Suunnittelu Virve Kähkönen / HS 3 kommenttia

Arsenal-betonikirjaimet, auton painosta romahtava katukiveys – tällaista kaupunkisuunnittelijat ovat testanneet pysäyttääkseen terroristit

Helsingissä sijaitsevaa Temppeliaukion kirkkoa suojaavat betoniesteet aiotaan muuttaa pysyviksi, maisemaan paremmin sopiviksi esteiksi.

Arkadiankadulle pystytetyt tolpat estävät auton ajon Eduskunnan lisärakennuksen viereen. Kuva: Markus Jokela / HS

Pyörä on parkkeerattu aivan betoniporsaan viereen. Sen korissa on tuoksuvia korvapuusteja, karjalanpiirakoita ja itsetehtyjä hilloja, joita Klaus Ittonen myy Temppeliaukion kirkossa vieraileville turisteille.

”Eivät ne vaikuta minun turvallisuudentunteeseeni. En osaa lähtökohtaisesti pelätä”, Ittonen sanoo betoniesteistä.

Betoniesteet ilmestyivät Temppeliaukion kirkon edustalle kesäkuussa, koska viranomaisten mukaan kirkkoon kohdistui terrori-iskun uhka. Uhka on väistynyt, mutta betoniesteet aiotaan jossain vaiheessa korvata pysyvillä, paremmin ympäristöön sulautuvilla esteillä.

Ittonen ei kaipaa kaupunkiin lisää betoniporsaita tai muita turvallisuuselementtejä. Hän kokee Helsingin turvalliseksi.

”Ei kaupunkia voi suunnitella pelon varaan. Se on täysin väärä lähtökohta”, Ittonen sanoo.

Turvallisuutta kaupunkisuunnittelulla

Terrorin mahdollisuutta ei kuitenkaan voi ohittaa, kun mietitään kaupunkien turvallisuutta.

Terroristit ovat iskeneet viime aikoina Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä, Brysselissä, Nizzassa, Tukholmassa, Barcelonassa ja mahdollisesti nyt myös Turussa.

Autoiskuja, puukkohyökkäyksiä ja pommi-iskuja on mahdotonta estää täysin. Useissa Euroopan kaupungeissa kuitenkin mietitään, voisiko niitä ehkäistä kaupunkisuunnittelun keinoin.

”Ilman muuta se on asia, jota suunnittelussa mietitään”, sanoo Helsingin kaupungin alueellisen suunnitteluyksikön päällikkö Tero Santaoja.

”Turvallisuus on aina otettu huomioon suunnittelussa. Mutta kun näitä iskuja on tapahtunut Euroopassa, se on tiedostettu voimakkaammin ja ne ovat nousseet suunnittelupöydälle”, Santaoja sanoo.

Helsingin seudulla on kaupunkisuunnittelussa keskitytty paljon syrjäytymisen ehkäisyyn. Tätä on tehty siten, että uusille asuinalueille on rakennettu sekä vuokra- että omistusasuntoja.

Monia keinoja turvallisuuden lisäämiseen

Turvallisuutta mietitään kuitenkin yhä enemmän myös arkkitehtuurin ja liikenteenohjauksen näkökulmasta. Euroopan kaupunkeihin on alkanut ilmestyä uusia betoni- ja teräsesteitä ja liikennejärjestelyjä, joilla rajoitetaan autojen pääsyä vilkkaille kävelyalueille tai merkittävien rakennusten läheisyyteen.

Helsingissä esimerkiksi eduskuntatalon lisärakennusta suojaavat Arkadiankadulla tolpat, jotka estävät ajamisen sitä päin.

Lontoossa puolestaan asennettiin kesäkuussa turva-aidat suojaamaan jalankulkuväyliä Thamesjoen ylittävillä Westminsterin, Waterloon ja Lambethin silloilla, kun terroristit olivat ajaneet silloilla ihmisten päälle.

Ranskassa Nizzan rannikkokaupunki on sijoittanut paljon rahaa uusiin ajoesteisiin ja liikennejärjestelyihin viime kesänä tapahtuneen verisen autoiskun jälkeen.

Saksassa taas aloitettiin elokuun alussa kiistelty kokeilu, jossa Berliinin rautatieasemalle asennettiin ihmiskasvoja tunnistavia valvontakameroita.

Muutokset ovat näkyviä myös Tukholman Drottninggatanilla, jossa uzbekkimies tappoi huhtikuussa viisi ihmistä ajamalla heidän päälleen kuorma-autolla. Kävelykadulle on ilmestynyt uusia penkkejä, isoja mainostauluja ja suuria, raskaita kukkaruukkuja.

Myös kevyempiä betonileijonia on tullut lisää.

”Niistä ei ole mitään apua”, Guldfynd-kultakaupan myyjä Stella Vatalis, 29, sanoo. Vatalis oli töissä iskupäivänä ja näki, kuinka betonileijona lensi vastapäisen liikkeen ikkunasta sisään kuorma-auton törmäyksen voimasta.

Kaupungilla ja maanalaisessa liikkuminen pelottaa Vatalista edelleen.

Terrorismin ehkäisy erilaisin turvallisuusratkaisuin ei ole uusi ilmiö. Lontooseen rakennettiin 1990-luvun alussa niin kutsuttu teräsrengas suojaamaan kaupungin finanssikeskusta Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n hyökkäyksiltä.

Alueelle johtavia teitä kavennettiin, niihin lisättiin mutkia hidastamaan kulkuneuvojen vauhtia ja autoja seurattiin tallentavilla valvontakameroilla. Sisääntuloväylillä oli poliisin valvontakoppeja.

Viime vuoden lopulla Lontoossa suunniteltiin, että teräsrengas otettaisiin taas käyttöön.

Yhdysvalloissa puolestaan kaupunkien turvallisuuteen alettiin panostaa syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen 2001. Liikenne-esteiden myynti kasvoi hurjasti ja rakennusten suunnittelussa alettiin kiinnittää paljon huomiota turvallisuusasioihin.

”Arsenal”-teksti on ajoeste

Suunnittelijat yrittävät miettiä erilaisia ratkaisuja siihen, miten kaupunkiympäristö voisi samaan aikaan olla sekä viihtyisä että turvallinen.

Betoniporsaiden sijaan kaupunkeihin on alettu sijoitella penkkejä, kukka-astioita, katuvalaisimia, kaiteita ja tilataideteoksia, jotka ovat tarpeeksi vahvoja pysäyttämään 7,5 tonnia painavan ja 80 kilometriä tunnissa ajavan kuorma-auton.

Esimerkiksi Lontoossa jalkapalloseura Arsenalin kotistadionin Emirates Stadiumin edustalla oleva jättimäinen ”Arsenal”-teksti on itse asiassa ajoeste.

Julkisille paikoille on ryhdytty rakentamaan myös erilaisia maisemoituja maavalleja ja vesi­esteitä. Ainakin New Yorkissa on kokeiltu kävelyalueilla myös ”romahtavia” kiveyksiä, jotka kannattelevat jalankulkijoita, mutta sortuvat raskaiden ajoneuvojen alla pysäyttäen ne.

Turvallisuutta voidaan parantaa myös esimerkiksi parkkipaikkojen oikeanlaisella sijoittelulla ja valaistuksen lisäämisellä.

Turvatoimilla varjopuolensa

Liikenne-esteillä, aidoilla ja valvonnalla on kuitenkin myös kääntöpuolensa.

Uusien esteiden rakentaminen ja liikennejärjestelyjen uusiminen on kallista. Ne saattavat myös hankaloittaa kauppojen tavarantoimituksia ja huolto- ja pelastusliikennettä, ja vähentää ihmisten halua liikkua kyseisellä alueella ylipäätään.

”Tarkoitus on hyvä, mutta vaikutukset päinvastaisia kuin mitä haluttiin”, sanoo erikoistutkija Sari Puustinen Turun yliopistosta.

”Ja jos paikka koetaan turvattomaksi, ihmiset alkavat välttää sitä, ja sitten se todella muuttuu turvattomaksi, koska luonnollinen valvonta vähenee”, Puustinen sanoo.

Samasta varoittaa brittiläisen Warwickin yliopiston professori Jon Coaffee. Hän puhuu ”vainoharhan arkkitehtuurista”: Raskaat turvatoimet herättävät ihmisissä turvattomuuden tunnetta, koska isku tuntuu tällaisessa ympäristössä väistämättömältä.

”Jos haluamme elävän julkisen tilan ja aidosti avoimen yhteiskunnan, meidän ei pidä antaa poikkeuksen muuttua normiksi hakiessamme toimivia ja tehokkaita keinoja urbaanista terrorismista selviämiseen”, Coaffee kirjoitti The Washington Post -lehdessä.

Keskustelu artikkelista: 3 kommenttia

  • Maailmalta nähtyä

    Hyvä kirjoitus. Jutun ainoa ongelma koskee sitä, että siinä pääosin spekuloidaan suojarakenteiden heikkoudella (kontra terrorismiin käytettyjen ajoneuvojen liikevoimaa). Sen mukaan voi ajatella, että lähes minkä tahansa esteen saa riittävän kovalla vauhdilla katkeamaan tai helposti pois paikoiltaan. – Todellisuudessa monissa Euroopan isoissa kaupungeissa suositun kävelykadun kulkijoita suojellaan primääristi siten, ettei mikään raskaampi ajoneuvo tai kuljetus kykene ajamaan kävelykadulle suurella nopeudella. Monet tunnetuista terroritapauksista on tehty katuosuuksilla (Nizza, Tukholma), joille voi kerätä kovan vauhdin muualla. Sen sijaan, jos rekka tai bussi joutuu ennen kohdekatua tekemään esim. 90 asteen mutkan, niin vähäisemmilläkin esteillä voidaan niiden liikemäärän kasvu rajoittaa ja uhkaa vähentää. Tällaisia hyviä tekniikoita on jo käytetty monissa Ranskan ja Belgian suurkaupungeissa, missä esimerkiksi bussit voivat ajaa torin poikki mutkaista reittiä ohuiden tolppien muodostamia kulkuteitä pitkin. Niissä monissa paikoissa (mm. kävelykadun päissä) riittää tällöin suojana käsivoimin nostettavat lukolliset pylväät, minkä johdosta jopa tavaratoimituksia voi tehdä ko. kävelykaduille.

    Vastaa
  • Ei anneta pelolle valtaa vai miten se menee

    Vastaa
  • Näkymätön turvallisuus

    Mitä massiivisemmat turvatoimet ja rakenteet, sitä enemmän ihmiset pelkäävät.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia