Korjausrakentaminen Vesa Tompuri Ei kommentteja

Vuoden korjaustyömaa: Dipoli muuntuu Aallon päärakennukseksi

Otaniemen Dipolin korjaus valittiin Vuoden korjaustyömaaksi Rakennuslehden järjestämässä Vuoden Työmaa –kilpailussa. Korjaustöitä tekee NCC ja tilaajana on Aaltokiinteistöt.

Dipolin käyttötarkoitus muuttuu kongresssikeskuksesta monikäyttö- ja hallintorakennukseksi. Nimikin vaihtuu Kiinteistö Oy Jämeränjäljeksi, mistä asiasta voi olla montaa mieltä. Rakennus on kaavassa suojeltu, ja rakentamisen tavoitteena on kokonaisuuden kulttuurihistoriallisen arvon säilyttäminen.

Dipolin pääsuunnitelmat valmistuivat 1961 ja rakennus valmistui viittä vuotta myöhemmin eli tasan 50 vuotta sitten.

Viime vuonna toteutunut omistajanvaihdos, jossa ylioppilaskunta myi kalliiksi käyneen kiinteistönsä Aalto-yliopistolle, avasi mahdollisuuden tutkia rakennuksen sopivuus eri käyttötarkoituksiin. Uuden omistajan näkökulmasta sopivin käyttötarkoitus löytyi luontevasti, kun samoihin aikoihin oli tarpeen ratkaista Aalto-yliopiston päärakennuskysymys. Vanha päärakennus ei enää vastannut tarkoitustaan, koska nyt oli hallinnoitava kolmea korkeakoulua aiemman yhden asemesta.

Hyväkuntoinen rakennus

Kun hanke Dipolin muuntamisesta päärakennuskäyttöön varmistui, voitiin varsin nopeasti todeta, että rakennus oli huolella suunniteltu ja rakennettu sekä ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Pieniä vesivaurioita oli tullut salaojituksen puuttumisen vuoksi ja perustusten ryömintätilaan oli jäänyt muottilaudoitusta, joka nyt purettiin.

Selvää oli, että talotekniikka tuli uusia kokonaisuudessaan – sekä mukavuus- että energiatehokkuussyistä.

”Poistokanavien lisääminen kuuluu energiatalouden kannalta tärkeisiin toimenpiteisiin. Monelta osin rakennus kuitenkin vastaa nykyistäkin teknistä tasoa: esimerkiksi palomääräysten kannalta mitään ei tarvitse muuttaa lukuunottamatta toimisto-osan sprinklauslisäyksiä, sillä Dipolin tilat muodostavat yhden yhtenäisen paloteknisen osaston”, perustelee Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:n rakennuttajapäällikkö Mika Lindvall.

Lindvall kehaisee kysyttäessä työmaan toiminnan laatutasoa – ja myös työturvallisuutta, joka hänen mukaansa on ollut tähän asti ensiluokkaisella mallilla. NCC Rakennus Oy:n työmaapäällikkö Ari Tikka ja työpäällikkö Teemu Tynkkynen pitävät itsestään selvänä, että työturvallisuusasiat ovat viikkopalaverien asialistalla ensimmäisellä sijalla.

”Täällä on kyllä suojeltava sekä ihmisiä että rakenteita. Kaikki välttämättömyyssyistä purettava on ennallistettava täysin lähtötilannetta vastaavaksi. Silloin työ on onnistunut, kun sen tultua luovutetuksi tilaajalle, meiltä tullaan tiedustelemaan remontin alkamisajankohtaa – näinkin on käynyt aiemmalla työmaallani, mikä kieltämättä oli varsin hyvä palaute”, Tikka toteaa.

 

Pinnat ennalleen

Sekä julkisivujen että interiöörin muuttamattomuuteen velvoittava SR1-suojelupäätös on merkinnyt tällä työmaalla tavallista suuremman huomion kiinnittämistä sisäpintojen suojauksiin. Kaikki lattiapinnat on suojattu työmaan alusta asti. Purkuja ei tietenkään voida kokonaan välttää, mutta kaikki on palautettava ennalleen heti, kun on tullut siltä osin valmista.

Arkkitehtitoimisto Alan suunnittelijat ovat yhdessä museoviraston kanssa keskustellut  muutoksista ja mallitöistä

Suurin ja vaativin purkutöistä on alakattojen purku, joka on välttämätön toimenpide uuden talotekniikan mahduttamiseksi alakaton yläpuolelle. Kun purut ovat ohi, alakatot asennetaan takaisin täsmälleen samanlaisina kuin ne olivat ennen kuin ne väliaikaisesti purettiin. Ainoastaan kiinnitystä parannetaan, sillä se osoittautui heikoksi.

