”Haemme noin 15 prosenttia halvempaa ratkaisua kuluttajalle kyseisellä alueella. Tämä on tietenkin hyvin alueriippuvaista. Emme voi lähteä polkemaan markkinahintoja kyseisellä alueella. Haasteena on myös se, miten oikea asiakas löytää tuotteen, etteivät asunnot mene ikään kuin vääriin käsiin”, YIT:n asumisen liiketoiminnan kehittämisestä vastaava johtaja Pekka Helin kertoi Rakennuslehdelle.
Painopiste pääkaupunkiseudulla
Kohtuuhintaisen asuntotuotannon volyymiin Helin ei vielä osaa ottaa kantaa, sillä tässä vaiheessa yhtiö selvittää tuotannon mahdollisuuksia. Ensimmäisen kohteen käynnistymisajankohtakin on vielä avoin, koska yhtiö vasta kartoittaa konseptille sopivia paikkoja.
”Me tarkastelemme koko maata, mutta luonnollisesti painopistealueena on pääkaupunkiseutu, kun täällä on kuitenkin kaikkein akuutein tarve kohtuuhintaiselle asumiselle. Niin sanotuille arvoalueille ei ole syytä lähteä. Vaikkapa Etelä-Helsinkiin ei lähdetä tällaista tekemään, se ei ole relevantti vaihtoehto. Enemmän katsomme niin sanottuja tavallisia alueita.”
”Haemme kuitenkin hyviä liikenne- ja kulkuyhteyksiä niille ihmisille, jotka siellä asuvat. Kohderyhmiksi olemme kaavailleet esimerkiksi julkisen sektorin työntekijöitä ja perheitä, jotka tarvitsevat asuntoa pääkaupunkiseudulta.”
Kustannuksia alas monin keinoin
Myös Skanska toi vastikään takaisin markkinoille yhdessä Ikean kanssa kehittämänsä kohtuuhintaisen asumisen BoKlok-konseptin. Helinin mukaan YIT:n lopulliset ratkaisut halvempien asumisratkaisujen toteuttamiseen ovat vielä tässä vaiheessa avoimia, mutta hän myöntää, että BoKlokin kanssa vastaavia ratkaisuja mietitään myös YIT:ssä.
”Vähän sentyyppisiä (BoKlok) konsepteja on työpöydällä muutamia, joita työstetään eteenpäin. Lähtökohtaisesti paneudumme mahdollisimman tehokkaaseen rakentamiseen ja optimoimaan kustannuksia. Asunnon sisällä tarkastelemme asunnon optimikokoa ja mitä toiminnallisuuksia asunnon tulee pitää sisällään. Olemme lähteneet hakemaan innovatiivisia ratkaisuja sekä rakentamiseen että itse tuotteeseen.”
Varsinaisen rakentamisen tehokkuuden ohella kustannussäästöjä on mahdollista saavuttaa myös tonttien ja rakentamismääräysten kautta.
”Erilaiset määräykset ja osin kaavoituskin ovat nostaneet rakentamisen hintaa. Tarkoitus on avata keskusteluja eri suuntiin siitä, millä keinoilla kustannustasoa saataisiin alaspäin. Sekä kaupunkien että ympäristöministeriön kanssa on jo käyty positiivisia keskusteluja tästä asiasta, mutta jatkossa keskustellaan vielä siitä, mitä näillä osa-alueilla voidaan käytännössä saada aikaan.”
Helinin mukaan YIT ei kuitenkaan ole vielä saanut mitään myönnytyksiä esimerkiksi rakentamismääräysten suhteen.
”Lähtökohtana on, että teemme kohtuuhintaisia asuntoja olemassa olevien määräysten puitteissa. Olemme kuitenkin halunneet ministeriönkin kanssa keskustella siitä, että meillä on tällainen työ menossa, ja olemme hakeneet sieltä näkökulmaa siihen, onko joitain sellaisia kohtia, joista voisi keskustella.”
”Perkaamme läpi koko yhtälön, mistä kaikista kohdista kiristämisen varaa löytyy, jotta saamme markkinoille asuntoja kohtuullisella hinnalla.”
Taustalla julkinen keskustelu
”Asumisen hinnasta puhuminen on korostunut viime aikoina, vaikka toki julkinen keskustelu on painottunut vuokra-asuntotarjontaan. Olemme kuitenkin tunnistaneet, että markkinoilla oleva uusien asuntojen tarjonta on tänä päivänä osan kohderyhmää ulottumattomissa. Pyrimme löytämään sellaisia ratkaisuja, että tuotanto olisi mahdollisimman tasapainoinen ja löytyisi erilaisten ostamismahdollisuuksien ihmisille omistusasuntoratkaisukin. Se ei tietenkään poista yhteiskunnan vuokra-asumisen tarvetta, mutta meidän toiminnan painopiste on omistusasuntotuotannossa.”
