Kustannushallinnalla tarkoitetaan prosessia, jossa hankkeelle asetetaan kustannuspuite ja hankkeen edetessä varmistetaan, että kustannukset pysyvät puitteen mukaisina.
1990-luvulla suunnitteluvaiheen kustannushallinnan laskentamenettelyistä muodostui rakennushankkeiden kannattavuuden varmistamiselle välttämätön työväline. Tuolloin kustannushallinta keskittyi vielä hankkeen rakentamiskustannuksiin, mutta ei käyttökustannuksiin. Samalla vuosikymmenellä rakennusliikkeet ryhtyivät myös käyttämään ammattimaista määrälaskentapalvelua eli jakoivat keskenään laskentatyön kustannuksia.
Rakennushankkeen kustannukset määräytyvät pitkälle suunnitteluvaiheessa. Ne perustuvat hankkeen laajuuteen eli rakennettaviin tiloihin. Samat tilat voidaan kuitenkin rakentaa usealla erilaisella ja erihintaisella suunnitteluratkaisulla. Rakentamisvaiheessa kustannuksia ei voi juuri enää pienentää, mutta rakentamisen huonolla ohjauksella ne kyllä ylittävät helposti tavoitteen.
Kustannushallinnan prosessi perustuu alkujaan ”Haahtela–Kiiras”-nimellä tunnettuun menetelmään. Siinä kustannuspuite lasketaan tilaohjelman perusteella ottaen huomioon hankkeen ominaispiirteet. Suunnitteluratkaisun kustannukset lasketaan rakennusosien määrän ja yksikkökustannuksen perusteella. Suunnitteluratkaisujen kustannuksia verrataan laskettuun kustannuspuitteeseen. Metodi on säilynyt pitkälti samanlaisena.
Suurin muutos laskelmien teossa on ollut siirtyminen taulukkolaskentapohjaisesta laskelman teosta valmisohjelmiston käyttöön. Rakentamisen kustannusympäristön hallinta tarvitsee silti edelleen tuekseen vahvaa kokemusta.
Valitettavasti vieläkin tapaa rakennuttajia, jotka ovat sitä mieltä, että kyllä se urakoitsija sitten tietää, mitä heidän suunnitelmansa maksavat. Mielellään soisi, että myös tilaajalla olisi tieto siitä, mitä hankkeesta oikeasti kannattaa maksaa. Siten olisi mahdollisuus reagoida ylisuuriin tarjouksiin tai suhdanteiden vaikutukseen.
Rakennuksen koko elinkaaren huomioiminen kustannuksissa saattaa muuttaa eri suunnitelmaratkaisujen, rakennetyyppien tai järjestelmien kokonaistaloudellisuutta. Rakentamisvaiheen kalliimpi investointi voi elinkaarikustannusten huomioimisella muuttua edullisemmaksi kuin investointikustannuksiltaan halvempi vaihtoehto. Elinkaarilaskelmien avulla käytöstä aiheutuvat kustannukset muutetaan samaan laskenta-ajankohtaan investointikustannusten kanssa ja näin saadaan kuva hankkeen kokonaiskustannuksista.
Rakennushankkeeseen liittyvän ajantasaisen määrätiedon merkitys on jatkuvasti kasvanut. Hankkeesta tarvitaan yhä yksityiskohtaisempaa ja pilkotumpaa tietoa, ei pelkästään kustannuslaskennan tarpeisiin, vaan monenlaisten muiden laskelmien pohjatiedoksi.
Enää ei puhuta pelkästään rakennushankkeen määrälaskennasta vaan määrähallinnasta. Tietojen siirtymisessä ohjelmistojen välillä on kuitenkin toivomisen varaa.
Digitaaliset mittausohjelmistot, tietomallien sisältämän tiedon hyödyntäminen ja tietomallinnuksen käyttö määrähallinnan työvälineenä on lisääntynyt. Vuosittain laskemistamme 500 hankkeesta vielä tosin vain noin kymmeneen prosenttiin saadaan tietomalleja avuksi. Saatujen tietomallien ongelmat ovat liittyneet muun muassa mallin ajantasaisuuteen ja mallien sisältämän tiedon tunnistetietojen puutteisiin.
Huolellisesti ja systemaattisesti tehty tietomalli vähentäisi huomattavasti määrien perinteistä mittaustyötä, epäkelpo tietomalli taas aiheuttaa melkoista lisätyötä tiedon oikeellisuuden varmistamisessa.
Nähtäväksi jää, syntyykö alalle digiloikkaa esimerkiksi BigDatan avulla.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Kustannukset on suunniteltava”
Väitän digiloikkaa täysin yliarvostetuksi asiaksi kustannusten hallinnassa. Se ei lisää laskennan tarkkuutta, korkeintaan auttaa suoriutumaan laskennasta aavistuksen nopeammin, kunhan laskija käyttää työkalua säännöllisesti eli oppii sen sujuvan käytön ja hienoudet riittävän ajoissa ennen muutaman vuoden välein tapahtuvaa järkyttävän kalliin ohjelmiston uusimista. Järjestelmää vähemmän säännöllisesti käyttävälle teoreettinen hyöty jää saavuttamatta, koska energia kuluu työkalun käytön opetteluun sujuvan käytön sijaan. Siksi huomio pitäisi kohdistaa suunnittelun ohjaukseen ja valvontaan.
Omissa urakoissani toistuvasti rakennuttajan kustannukset ovat kasvaneet, kun jotain ei asiakirjoissa ole huomioitu. Joko puutteellisten suunnittelun lähtötietojen, suunnitteluvirheen tai esim. määräluetteloon liittyvän näppäilyvirheen tms. asian takia.
Tilanne ei ole urakoitsijallekaan miellyttävä, kun viestin tuoja herkästi leimataan kustannusten aiheuttajaksi ja sen seurauksena muutoksesta aiheutuu ylimääräistä työtä, kustannuksia ja aikatauluvaikutuksia, joita on hankala täysimääräisesti tilaajalle osoittaa etenkään tilanteessa, jossa rakennuttajan budjetti on muutenkin pettänyt.