Hotelli Torni valmistui 1930-luvun alussa, mutta Kino-Palatsia ei koskaan rakennettu. Molemmat rakennushankkeet ja niiden herättämä debatti kuitenkin vaikuttivat siihen, minkälaiseksi sallitut rakennuskorkeudet muodostuivat.
Pilvenpiirtäjiksi kutsutuista rakennuksista muodostui 1920-luvun Helsingissä keskustelunaihe, joka sai puolelleen kiihkeitä kannattajia ja vaikutusvaltaisia vastustajia. Toiset näkivät korkeassa rakentamisessa mahdollisuuden vahvistaa mielikuvaa Helsingistä modernina eurooppalaisena pääkaupunkina, toiset näkivät pilvenpiirtäjät vieraana tuontitavarana ja perinteisen kaupungin tuhoajina.
Keskusteluun osallistuivat arkkitehdit ja kaupungin viranomaiset, mutta pilvenpiirtäjiä kommentoivat lehdistössä monenlaiset henkilöt kaupunginlääkäreistä kenraali Mannerheimiin. Pilvenpiirtäjät, ja rakentaminen ylipäätään, olivat myös pakinoitsijoiden suosikkiaiheita. Myös kotimainen kaupunkikirjallisuus ja ulkomaiset elokuvat tarjosivat kuvia kaupunkilaisuudesta ja rakensivat modernia kaupunkilaista identiteettiä uuden arkkitehtuurin puitteissa.
Pilvenpiirtäjähankkeet tekivät näkyviksi ristiriitoja, joita kansallisen pääkaupungin rakentamiseen liittyi. Väitöstutkimus kohdistuu 1920-lukuun, mutta ”pilvenpiirtäjäkysymys”, joksi 1920-luvun lehdistö kiistaa rakennuskorkeuksista kutsui, on 2000-luvun Suomessa edelleen relevantti. Kysymys siitä, minkälainen arkkitehtuuri parhaiten ilmentäisi suomalaisuutta ja olisi samalla kansainvälisesti näyttävää ja houkuttelevaa, nousee esiin aina kun suunnitellaan korkeita rakennuksia.
Filosofian maisteri Silja Laineen kulttuurihistorian alaan kuuluva väitöskirja ”Pilvenpiirtäjäkysymys” Urbaani mielikuvitus ja 1920-luvun Helsingin ääriviivat esitetään julkisesti tarkastettavaksi lauantaina 5. maaliskuuta Turun yliopistossa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Pilvenpiirtäjistä kiisteltiin Helsingissä jo 1920-luvulla”