Laajentuminen Puolaan ei enää tavoitteena
Muista strategian muutoksista merkittävimpiä oli, että Kansainvälisissä rakentamispalveluissa YIT keskittyy laajentumaan Venäjällä. Vielä aiemmin yhtiön tavoitteena oli laajentua myös Puolaan.
”Me näimme, että ainakaan lyhyellä aikavälillä Puolasta ei ole löytynyt sopivaa yritysostokohdetta sopivilla ehdoilla. Sen vuoksi se on nyt poistettu johdon agendalta”, YIT:n sijoittajasuhdejohtaja Hanna-Maria Heikkinen totesi Rakennuslehdelle.
Lisäksi YIT on perustanut kolme kehitysohjelmaa, jotka keskittyvät energiatehokkaisiin ratkaisuihin, parhaimpaan asumiskokemukseen sekä kiinteistöteknisten palveluiden tehokkuuteen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa
8 vastausta artikkeliin “YIT tuo markkinoille uuden halvempien asuntojen konseptin”
YIT kutsui elokuun lopulla kymmenkunta taloustoimittajaa taustoittavaan keskusteluun. Toimitusjohtaja Juhani Pitkäkoski esitteli, mitä kaikkea uutta YIT on tuonut asuntomarkkinoille. Oli hyvin varusteltuja senioriasuntoja, energiatehokkaita asuntoja, loma-asuntoja kerrostaloissa sekä huoneistohotellityyppistä tarjontaa. Enemmän ja kalliimpaa oli selvä trendi.
Kun Pitkäkoski kysyi toimittajilta, mitä lisää YIT voisi vielä tarjota, käänsin kysymyksen nurin ja kysyin, voisiko YIT tehdä vähemmän ja halvemmalla. Varsinkaan nuoret kaupunkilaiset eivät halua ylellistä varustetasoa vaan edullisen, pienen asunnon, jossa käydä nukkumassa. Tällaista tarjontaa ei ole ollenkaan, kun kaikki rakennuttajat juoksevat vain varakkaiden senioreiden perässä.
Hyvä, että YIT on Länsi-Euroopan suurimpana asuntorakentajana huomannut, että sen on oltava mukana kaikissa asuntosegementeissä, myös niissä kohtuuhintaisissa. Skanska teki saman huomion BoKlok-asunnoillaan.
Surullista sen sijaan on ollut huomata, että jopa yritys, joka kantaa nimeä Sosiaalinen asuntotuoto ilmoittaa, että se ei enää tee sosiaalista asuntotuotantoa eikä jatka edes asumisoikeusasuntojen tekemistä. Sosiaalisen vastuu on korvannut vastuu sijoittajille. Tähtiluokituksensakin se aloittaa kolmosesta, koska yhden ja kahden tähden asuntoja ei ole tarjolla edes vuokralle.
Toivottavasti YIT pystyy näyttämään, että myös kohtuuhintainen asuntotuotanto voi olla kohtuullinen bisnes, jolloin tälle alueelle saadaan lisää toimijoita.
YIT:n lähtö kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon on myös vastaus asuntoministeri Krista Kiurun toiveisiin. Kiuru voisi nyt puolestaan vastata huutoonsa pitämällä huolen siitä, että yhteiskunta, niin valtio kuin kunnatkin, pystyvät tarjoamaan rakentajille riittävästi kohtuuhintaisia tontteja. Gryndereitä on liian helppo moittia asuntohintojen kalleudesta, kun suurimmat katteet otetaan tonteista.
Rakentajien lista siitä, mitä kaikkea kustannuslisiä valtion ja kuntien sinänsä hyvää tarkoittava ohjaus tuo asuntojen hintoihin, on pitkä. Eikö esimerkiksi riittäisi, että vain talon ensimmäisen kerroksen asunnot on suunniteltu täysin esteettömiksi? Nuoret ja pienituloiset voisivat mielellään loikkia kynnysten ylikin, jos se tulisi halvemmaksi eivätkä he välttämättä tarvitse invaympyrän kokoista tanssitilaa kylpyhuoneisiinsa, saunasta ja parkkipaikasta puhumattakaan.
