”Yleensä tapahtumat etenevät niin, että asukkailla on jonkinlaisia oireita, joiden aiheuttajaksi he epäilevät radonia”, Pekkarinen kertoo.
Radon on radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa haitallisina pitoisuuksina. Maaperä on tärkein radonin lähde. Asuntoon radon kulkeutuu perustuksessa olevien rakojen kautta. Radonia ei voi aistia. Mittaaminen on ainoa tapa saada pitoisuus selville.
Asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saa ylittää 400:aa becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Uusi asunto tulee rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä 200:aa becquereliä. Radonin torjunta uudisrakentamisessa on helpompaa kuin talon korjaaminen jälkikäteen.
Yleisin pientalon perustamistapa on sokkeli, jonka sisäpuolelle valetaan erillinen maanvarainen lattialaatta. Laatan ja sokkelin välin jää perinteisessä rakennustavassa rako, josta radon pääsee asuntoon. Ryömintätilainen perustus on sen sijaan radonturvallinen perustamisratkaisu, mikäli radonin pääsy sisätiloihin on estetty tiivistämällä alapohjan liitokset ja läpiviennit ja huolehtimalla ryömintätilan tuuletuksesta.
Erilaisia työvirheitä
Pekkarisen mukaan radonongelmien takana on poikkeuksetta työvirhe, sillä materiaaleissa ei juuri ole virheitä. Rakenteiden ja liitosten tiivistäminen vaatii huolellisuutta työntekijältä. Esimerkkinä Pekkarinen kertoo, että maanvaraisen lattian nurkkaan laitettavaan bitumikaistaan pitää tehdä ”vekki” niin, ettei kaista irtoa, jos lattia painuu.
Radonin pääsyä huoneilmaan edesauttaa se, että sisätiloissa on aina alipaine. Alapohjan alle asennettavan radonputkiston ja katolle laitettavan huippuimurin tehtävänä on pitää maapohja alipaineisempana kuin sisäilma.
Maanvaraisen alapohjan alle kannattaa laittaa rakennusvaiheessa radonputkisto, jonka voi ottaa käyttöön, mikäli sisäilman radonpitoisuus sitä edellyttää. Se maksaa alle tuhat euroa asuntoa kohti.
Radonpitoisuutta voidaan alentaa lattialaatan alta ilmaa imevän radonimurin avulla. Vaihtoehtoinen menetelmä on talon ulkopuolelle muutaman metrin päähän perustuksista rakennettava radonkaivo, joka kuitenkin soveltuu vain karkeille hiekka- ja soramaille.
Mahdollinen radontuuletusta koskeva rakennusvirhe on alapohjasta katolle johtavan tuuletusputken tekeminen kierresaumatusta iv-putkesta. Kierresaumaputken liitokset eivät ole vesitiiviitä, joten tuuletusputken suulle jäätynyt vesi pääsee sulaessaan yläpohjan eristeisiin ja rakenteisiin aiheuttaen kosteusvaurioita. Oikea ratkaisu on, että tuuletusputki tehdään muoviviemäriputkesta, jonka saumat ovat vesitiiviitä.
Tähän virheeseen on usein syynä se, että radontuuletus on virheellisesti sisällytetty iv-suunnitelmiin ja iv-urakkaan. Suunnittelun ohjauksessa tulee huolehtia siitä, että radontuuletus sisällytetään putkisuunnitelmiin ja putkiurakkaan.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Laatuvirhe: Radonputkisto on halpa vakuutus maanvaraisissa lattioissa”
Radon ei kylläkään aiheuta mitään muita oireita kuin keuhkosyöpää.