Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä se, että talouden vuoristorata näkyy epävarmuutena työpaikoilla. Tästä kertoo myös työ- ja elinkeinoministeriön vuosittainen työolobarometri. Se on kuitenkin huolestuttavaa, että barometrin mukaan huoli omasta työpaikasta ja sen taloustilanteesta nakertaa yhä voimakkaammin työelämää.
Barometrin mukaan epävarmuus työn jatkumisesta on suurinta teollisuudessa, johon rakennusalakin selvityksessä lasketaan. Ero muihin sektoreihin on vain kasvanut viimeisten vuosien aikana. Vuosi 2009 oli tässä suhteessa alalla pahin.
Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto puolestaan arvioi tuoreessa julkaisussaan, että työstä johtuvista tai työn pahentamista stressiperäisistä oireista kärsivien työntekijöiden määrä lisääntyy. Yksi syy tähän on muun muassa juuri epävarmuus.
Rakentaminen on äärimmäisen suhdanneherkkä ala, joten rakentajat joutuvat sietämään epävarmuutta lähtökohtaisesti. Osa pystyy ottamaan sen kevyemmin, toisilla se voi viedä mielenrauhan. Huoli huomisesta saattaa aiheuttaa sen, että tulevaisuuden suunnitteleminen ylipäätään tuntuu rankalta tai turhalta.
Välillä tuntuu, että yrityksissä ei täysin ymmärretä epävarmuuden tuhoisuutta. Jos tietoa pihdataan, käytäväparlamentit kukoistavat. Spekulointi vie yllättävän paljon aikaa, keskittymiskykyä ja energiaa työnteolta. Asiat saattavat saada suhteettomat mittasuhteet, ja kärpänen onkin yhtäkkiä härkänen.
Henkilöstö ansaitsee saada tietoa niin paljon kuin mahdollista. Se on osa yritystä, ei vain jokin turhake.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kärpänen onkin härkänen?”