Muistokirjoitus: Pekka Leppänen, hiilineutraalin rakentamisen toteuttaja ja puolestapuhuja

Diplomi-insinööri Pekka Leppänen osoitti Rannanpeltotalollaan Suomusjärvellä, että jo nyt voidaan saavuttaa vuoden 2050 ilmastotavoitteet. Tämän vahvisti ympäristöministeriön 13 ekotalosta vuonna 2014 teettämä tutkimus, jossa Rannanpeltotalo oli mukana.

Pekka syntyi 24.3.1939 Ilomantsin Kuikanniemellä viisilapsiseen maanviljelijäperheeseen. Hän kävi keskikoulun Ilomantsissa ja kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseossa. Rakennustekniikan diplomi-insinööriksi hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1964.

Valmistumisensa jälkeen Pekka toimi suunnittelijana ja jaospäällikkönä Helsingin kaupungilla ja Ekonossa. VTT:llä Pekka viihtyi erikois- ja johtavana tutkijana yli 15 vuotta eläköitymiseensä asti. Työssään hän oli ennakkoluuloton, etsi aktiivisesti uusia ratkaisumalleja ja kokeili niitä käytännössä.

Pekka näki energiansäästön ja ekologisen rakentamisen tärkeiksi keinoiksi vähentää päästöjä ja hillitä ilmastonmuutosta. Auttaahan energiankulutuksen vähentäminen siirtymään uusiutuviin energioihin ja omavaraisuuteen.

Tutkimus- ja kehitystulokset työstä VTT:llä ja tiedot eri materiaalien elinkaarivaikutuksista motivoivat Pekan suunnittelemaan ja rakentamaan vaimonsa kanssa kodin Suomusjärven järvimaisemaan. Koti oli myös hänen eläkepäiviensä tutkimuskohde, josta hän teki mittauksia ja keräsi kokemuksia yli 20 vuoden ajan. Luomupuutarhanhoito ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen kuuluivat tähän maaseutuasumiseen.

Pekassa yhdistyivät vahva asiantuntemus määrätietoisuuteen ja humaaniuteen ja hänellä oli tahto ja kyky viedä asioita konkreettisesti eteenpäin. Hän levitti keräämäänsä tietoa aktiivisesti: kirjoitti yksin ja yhdessä muiden kanssa artikkeleita, kirjoja sekä viestejä päättäjille, luennoi ja järjesti koti- ja ulkomaisille kiinnostuneille tutustumiskäyntejä kotiinsa. Hän oli aina käytettävissä neuvoja kaipaaville.

Pekan vastuuntunto oli vahva. Hän tuki monia hyväntekeväisyys- ja ympäristöjärjestöjä. Hän oli aktiivinen verenluovuttaja, mistä hänet palkittiin. Hänessä säilyi vahva tunneside Ilomantsiin, sen luontoon, maisemiin, sitkeisiin asukkaisiin ja perinteistä rikkaan sukutilan vaalimiseen.

Tiedonjano ja halu oppia uutta ohjasivat Pekan harrastuksia. Hän opetteli purjelentämistä, opiskeli kypsässä iässä ranskankieltä, seurasi tähtitiedettä, luki historiaa, luontoa ja ympäristöä käsitteleviä kirjoja ja lehtiä. Hän nautti klassisen musiikin kuuntelusta ja taiteesta.

Erityisen tärkeää Pekalle oli olla mukana poikansa perheen elämässä. Hän suunnitteli ja rakensi heidän talonsa laajennuksen energiaa säästäväksi. Jo taaperoina lapset saivat ukin suunnittelemat ja tekemät polkuautot. Yhteiset hetket toivat iloa ja lämmittivät mieltä.

Alzheimerin tauti vei Pekan voimat ja hän kuoli 7.7.2023 Salossa.

Kirjoittajat:
Harri Hakaste, ympäristöministeriön yliarkkitehti
Pekka Hänninen, vähähiiliseen asumiseen erikoistunut arkkitehti
Tapio Paananen, VTT:n työyhteisön jäsen, Pekan ystävä
Marja-Leena Andelmin, Pekan puoliso