muilla arvoilla), olisi evoluutiollinen kehitys todennäköisesti hedelmällisempää. Ymmärrän siis hyvin Metsin näkemyksen ja näkisin tässä suuren potentiaalin koko rakennusalan kannalta.

      1. En ymmärrä mikä sitten on ongelma, jos ratkaisuperusteena on vain hinta eikä ole määritelty minkälaista laatua kyseisellä hinnalla pitäisi saada, niin tilaaja sitten saa sitä mitä sillä hinnalla sattuu tulemaan eikä pitäisi olla mitään syytä mussuttaa huonosta laadusta.

        Jos taas laatuvaatimukset on esitetty, niin jokaisen urakoitsijan pitää tarjoamallaan hinnalla pystyä ne täyttämään, ei siinä mitään laadulla kilpailemista tarvita.

        Mikäli siihen ei pysty niin silloin kannattaa valikoida vain niitä urakoita missä laatuvaatimuksia ei ole esitetty, silloin on vaan hyväksyttävä se, että joka paivä joutuu miettimään miten homman voisi tehdä huonommin ja halvemmalla.

        1. Eihän tänä päivänä ihmisiä kiinnosta kun hinta. Tilaaja haluaa mahdollisimman halvalla että saan mahdollisimman hyvän katteen ostajalta. Ostaja haluaa päästä sovittuna päivänä muuttamaan kohteeseen ja kohteen on suunnitelleet kiireessä kokonaisuudessaan ihmiset joilla ei ole päiväkään kokemusta käytännön toteutuksesta. Ja sitten toteuttajat(asentajat) ”jotka ei tiedä mistään mitään” yrittää saada edes jotain tehtyä kunnolka. Alussa se usein toimiikin, mutta loppua kohti kaikki leviää käsiin ja kriittisimmissä kohdissa hosutaan kaikki äkkiä piiloon. Työnjohtoon/suumnittelluun ei missään nimessä pitäisi päästää ihmistä joka ei ole ikinä tehnyt kyseistä työtä käytännön tasolla. Tai vastaavasti suunnittelija voi tehdä suunnitelmat ja tulla neuvottelemaan asentajan kanssa lopullisen toteutuksen.

  2. Sen takia suunnitteluala on keskittynyt, että täytetään viranomaisvaatimukset, he haluavat olla mukavuusalueellaan ja rakennuttajana pyörittää ositusta, se on vain otettava annettuna, että budjetti edellä mennään, mutta kokonaisurakoita vakiintuneiden pääurakoitsijoiden kanssa suosivat ainakin nämä koulujen korjaajat, jotka haluavat päästä vielä vähemmällä. Ositus toimi kiinteistöjohtamisen syklin siinä vaiheessa, kun kaikki eivät olleet kiinni. Urakoitsijakin osaa äänestää jaloillaan, jos sitä vain vedätetään joka käänteessä. Sitten on se Lehdon tie, mutta ei oikein kelpaa jus näissä saksalaismallisissa arkkitehtihegemonisissa kohteissa. Pitää olla munaa kertoa, että sosiaalitilat on oltava reitityksiin nähden näin, tekniikkakuilut noin, ei saa olla panostajan unelma tai ongelmatontti tai sitten emme lähde tavoitehintaan ollenkaan, nou-tänk juu.

  3. Suunnittelupuolella tässä on vastakkain anglo-saksinen pj-urakoinnin ns. Suke-malli, mikä ei ota ollenkaan huomioon viranomaisvaatimuksia. Sitten on se saksalaisen tradition mukainen bottom-up-minuuttijohtaminen, mikä on hylätty, koska ei ole rahkeita siihen. Jälkimmäinen edellyttää työnjohdolta taitoja, mitä ei ole, valvojat vain ohjaavat. Voi olla tupa täynnä projektipäälliköitä, jotka vain kulkevat edestakaisin toimiston ja työmaan väliä, eli aktiviteetteja pallotellaan tässä amerikkalaistyylisessä mallissa, ikäänkuin ei olisi kannattavaa niitä hoitaa kuin pitkällä kepillä. Tähän on kyllä olemassa ratkaisu, mutta sekin vaatii oman tarjousmenettelynsä, mikä taas ei välttämättä mene läpi, koska vaatimustason noustessa tarjousten määrä tässä maassa putoaa nollaan. Kaikki päätoimijat ovat keskittyneet norsunluutorneihinsa tämän uloslyöntikisan seurauksena, vain tietomallikatselmus onnistuu, mutta vastaavilla on kädet täynnä töitä kunnan vaatimusten kanssa.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi