Rakentaminen Auri Häkkinen 27 kommenttia

Liikenneviraston tutkimissa silloissa neljä eri betonitoimittajaa

(Juttua on täsmennetty, kun Rakennuslehdelle annettu virheellinen lausunto korjattiin lujuusalituksien osalta.) Liikennevirastossa silloista vastaavan yksikön päällikkö Minna Torkkeli vahvistaa Rakennuslehdelle, että viraston pistokokeilla tutkimissa, betonin lujuuspuutteista kärsivissä silloissa on neljä eri betonitoimittajaa.

Västersundomin risteyssilta A Vantaalla.

Betonia siltoihin ovat toimittaneet Lemminkäinen, Rudus, Ruskon Betoni ja JA-KO Betoni.

Viime vuonna ilmenneiden betonin lujuuspuutteiden vuoksi Liikennevirasto tutki pistokokeilla 18 maantiesiltaa, jotka on rakennettu vuosina 2011-2016. Sillat sijaitsevat eri puolella Suomea. Jokaisesta sillasta otettiin kuusi näytettä, joista tutkittiin puristuslujuus ja tiheys sekä tehtiin kaksi optista ilmahuokosanalyysiä.

Kolmasosassa tutkituista silloista lujuuspuutteita

Tammikuun 2. päivänä julkistettujen tulosten mukaan kuudessa sillassa ilmeni lujuuspuutteita. Nämä sillat ovat Autovarikon silta Tampereella, Veitikan risteyssilta Rovaniemellä, Suopellonpolun alikulkukäytävä Oulussa, Niemenrannan alikulkukäytävä Oulussa, Västersundomin risteyssilta A Vantaalla sekä Takamäen risteyssilta Seinäjoella.

Yksiselitteistä syytä lujuuspuutteisiin ei Liikenneviraston mukaan ole vielä selvinnyt. Ongelmasilloissa ei ole selvää yhteistä nimittäjää myöskään urakoitsijan tai siltatyypin osalta.

Torkkeli täsmensi aiempaa virheellistä lausuntoaan jutun julkaisua seuraavana päivänä, keskiviikkona 4. tammikuuta. Täsmennyksen mukaan vain kuudessa sillassa oli koekappaleiden perusteella lujuuksien alituksia, ei kaikissa tutkituissa 18 sillassa.

Voi tulla yllätyksiä vastaan

”Vakavin asia on, että joudumme nyt katsomaan, mitkä ovat tiettyjen siltojen todelliset kantavuudet. Siellä voi tulla yllätyksiä vastaan. Se on selvää, että näiden siltojen elinkaaret ovat suunniteltua lyhyemmät. Kustannukset elinkaaren lyhenemisestä lankeavat vasta myöhemmin”, Torkkeli sanoo.

Siltojen todelliset kantavuudet vaikuttavat raskaiden erikoiskuljetusten reitteihin. Torkkelin mukaan sillat kestävät niin sanottujen superrekkojen painon.

Lujuuspuutteita omaavista silloista suurin liikennemäärä on Västersundomin risteyssillalla. Kyseessä on kehä III:n 341 metriä pitkä ramppisilta. Muita yli 300 metriä pitkiä siltoja ovat Autovarikon risteyssilta ja Hannukaisen risteyssilta.

Epäilykset heräävät Västersundomin muista silloista

”Totta kai epäilykset heräävät, onko Västersundomin risteyksen muissa silloissa samoja ongelmia”, Torkkeli toteaa.

Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto TTY tekevät parhaillaan tutkimuksia betonin lujuusongelmien selvittämiseksi.

”Tämä lujuusongelma yllätti sen verran, että on vielä auki, mitä kaikkea joudumme tekemään”, Torkkeli kertoo.

Miksi laadunvalvonta ei näyttänyt lujuusongelmia?

Laadunvalvonta käydään läpi koko rakentamisketjusssa. Siinä selvitetään tilaajan, työmaan ja betonitoimittajan laadunvalvontakäytännöt. Torkkelille ydinkysymys on, miksi lujuusongelmat eivät tulleet näkyviin laadunvalvonnassa.

”Kaikilla siltatyömailla ollaan nyt tarkkana. Kaikki ovat huolissaan tilanteesta”, Torkkeli sanoo. Tehostettua laadunvalvontaa rakennettavien siltojen osalta jatketaan toistaiseksi.

Hän lupaa, että 3-4 kuukauden sisään saadaan lisää tietoa lujuusongelmien syistä.

Liikennevirasto käy alkuvuodesta läpi lisää vuosina 2011-2016 rakennettuja siltoja. Lisäksi näytteenottoa laajennetaan 5-10 vuotta vanhoihin siltoihin. Aikahaarukan laajentamisella saadaan selvyyttä eri lisäaineiden vaikutuksista.

Keskustelu artikkelista: 27 kommenttia

  • No niin nyt alkaa nämä lujuus ongelmat pikkuhiljaa purkaantua ja median kirjoittelukin alkaa olemaan oikealla tasolla kun aluksi hyökättiin voimakaasti Rudusta vastaan kun tutkimukset olivat vielä pahasti kesken toki on edelleenki,mutta ongelmia on muillaki toimittajilla eikä enään yritetä suojella muita valmistajia,toivottavasti asioihin löytyy ratkaisut ja luottamus betoniin palautuu kuluttajien kesken ja yksipuolinen syyttely saa lopun.

    Vastaa
    • Leevi Lauhkea

      Rudus Oy:n osuus julkisuuteen tähän mennessä tulleista ongelma rakenteista on määrällisesti sikäli merkittävä, että tämän merkittävät toimitukset on hyvä käydä läpi huolella.

      Vastaa
      • Kyllä myös ruskon betonin kohteet ja saman konserin kohteet syytä tutkia huolella onhan esim.vantaan yli 300m silta erittäin riskialtis.kuudesta sillasta 4 ruskon konsernin ja betoni kuutio määrät näissä kohteissa,mitkä tulleet julki erittäin merkittäviä eli ei ole repussa parempia eväitä.

        Vastaa
  • Onko kaikilla sama sementin toimittaja?

    Vastaa
  • Kyllä kaikilla varmaankin sama sementti on ja ruskon betoni ja ja -ko betoni ovat samaa konsernia.

    Vastaa
  • Plussementti yhdistävä tekijä ?

    Vastaa
  • Jussi Mattila

    Jutussa kerrotaan, että kaikissa tutkituissa silloissa olisi havaittu lujuuden alituksia. Tämä ei pidä paikkaansa.

    Betoni on materiaali, jonka luonteeseen kuuluu aina tietynasteinen lujuusvaihtelu. Lujuusvaihtelua aiheuttuu sekä betonin koostumuksen muutoksista (peräisin lähinnä kiviaineksen sisältämästä kosteudesta ja rakeisuuden vaihtelusta), valutyön onnistumisesta ja myös itse lujuuden mittaamisesta.

    Erityisesti rakenteista irrotettavista poralieriöistä tehtyyn lujuuden toteamiseen sisältyy huomattavan suuri ns. sisäinen hajonta. Täsmälleen samasta betonista poratuista lieriöistä voidaan saada jopa usean kymmenen prosentin lujuushajonta.

    Em. syistä betonin lujuutta seurataan aina tilastollisesti. Tilastollisen lujuudenvalvonnan ideana on, että lujuuskeskiarvo ylittää vaatimuksen riittävällä marginaalilla. Joukossa voi olla vaatimusta pienempiä arvoja, eikä betoni silti ole epäkelpoa.

    Kun betonin lujuutta selvitetään pienellä näytemäärällä, kuten tässä 18 sillan otannassa on tehty (6 koekappaletta), lujuuskeskiarvosta leikataan pois runsaasti. Tämä tehdään, koska pienellä näytemäärällä lujuuden keskiarvo ei ole kovin luotettava.

    Olen kohtuullisen varma siitä, että jos näytemäärä olisi ollut suurempi, kaikkien siltojen lujuuden olisi voitu todeta täyttävän vaatimuksen.

    Vastaa
    • Mikä olisi riittävä koekappaleiden määrä mielestäsi?

      Vastaa
      • Jussi Mattila

        Betoninormien mukaan ”syytä epäillä” -menettely ja ns. tunnistetestaus ”kohtaavat toisensa”, kun näytemäärä on 15 kpl. Tällä näytemäärällä ei tehdä enää kiinteää leikkausta keskiarvosta, vaan vertailulujuus lasketaan vähentämällä keskiarvosta hajonta kerrottuna 1,48:lla.

        Vastaa
    • Jussi Mattilan lanseeraama toteamus: ”Täsmälleen samasta betonista poratuista lieriöistä voidaan saada jopa usean kymmenen prosentin lujuushajonta” ei tietenkään pidä paikkaansa. Täsmälleen samasta betonista porattujen näytteiden hajonta on tutkimusten mukaan vain 3-6 %, koska se ei sisällä annostelutapahtuman, kuljetuksen, tiivistyksen ja betonin kovettumisvaiheen erojen sisältämää vaihtelua.

