Estäisikö virherekisteri samojen rakentamisen ongelmien toistumisen?

Tietoa kirjoittajasta Tapio Kivistö
Päätoimittaja, tapio.kivisto@sanoma.com
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Loppusyksyn yllättävä puheenaihe ovat olleet sisäkatot, kun muutaman viikon sisällä putosi useamman koulun katto. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin, mutta rakennusalan mainehaitalta ei.

Sisäkattojen putoamisen pitäisi sikälikin yllättää, että Onnettomuustutkintakeskus on vuosien varrella antanut useammassa raportissa ohjeistuksia kattoihin liittyen. Raporttien määrä kertoo tietysti siitä, että samantyyppisten katto-ongelmien kanssa on painittu jo pitkään.

Onnettomuustutkintakeskuksen huomiot eivät siis tunnu siirtyvän käytäntöön, vaan samat, esimerkiksi naulaliitoksiin liittyvät ongelmat toistuvat.

Tämän syksyn romahdusten jälkeen keskus vaatikin Kauppalehdessä (23.11.) taas rakennusalalle ympäristöministeriön johdolla rekisteriä, jonne kirjattaisiin kaikki rakenteiden romahtamiset ja muut rakennusvirheistä johtuvat vaaratilanteet.

Keskuksen johtavan tutkijan Kai Valosen mukaan on iso puute, että Suomessa ei ole tällaista julkista rekisteriä, josta selviäisi onnettomuuksien määrä ja mahdolliset syyt.

Vapaaehtoinen rakennusvirhepankkihan Suomessa jo on, mutta virallinen rekisteri nostaisi onnettomuuksien ja rakennusvirheiden kirjaamisen ja läpinäkyvyyden uudelle tasolle.

Missään tapauksessa rekisteri ei olisi ongelmaton hanke. Päinvastoin. Ennen kuin ongelma ja vastuullinen yritys voitaisiin laittaa julkiseen rekisteriin, tapaus pitäisi tietysti tutkia ja selvittää vastuukysymykset esimerkiksi usein monipolvisissa alihankintaketjuissa. Tällaista resurssia ei helposti löydy.

Virherekisteriajatusta ei kannata kuitenkaan pohtimatta tyrmätä. Johtaja Jukka Pekkanen Rakennusteollisuus RT:stä väläytti Kauppalehdessä selvityshenkilön asettamista, kuten betonirakentamisen ongelmien aikaan tehtiin.

Olennaista olisi käydä läpi, miten rakennusvirheistä ja vaaratilanteista saataisiin Suomessa riittävän kattavasti tietoa helposti lähestyttävässä muodossa. Ja yhtä tärkeää olisi varmistaa, että tieto siirtyisi tehokkaasti työmaatasolle. Siihen työhön tarvitaan koko rakennusalaa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Estäisikö virherekisteri samojen rakentamisen ongelmien toistumisen?”

  1. Kyllä se varmaan toimisi, jos siinä olis vastaavien pääsuunnittelijoiden ja mestarien nimet, voisi välttää toheloiden kanssa työskentelyä. Voitaisiin laittaa pakolliseksi erilaisten tehtäväluetteloiden noudattaminen, kuten pääsuunnittelun, rakennesuunnittelun ja talotekniikan. Valvonta olsi helppoa Lupapisteen takia. Tähän on jopa aivan luoonollinen tapa hoitaa tätä, kohde yksinkertaisesti tuupattaisiin syrjään, mikäli homma ei toimi. Kunnan valvonnat voisivat käyttää resurssinsa ja paukkunsa niihin, mitkä asiainhoitonsa perusteella tn. onnistuisivat. Urakointipuolella luovuttaisiin henkilöpätevyyksien vaatimisesta ja edellytettäisiin joka toimialalle omaa pääurakoitsijaa, hommaa on yritetty konsulttitoimistojen valvonnassa, työmaan johtoa ei näillä saada toimimaan. YSE on jo nyt näin laadittu, että se suosii tällaista perinteistä vastuuasettelua, mitä pääurakoitsijan velvollisuudet edellyttävät, nyt meillä on valvoja, joka lähinnä valvoo maksueriä, ikäänkuin avaimet käteen toimituksista olisi kyse, näinhän ei ole, mutta muutetaan ositukset kiinteähintaisiksi kokonaisurakoiksi, niin riittää, että valvoja istuu kirstun päällä, kun hänellä on kriteerit sopimuksissa valmiille työlle. Vakuushan näissä aina pelittää, maksettakoon osa kunhan on vakuus. Aliurakoitsija saa nostaa kytkintä, mutta vakuus jää. Laatua voidaan myös nostaa suosimalla tietynlaista operointitapaa, kuten esivalmisteilla ja tietomallilla.

    1. Väärin.

      Miksi ihmiset kuvittelevat, että toisten jatkuva nöyryyttäminen on ratkaisu parempaan laatuun???

      Virherekisterin hyöty olisi se, että kuka tahansa saisi tietoa tapahtuneista virheistä ja voisi kehittää omaa ammattitaitoaan tältä pohjalta. Tällä hetkellä kaikki virheet lakaistaan systeemaattisesti maton alle, elleivät ne jostain syystä tule median tietoon, jolloin yritysten toimitusjohtajat pääsevät toteuttamaan omaa kriisiviestinnän strategiaansa ja taas todelliset syyt katoavat jargonin sekaan.

  2. Naivismin sijaan toimivia protokollia, se markan suutari tekisi vähemmän kympin vahinkoja, kun hänen todelliset kykynsä tuotaisiin esille.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi