Rakennuslehdessä 21.3.2013 Seppo Mölsä kirjoitti mainiosti ison veden takaisesta häivähdyksestä vihreää. Ekologisesta tai kestävästä rakentamisesta puhutaan useilla eri tahoilla eri sanoin. Samalla moni päätöksentekoon osallistuva kokee neutraalin ja uskottavan tiedon saamisen vähintään haastavaksi. Yhteiset säännöt tarvitaan teknisesti yhteiselle kielelle ja huomion kohdistamiseen kokonaisuuden kannalta pääasiaan: koko rakennuksen elinkaaren kestävyyden arviointiin. Sääntöjä kaivataan myös eri luokitusten (PromisE, Breeam, Leed jne.) läpinäkyvyyden parantamiseen.
Kestävää rakentamista tai vaikkapa vain sen ekologista osaa tulee vertailla rakentamisen lopputuotteen koko elinkaaren näkökulmasta. Tarkastelussa on aina koko rakennus, jossa rakennustuotteet ovat vain välituotteita, ja sen määritelty käyttöikä. Pitkäikäisen rakennuksen elinkaari ja vaikutusarviointi alkaa materiaalien hankinnasta ja päättyy purkamiseen ja rakennusjätteiden käsittelyyn. Arvioinnissa huomioidaan siten myös jätteiden kierrätyksen ja hyödyntämisen potentiaaliset vaikutukset. Ympäristön kannalta kestävä rakentaminen on siten muutakin kuin energiaa ja hiilidioksidipäästöjä, hiilijalanjälkeä. Energiatehokkuudessakin uusia vaikuttavia tekijöitä on paljon; kuinka arvioida rakennustuotteiden osuutta energiatehokkuuden saavuttamisessa ja säilyttämisessä. Entä kuinka arvioida osuuttaan kasvattavan aurinkoenergian varastointia ja hyödyntämistä?
Kaiken arvioinnin keskellä rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen säilyy ylivoimaisesti haasteellisimpana tekijänä rakennusten ympäristövaikutusten pienentämisessä, myös tulevaisuudessa. Uudisrakentamisen materiaalien osuus on helppo laskea, eikä se ole ongelma. Olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuus ja sen parantaminen on siten avainkysymys. Vanavedessä seuraavat käytetty energiamuoto ja sen päästöttömyys. Uudet rakennukset hoituvat yhä tiukkenevien energiamääräysten myötä, kunhan ne vastaavat kestävyyden eri kriteereihin.
Virhearviointien riski on suuri, kun eri tekijöiden merkittävyyttä ei ilman riittävää tietoa tunnisteta. Siinä missä eri maiden nykykäytännöt heijastelevat erilaisia poliittisia painotuksia, Euroopan komission mandaatilla laaditut yleiseurooppalaiset kestävän rakentamisen standardit tavoittelevat laskettua tietoa, luotettavin lähtötiedoin. Näitä Rakennustuoteteollisuus RTT:n standardisointivastuulla Suomessa olevia mittareita jalkautetaan muun muassa Green Building Council Finlandin mittarein.
Lähtötiedot rakentamisen kestävyyden arvioinnille, eli rakennustuotteiden ympäristöselosteet, syntyvät alkuun markkinavetoisesti mutta jatkossa myös pakolla. Esimerkin on antanut Ranska, jonka ympäristöselosteita vaativat mää-räykset astuvat voimaan tänä vuonna. Perässä naapurimaista seuraavat Hollanti ja Belgia, ja varmasti myös Saksa, jossa Ranskan tavoin on käytössä vapaaehtoiset mutta jo käytännöiksikin vakiintuneet rakennustason arviointiohjelmat ja luokitusjärjestelmät. Ne kaikki ovat jo ottamassa käyttöön eurooppalaisia standardisoituja mittareita. Häivähdystä vihreästä ei siten tarvitse hakea ison veden takaa. Eurooppalainen häivähdys on jopa vihreää kestävämpää.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Häivähdys kestävää rakentamista”