”Rakentajien lista siitä, mitä kaikkea kustannuslisiä valtion ja kuntien sinänsä hyvää tarkoittava ohjaus tuo asuntojen hintoihin, on pitkä. Eikö esimerkiksi riittäisi, että vain talon ensimmäisen kerroksen asunnot on suunniteltu täysin esteettömiksi? Nuoret ja pienituloiset voisivat mielellään loikkia kynnysten ylikin, jos se tulisi halvemmaksi eivätkä he välttämättä tarvitse invaympyrän kokoista tanssitilaa kylpyhuoneisiinsa, saunasta ja parkkipaikasta puhumattakaan.”
Hyvä kysymys. Tuohon kytkeytyy kuitenkin paljon muutakin kuin vain rakentaminen. Nimittäin myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset liittyvät olennaisesti esteettömyysasiaan.
Suomi on sitoutunut YK:n yleissopimukseen vammaisten ihmisten oikeuksista, jonka keskeinen sisältö on juuri esteettömyys-vaatimus. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, ja se tuli voimaan ehtojen mukaisesti viitisen vuotta sitten sen jälkeen kun 20 YK:n jäsenmaata oli ratifioinut sen. Sopimuksessa Suomi sitoutui mm. ns. kaikille sopivaan suunnitteluun, josta sopimuksessa sanotaan, että se ”tarkoittaa tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palvelujen suunnittelua sellaisiksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua”.
Ks. aiheesta lisää esim.
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/e31dbd7f-b5d8-4aea-a330-a9532221c1e6
Ps.
Syy esteettömyysvaatimukseenhan ei ole se, etteikö Suomi olisi täynnä asukkaita, jotka pystyvät tällä hetkellä elämään ilman esteettömyysehtoja. Mutta tausta-ajatus on mm. siinä, että jos joku sattuisi loukkaantumaan (myös nuorilla ja pienituloisilla käy onnettomuuksia), asunnon pitäisi olla elettävä senkin ajan, kun asukas kulkee sauvoilla tai pyörätuolissa. Ellei asunto sellainen valmiiksi ole, yhteiskunta joutuu maksamaan varsin reippaasti, koska suomalainen sosiaalijärjestelmä toimii niin, että ensisijaisesti ihmistä pyritään tukemaan tämän omassa asunnossa, eikä lähettämään laitoshoitoon. Ellei kotiympäristö ole esteetön, järjestelyt maksavat muut veronmaksajat. Esteettömyysvaatimus uudisrakennuksille tarkoittaa samalla sitä, että näiden asuntojen asukkaiden kohdalla ei tule niin suuria hoitolaskuja muulle yhteiskunnalle. Ja että näiden asuntojen asukkaita voidaan hoitaa ensisijaisesti kotona siinä vaiheessa, jos heidän kuntonsa heikkenee – sen sijaan, että yhteiskunta maksaisi kalliin laskun ympärivuorokautisesta hoidosta joko jossain muualla.
Toisaalta esteettömyysvaatimuksen taustalla on sellainen ihmisoikeusvaatimus, että myös esim. vammautuneen vieraan pitäisi pystyä kyläilemään muissa asunnoissa.
Jos ajatustasi jatkaa eteenpäin, pitäisi kaikkiin useampikerroksisiin asuntoihin rakentaa invamitoitetut hissit.
Jos elämäntilanne muuttuu niin radikaalisti, että menettää liikuntakykynsä, on asunnonvaihto siinä ruljansissa pienimmän pään ongelma.
Sauvojen kanssa pärjää ilman invamitoituksiakin ja lyhytaikaiset ongelmat on muutenkin kansantaloudellista ratkoa muilla tavoin kuin rakentamalla kaikki asunnot uusiksi.
Kansantaloudelle paljon suurempi ongelma on, ettei pääkaupunkiseudulla alle keskituloinen voi enää asua ilman kunnon perintöä.
”MR YIT asuntotuotanto” kehiin niin kohtuuhintaisen asuntotuotannon asiat saadaan kuntoon.” MR YIT asuntotuotanto” on jo 80-luvulla luonut ne teesit, jotka eivät hanketalouden osalta ole mihnkään muuttuneet.
Viranomaisten lainsäädäntö ja ohjeet eivät ole koskaan mitään helpotusta hintapaineisiin luoneet, vaan aina ne on merkinneet kustannustason nousua vuodesta toiseen. Poliittinen tahto on puuttunut asumisen kalleuden hillitsemiseksi
Kaavoitus ja yhteistilaohjeet kuriin maan hinnan lisäksi!
Yhden miehen puolituntinen riittää teesien esittämiseksi!
YIT:n Pitkäkoski ei näe edessä olevasta rakentamisen lamasta merkkiäkään. Eihän metsämieskään näe välttämättä metsää puilta. Eihän se lama tule torvien törähdellessä, vaan hiljaa hivutellen. Selvät merkit ovat kuitenkin jo näkyvissä esimerkiksi siinä, että YIT pudottaa rajusti Suomessa asuntotuotantoaan ensi vuonna.
YIT voisi aloittaa ihan ensimmäiseksi voittojensa puolittamisella rakennuskustannusten perkaamisen. Tämä vaihtoehto ei ole varmaan tullut johdolle edes mieleen. Seuraavaksi YIT:n johto varmaan ehdottaa laatutason heikennystä. Lähtökohdaksi otettaisiin savimajan taso.
YIT-rakennuksen viimeisimmän tilikauden liikevoitto% on 8,9. Sellainen sen suunnilleen kuuluu terveessä rakennusyrityksessä ollakin.
”Jos ajatustasi jatkaa eteenpäin, pitäisi kaikkiin useampikerroksisiin asuntoihin rakentaa invamitoitetut hissit.”
Mutta tuo edellä kirjoittamani muuten siis ei ole ”minun” ajatukseni. Kerroin vain, että tuo esteettömyyskysymys ei ole vain rakennusalan päätäntävallan alla oleva asia, vaan että siihen liittyvät mm. ihmisoikeussopimukset, joissa esteettömyysasioista on sovittu. Jos muutoksia halutaan saada määräyksiin aikaan, pitäisi neuvotteluja ehkä käydä myös sillä suunnalla sopivien ratkaisujen löytämiseksi.
Jo se, että uusiin monikerroksisiin kerrostaloihin rakennetaan nykyään yleensä hissit on ollut merkittävää edistystä esteettömyystavoitteiden kannalta, samoin se, että ne mitoitetaan nykyään jo yleensä niin, että niissä pääsee kulkemaan myös lastenvaunujen ja jonkinlaisen muuttokuorman kanssa.
”Jos elämäntilanne muuttuu niin radikaalisti, että menettää liikuntakykynsä, on asunnonvaihto siinä ruljansissa pienimmän pään ongelma. ”
Näinhän se on. Sen takia moni ihminen ei vaihda silloin asuntoa, kun muitakin murheita silloin on jo ihan riittämiin. Eikä muutto ole mikään päivän asia, vaan edellyttää merkittävää tavaroiden läpikäyntiä sekä muuton lähtö- että määränpäässä.
Liikuntakyvyn ainakin osittainen menetys ei ole ihan harvinainen asia. Kysehän ei toki ole vain pyörätuolipotilaista tai kepeistä. Suurin osa esteettömyysvaatimuksista erityisesti hyötyneistä taitaa olla rollaattoreita käyttäviä ja lastenvaunujen kanssa liikkuvia. Monet ennen esteettömyysajattelun yleistymistä rakennetut asuintalojen hissit (sisämitat saattoivat olla alle metri x metri, ja monessa talossa ei ollut edes hissiä) ovat aika heikosti soveltuvia esim. lastenvaunujen kanssa kulkemiseen ja myös muuttamiseen. Nykyään sellaisia ei enää rakenneta juuri mihinkään.
Itse olen sitä mieltä, että esteettömyyden osalta pitäisi tavoitella sitä, että jokin tietty osuus (esim. vähintään 99 tai 99,9 % paikkaan pyrkivästä väestöstä) pääsee paikkoihin – tarkastellen sitä, millaista porukkaa asunnoissa keskimäärin oikeasti käy. Viimeisen prosentin tai promillen kohdalla ratkaisut voivat tulla liian kalliiksi. Esimerkiksi opiskelija-asunnoissa esteetön mitoitus voisi tällöin tarkoittaa sitä, että asunnot mitoitetaan sen mukaan, mitä vaikkapa tietty prosenttiosuus asunnoissa vierailevista edustaa. Koska esim. pyörätuolipotilaita on tässä joukossa yleensä erittäin vähän, näiden kannalta ei esteettömyyttä tarvitsisi välttämättä kaikissa asunnoissa mitoittaa. Sen sijaan vaikkapa lastenvaunujen kanssa kulkevia sekä asukkaiden että vieraiden joukkoon mahtuu, joten esteettömyysvaatimus tarkoittaisi näissä asuntotyypeissä mitoittamista mm. lastenvaunujen kanssa helposti kuljettavaksi, ehkä heikkonäköisiä hiukan myös palvellen jne. Siis esteetöntä mitoitusta tarpeen mukaan.