Myös ovet ja ikkunat ennallistetaan, samoin valaisimet. Kaikki tämä sisältyy NCC Rakennuksen projektinjohtourakkaan lukuun ottamatta rakennuttajan tekemiä irtokalustehankintoja.

Projektinjohtourakka on sekä rakennuttajan että urakoitsijan edustajien mielestä perusteltu, koska suunnitelmia oli käyttötarkoituksen muutoksen vuoksi käytännössä mahdotonta saada kerralla valmiiksi.

”Toteutusmuotoakin oleellisempi seikka on mielestämme henki, joka projektissa vallitsee. Projektinjohtourakoita voi olla sävyltään allianssimaisia, yhteistyötä korostavia – tai toisaalta lähes valmiilla suunnitelmilla alusta asti toteutettuja”, Teemu Tynkkynen pohtii.

Yhteispeliä ja oikeaa ajoitusta tarvitaan myös urakoitsijoiden kesken. Esimerkiksi vanhojen iv-kanavien puusäleiköt on ensin purettava, vaihdettava sen peittämät iv-kanavat uusiin, entistä järeämpiin ja tämän jälkeen ennallistettava puurakenne. Tämäntyyppisten töiden osuus kohteen kokonaistyömäärästä on tavallista isompi.

Talon energiaratkaisuissa haettiin ekologisuutta. 19 maalämpökaivoa ovat rakennuttajan oma hankinta. Talon katolle suunnitelluista aurinkopaneeleista kuitenkin luovuttiin, vaikka kattohuoparemonttia varten tehty valtava  sääteltta olisi sinänsä antanut hyvät mahdollisuudet myös tälle työlle. Sähköä säästetään sisällä valaistuksen ohjauksella varustetuilla Led-valoilla.

Raati kiitteli kokemuksen näkymistä

”Oli ilo nähdä, että kokenut työmaaporukka on jatkanut hyvää korjaustyötään Otaniemessä. Mieleeni vilahti, että näinköhän Otaniemen kiinteistönjohto tätä työmaaporukkaa kylästä pois päästääkään ennen kuin koko Otaniemi on remontoitu”, arvioi työmaakilpailun raadin jäsen, kokenut korjausrakentamisen rakennuttaja Matti Kruus Indeprosta.

Porukan virkeydestä on pidetty huolta sillä, että työtehtäviä oli vaihdettu sitten edellisen kohteen.

NCC:ssä kehittynyt vahva korjausrakentamisen kulttuuri näkyy parhaimmillaan Dipolissa. Hyvästä jatkuvuudesta kertoo se, että työmaapäällikkö Ari Tikan entinen alainen Teemu Tynkkynen oli kasvanut hänen esimiehekseen, työpäälliköksi.

Raatiin teki vaikutuksen Ari Tikan eleetön ja positiivisuutta korostava toiminta, mikä näkyy pölyttömyytenä ja siinä, että työmaa on valikoitunut valtakunnallisessa työturvallisuuskilpailussa 10 parhaan joukkoon. Vaikutuksen teki monilla työmailla tuttu kivasti-pahasti-hyvästi –käytäntö. Tikka on sanonut asiat työturvallisuusrikkeistä kiinni jääneille sen verran painokkaasti, että ketään ei ole tarvinnut poistaa työmaalta. Tämä on harvinaista.

Korjaustyö ei sisällä teknisesti suuria haasteita, koska päätavoitteena on saada talo näyttämään juuri siltä, miksi Pietilät sen aikoinaan suunnittelivat.  Joitakin maalipintoja on jopa poistettu, jotta betonista valetut huikeat muodot pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Erittäin vaativaa on kuitenkin saada sijoitettua täysin uusi talotekniikka poikkeuksellisen monimuotoiseen rakennukseen, jossa muutokset eivät saisi näkyä millään tavalla. Sukitusta on käytetty purkutöiden minimoimiseksi.

Tilaaja ei yliopiston säästötalkoiden vuoksi suostunut kertomaan korjaustöiden arvoa, mutta jos 14 000 neliömetriä kerrotaan noin puolellatoista tuhannella eurolla saadaan arvoksi parikymmentä miljoonaa euroa eli hanke on mittava rahassakin mitattuna.

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia