Infran korjausvelasta puhutaan usein siinä muodossa, kuinka paljon maksaisi, kun rapautuneet tie- tai rataosuudet laitettaisiin kuntoon. Korjausvelan haastetta voi kuitenkin lähestyä myös käänteisesti: mitä maksaa yhteiskunnalle ja yksilöille, kun välttämättömät investoinnit ja kunnossapidot laiminlyödään?
ASCE:n (American Society of Civil Engineers) esittämän laskelman mukaan jokainen yhdysvaltalaisperhe maksaa eräänlaista piiloveroa 3 400 dollaria vuodessa, kun ruuhkissa menetetään aikaa, sähköverkot kaatuvat tai tulvasuojaus pettää. Olisiko mielekkäämpää käyttää sama summa asioiden laittamiseksi kuntoon?
Liikun kätevästi raiteita pitkin lentokentältä joukko- ja kevyen liikenteen sillan yli kaupungin keskustaan kaupunkipyörien lainauspisteelle. Onko kyseessä Helsinki, Tukholma vai Kööpenhamina?
Ei vaan Portland Oregonissa Yhdysvalloissa. Amerikkalaiskaupunki ja toimiva joukkoliikenne ei ole ensimmäiseksi mieleen juolahtava yhdistelmä. Ei siis liene ihan sattumaa, että kaupunki oli valikoitunut ASCE:n vuosiseminaarin pitopaikaksi.
Seminaarin teemoissa korostui toimivan infrastruktuurin merkitys alueiden ympäristötehokkuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä. Portlandissa kiinteistö- ja polttoaineveroja sekä maankäyttömaksuja on 1970-luvulta lähtien kanavoitu suoraan ja pitkäjänteisesti infrastruktuuriin.
Samalla portlandilaiset näkevät ympärillään, mitä verotaaloilla saadaan aikaiseksi. Siksi kaupunkilaiset voivat nyt nauttia eurooppalaisestakin näkökulmasta katsoen loistavasti toimivasta ja käyttäjälleen edullisesta liikenneverkosta.
Kauan sitten tehdyistä päätöksistä hyödytään nyt. Samalla portlandilaiset ymmärtävät, että nyt pitää vastaavasti uskaltaa päättää investoinneista, joista hyödytään vasta pitkällä tulevaisuudessa.
Yleisesti amerikkalaisten rakennusinsinöörien suurin huolenaihe oli meillekin tuttua tutumpi: rakennettu ympäristö rapautuu kovaa vauhtia. Tämän viestin kertominen poliittisille päättäjille siten, että he sen ymmärtävät, ei ole helppoa. Ainoa tie on käydä aktiivista vuoropuhelua päätöksentekijöiden kanssa ja tuoda oma ammattilaisten näkemys faktoineen mukaan keskusteluun.
Suomen Rakennusinsinöörien Liiton RILin pyörittämän Rotin eli Rakennetun omaisuuden tila -selvityksen perusajatus on saanut inspiraationsa amerikkalaisilta kollegoilta: alan ammattilaiset arvioivat rakennetun ympäristön osa-alueiden tilaa ja antavat suosituksia tilanteen parantamiseksi. Roti kuvaa myös sitä, mitä rakennetulle ympäristölle tapahtuu, jos sen pitkäjänteinen kehittäminen laiminlyödään.
Roti on oivallinen työkalu, jolla meidän suomalaisten rakennusinsinöörien tietoa ja osaamista voidaan siirtää päätöksentekijöiden käyttöön kuntien ja valtakunnan tasolla. Seuraava Roti-raportti julkaistaan maaliskuussa 2017.
Roti-työstä käy ilmi myös rakennusalan osaajien työn merkitys yhteiskunnalle. Tämä on erityisen tärkeää: millennium-sukupolvi on tulossa työmarkkinoille, ja milleniaalien uravalinnoissa juuri työn merkityksellä on palkkaakin suurempi painoarvo.
Varttuneempien ammattilaisten tehtävänä on kertoa uravalintojaan pohtiville nuorille, että me rakentajat olemme puhtaan veden, toimivan joukkoliikenteen, ympäristötehokkaiden rakennusten ja yleisesti kestävän kehityksen todellisia tekijöitä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Toimimattomasta infrasta lankeaa iso lasku”