      Vastaa
      • Lukutaitoinen tutkija

        Jussi Mattilan toteamus ”Erityisesti rakenteista irrotettavista poralieriöistä tehtyyn lujuuden toteamiseen sisältyy huomattavan suuri ns. sisäinen hajonta. Täsmälleen samasta betonista poratuista lieriöistä voidaan saada jopa usean kymmenen prosentin lujuushajonta.” pitää tietenkin paikkansa,

        Jotta betonirakenteesta voidaan ottaa poralieriö, on rakenne ennen poraamista valmistettava. Betonirakenteen valmistaminen käsittää mm. annostelutapahtuman, kuljetuksen, tiivistyksen ja betonin kovettumisvaiheen.

        Vastaa
        • Miksi lukutaitoinen tutkija ei käytä lukutaitoaan. Jos puhumme tämälleen samasta betonista sillä ymmärrän minä kuten ehkä yleisimminkin ymmärretään yhdellä annostelukerralla tehtyä ja valettua betonia. Jos sellaisesta täsmälleen samanlaisesta betonista porattujen koekappaleiden hajonta on useita kymmeniä prosentteja, elämme kovin epävarmassa todellisuudessa.

          Vai tarkoittikohan Mattila täsmälleen samanlaisella betonilla esimerkiksi betonia C35/45 S3 raekoko 16 mm. Turustahan on syksyllä kantautunut tietoja, jonka mukaan tuo betoni ei ole ollutkaan täsmälleen samanlaista. Siinä taitaa hajonta olevan jopa 35 %.

          Vastaa
          • Näyttää siltä että täällä puhuu useampikin kaveri pehmoisia 🙂 Iltasanomistako olette ammentaneet tietämyksenne?

          • Lukutaitoinen tutkija

            Iltasanomista luin, että esimerkiksi siltavaluissa betonimäärät ovat niin suuria, ettei niiden tekeminen onnistu yhdellä annostelu- ja kuljetusuoritteella.

          • Mikko Isotalo

            Jussi Mattila tarkoitti uskoakseni sitä, että porausnäyte on osoittautunut käytännössä epävarmaksi menetelmäksi. Kokemusten valossa vaikuttaa siltä, että osa porausnäytteistä vaurioituu poratessa esimerkiksi säröilemällä ja/tai halkeamalla, kun timanttilieriöterällä porattua betonilieröitä väännetään tai lyödään irti rakenteesta. Kaikkia rakenteitahan ei pystytä läpiporaamaan mitenkään, etenkään siltoja. Tämä voi itsessään heikentää poranäytteiden puristuslujuustuloksia merkittävästi.

            Betonirakenteille kaivattaisiin nopeasti toimivia ja ainetta rikkomattomia menetelmiä, joita voitaisiin soveltaa luotettavasti laajoissa käytännön testeissä. Kimmovasarointi on hyvä menetelmä, mutta silläkin voidaan testata vain betonin pintaosan kovuutta.

            Poranäytteisiin sovelletaan menetelmästä johtuen 85%:n lujuussääntöä (eli mutkat suoristaen sen verran pitäisi löytyä lujuutta tavoitelujuudesta), mutta näyttää siltä, että tuo kerroin ei ole kaikissa tapauksissa läheskään oikea tai toimiva luonnonvakio.

  • Näyttää siltä että jossain on menty pieleen ja betoniongelma koskee suurta osaa alan toimijoista. Voi olla että tämä on vain jäävuoren huippu ja lujuusongelmia paljastuu lisää.

    En tiedä pitääkö väite paikkaansa, mutta ilmeisesti neljä noista kuudesta sillasta on Ruskon Betonin ja sen alayrityksen JA-KO Betonin toimittamia, yksi on Ruduksen ja yksi Lemminkäisen.

    Lujuuteen liittyvät puutteet ovat koko betonialan ongelma, jota olisi syytä nyt tutkia tarkasti. Työmaatestauksia, jälkihoitoa yms. tulisi lisätä sekä perehdyttää työmaaväki betonitekniikkaan. Oli ilmeisesti virhe aikoinaan lopettaa työmailla tehtävät testit. On hyvä että asiaan kiinnitetään nyt huomiota.

    Vastaa
  • Jussi Mattila

    Erilaisia epäilyksiä on helppo lietsoa. Jospa kuitenkin muistetaan, että betonia valmistettaessa massasta otetaan jatkuvasti näytteitä, josta valmistetaan koekappaleita puristuslujuuden testaamista varten. Tätä toimintaa valvoo valmistajasta riippumaton ns. kolmas osapuoli, käytännössä Inspecta.

    Toki koekappaleet on valmistettu laboratoriossa ja jälkihoidettu vakio-oloissa. Menettely antaa kuitenkin selvän kuvan betonin lujuudentuottokyvystä.

    Koska työmaalla ei kyetä laboratoriosuoritukseen, rakenteesta tutkittuna riittää 85 % tästä laboratoriossa saadusta lujuudesta.

    Se, että koekappaleet valmistettaisiin ja säilytettäisiiin työmaalla, ei anna juuri lisäarvoa. Koekappaleet betoinointi ja jälkihoito on kuitenkin erilainen kuin itse rakenteen.

    Toki lujuutta voidaan selvittää myös työmaalla, mutta ehkä rationaalisempaa toimintaa edustaa se, että työmaalla huolehditaan betonin valamisesta, tiivistämisestä ja jälkihoidosta niin, että em. 85 % lujuustaso saavutetaan.

    Säänkestävissä notkistetuissa betoneissa tulee seurata ilmamäärää ennen betonointia niin, että liikaa ilmaa sisältävää massaa ei pääse muotteihin saakka. Betonin ilmapitoisuuden mittaaminen tuoreesta massasta paljon mielekkäämpää kuin ensin valaa ja sitten mitata jälkikäteen. Lujuuden suhteen on pakko tehdä toisin, koska lujuuden voi juuri jo. massasta todeta luonnollisesti vasta jälkikäteen.

    Vastaa
    • Voisiko esim. Siltakohteissa tehdä muottiin valmiiksi muutaman ”ulokkeen” jotka olisi helpompi irroitta sahaamalla. Nämä irroitettavat ulokkeet edustaisivat ainakin jossain määrin valua ja siinä tapahtuneita toimia.

      Vastaa
  • Dopingia vai ei ?

    Kuinka usein toteutuvaa on tämä puolueettoman kolmannen osapuolen tekemä laadunvalvonta ? Tarkistetaanko toiminta joka päivä vai viikko vai miten ?

    Vastaa
  • Jussi Mattila

    Niin, kysehän on siitä, että betoninvalmistaja dokumentoi tekemänsä laadunvalvonnan. Kolmannen osapuolen tehtävänä on tarkastaa näistä dokumenteista, että laadunvalvonta on tehty vaatimusten mukaisesti ja että tulokset täyttävät vaatimuksen. Tätä toimintaa ei ole (varmaan tarkastajallekaan) kovin mielekästä tehdä aivan yhtenään.

    Vastaa
    • Niin. Kolmas osapuoli tarkastaa dokumenteista, että tulokset täyttävät vaatimuksen. Mutta kukahan tarkastaisi sen, että betonikin täyttäisi betonille asetetut vaatimukset. Se olisi astetta tärkeämpi tarkastuskohde.

      Vastaa
      • Ja näistä kyseisistä dokumenteista pystytään tekemään juuri sellaisia kuin betonin toimittaja itse haluaa, joten näiden ”dokumenttejen” tarkastamisessa ei ole juurikaan mitään järkeä. Myöskin tällä kolmennalla osapuolella on tarkastajia jotka ovat epäpäteviä ammattiinsa eivätkä osaa tarkastaa laadunvalvonnasta oleellisia asioita.

        Vastaa
  • Jussi Mattila

    Ehdottakaahan Tutkija ja Pentti parempaa järjestelmää.

    Vastaa
  • Täytyisi vielä muistaa vastuu rakennusliikkeillä,tilaavat halvinta mahdollista ja sitten soittavat tehtaalle että jäykkää massaa tehkää notkeampaa mutta eivät ole valmiita maksamaan siitä,ja kiire on aina,jälkihoidot monesti jää tekemättä ja kovillakin pakkasilla yritetään väkisin valaa kun on pakko on yleinen vastaus,aikatauluissa ei ole tarpeeksi otettu huomioon meidän 4 vuodenaikaa,mutta jos tästä jotain positiivista hakee niin nyt on kaikkien ruvettava panostamaan laatuun,niin toimittajat kun tilaajatkin.

    Vastaa
  • Moi Jussi, jokainen normi-ihminen voisi vastata helposti kysymyksiisi, mutta ei varmaan jaksa…mie vastaan nyt: esim tutkimalla betoni laatua tiheämmin,ja ulkopuolisella taholla ja tällä standardiporukan huomattavasti 2v tiheämmällä haarukalla. Esimerkiksi. Oliko riittävän yksinkertaista…? Ja toinen sitten juttu. Make voisi tunnustautua olevana tietyn batonitoimittajan agentti, kun kaikki sen kumminkin huomaa näistä kirjoituksista..:-)

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia