Korjausrakentaminen Seppo Mölsä 17 kommenttia

Yli puolet taloista ei todellakaan ole homeessa – media loi homehysteriaa

Uskoako valtalehteä, joka otsikoi:”Kaikki talot eivät ole homeessa”, ”Yli puolet pientaloista on homeessa”, ”Joka neljäs pientalo on homeessa”? Vai VTT:tä, joka kertoo, että kosteusvaurioituneista taloistakin vain  15 prosentista löytyi hometta.

Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori Eero Nippala ja VTT:n tutkija Terttu Vainio ovat selvityksellään asuinrakennusten kosteusvaurioiden korjaamisesta hälventäneet mediassa pitkään levinneitä käsityksiä siitä, että iso osa asuintaloista olisi homeessa ja että kosteusvaurioiden korjaaminen veisi asukkaan vararikkoon.

Hometta oli päässyt syntymään vain 15 prosenttiin tutkituista 431 kosteusvaurioituneesta asuntokohteesta, sillä korjauksia oli tehty ripeästi. Ne myös maksoivat vain noin 10 000 euroa asuntoa kohden eli ne eivät romuttaneet kenenkään taloutta.

Tulos on aivan toinen kuin paljon siteeratussa ja mediahuomiota saaneessa Kansanterveyslaitoksen selvityksessä vuodelta 1995. Siinä väitettiin, että 1950–1980-lukujen asuinrakennusten kosteusvaurioista olisi silloin ollut korjaamatta 67 prosenttia ja 1980-luvun asuntokannasta 75 prosenttia. Tutkituista 450 asuintalosta 55 prosentissa löytyi silloin kosteusvaurioita.

Vaikka valtaosa vaurioista oli pieniä, mediassa asiat tulkittiin usein suoraviivaisesti niin, että pienikin kosteusvaurio tarkoittaa sitä, että talo on homeessa.

HS 1996: Yli puolet pientaloista homeessa

”Yli puolet pientaloista pitäisi remontoida homevaurioiden takia”, otsikoi Helsingin Sanomat 9.8.1996. Juttu perustui dosentti Aino Nevalaisen Sisäilma ja terveys -symposiumissa esittelemään Kansanterveyslaitoksen raporttiin.

Hesari liioitteli vahvasti dramatisoidessaan homeongelmia.Sama linja näkyi sitten muissakin päivälehdissä.

Näitä kahta selvitystä ei voi suoraan verrata toisiinsa. Kansanterveyslaitoksen selvitys perustui pistokäynteihin asuinrakennuksissa. Niiden kosteusvauriot kirjattiin ylös lomakkeelle. Tulkinnoissa ei tehty riittävästi eroja pienten silikonivaurioiden ja merkittävien kosteusvaurioiden välillä, vaan kaikki tulkittiin korjaamattomiksi kosteusvaurioiksi. Näin luvuista tuli ylisuuria, ja media vielä paisutti asiaa.

Nippalan ja Vainion selvitys pohjautuu haastatteluihin ja Omakotiliiton internet-kyselyyn, mutta asiantuntijatarkastuksia siinä ei tehty. Otokseen hyväksyttiin kaikenlaiset vauriot karsimatta niitä syyn, rakennusosan, vaurion äkillisyyden, rakennuksen hallintamuodon, rakennuksen iän tai homeen esiintymisen perusteella. Ainoa vaatimus oli, että vaurio oli korjattu vuoden 2005 jälkeen. Näin varmistettiin korjauskustannusten luotettavuus.

Kosteusvaurioihin puututtu ripeästi

Yli 20 vuoden aikaväli selvityksissä antaa Nippalan ja Vainion mukaan viitteitä siitä, että kosteusvaurioihin suhtaudutaan nykyisin vakavasti  eikä vaurioiden anneta laajentua tai pahentua. Useita rakenneratkaisuista ja materiaaleista johtuvia ongelmia on tunnistettu ja niihin on puututtu muun muassa uusin määräyksin ja koulutuksen ja viestinnän kautta. Näin uusien, vakavien kosteusvaurioiden määrä on vähentynyt.

Asuintalojen kosteusvaurioiden korjaamiseen kuluu selvityksen mukaan vuodessa noin 400 miljoonaa euroa. Vakuutusyhtiöiden tuoreiden tietojen mukaan vuotovahinkojen korvauksiin meni viime vuonna 174 miljoonaa euroa.

Kosteusvauriosta pitkä tie homevaurioksi

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisussa vuodelta 2012 arvioitiin, että Suomessa noin 10 prosentissa asunnoista sekä noin 15 prosentissa kouluista ja päiväkodeista esiintyy merkittävä kosteusvaurio. Vain alle 10 prosentissa asunnoista on vaurio, joka lisää astmariskiä.

Vaikka mediassa usein on yhdistetty kosteusvaurio ja home keskenään, niin syy-yhteys ei ole väistämätön. Rakenteiden tai materiaalien kastuminen voi johtaa kosteusvaurioon. Kosteusvaurio puolestaan voi muuttua homevaurioksi, mikäli rakenne ei kuivu ja kastuneeseen materiaaliin pesiytyy mikrobeja.

Nippalan ja Vainion selvityksen mukaan asukkaat ja taloyhtiöt olivat reagoineet kosteusvaurioihin nopeasti, useimmiten alle kahden kuukauden sisällä, joten hometta tai lahoa oli syntynyt vain 15 prosenttiin kosteusvaurioituneista kohteista.

Siksi myös korjauskustannukset pysyivät kohtuullisina. Omakotitalojen, rivitalojen ja kerrostalojen kosteusvaurioiden mediaanikorjauskustannukset vaihtelivat omakotitalojen 10 000 eurosta kerrostalojen 13 000 euroon. Homeoikeudenkäynneissä pelkästään asianajat ovat voineet veloittaa moninkertaisen määrän.

Kalleimmat kustannukset syntyivät, kun kerrostalossa putkiston rikkoontuminen johti kosteusvaurioihin useissa kerroksissa.

Suurin osa kosteusvaurioista oli kuitenkin asunto- eikä talokohtaisia.

Huono hoito pahentaa kosteusvaurioita

Mihin tahansa ikääntyvään rakennukseen voi tulla kosteusvaurio, varsinkin jos asunnon tai koko rakennuksen hoito ja kunnossapito laiminlyödään.

Noin puolessa kosteusvauriotapauksista vahinko olisi voitu estää tai sen aiheuttamia vahinkoja olisi voitu vähentää.

”Vesikatkon aikana ei kannata jättää hanaa auki ja lähteä etelään lomalle”, Vainio sanoo.

Hyviä estäviä toimenpiteitä ovat hänen mukaansa putkiliitosten tarkistaminen, jääkaapin sulattaminen, perusaltaan viemäritukoksen avaaminen ja vesikourujen ja kattoviemäreiden puhdistaminen.

Äkillisiä vahinkoja ja putkirikkoja

Toinen puoli otoksen kosteusvaurioista oli sellaisia, joita asunnon omistaja tai käyttäjä ei voinut ennakoida ja estää. Niistä esimerkkejä ovat rakenne- ja materiaalivauriot, jotka tapahtuvat hitaasti tai piilossa rakenteiden sisällä, sekä astianpesukoneen tai jääkaapin rikkoutumiset. Astianpesukoneet tulivat asuntojen vakiovarusteiksi ja vakuutusyhtiöiden riesaksi 1990-luvun lopulla.

Lukumääräisesti eniten kosteusvaurioita aiheuttivat putkirikot sekä laitteiden tai kalusteiden ja putkien väliset vuotavat liitokset.

Rivitaloissa eniten tyyppivikoja

Toiseksi eniten vaurioita aiheuttivat virheelliset rakenteet. Näitä ovat tyypillisesti ikkunoiden virheellinen pellitys, kapillaarinen kiviaines alapohjan alla, vedeneristyksen puuttuminen märkätiloista ennen vuotta 2000 valmistuneissa asunnoissa, tai puuttuva aluskate tai salaojitus.

Monet näistä ratkaisuista ovat olleet aikansa niin sanotun hyvän rakentamistavan mukaan tehtyjä, mutta myöhemmin virheellisiksi todettuja. Eniten näitä tyyppivikoja on vanhoissa rivitaloissa ja vähiten kerrostaloissa.

Kosteusvaurioista puolet esiintyi ala- tai yläpohjassa, neljännes väliseinissä ja kymmenys ulkoseinässä.

Ikääntyminen ja vanhat virheet ovat keskeisiä syitä sisäilmaongelmiin

Sisäilmaongelmiin on monta syytä, kuten vanhat rakennus- ja suunnitteluvirheet tai rakentamisen kiire ja huollon puutteet. Yksi asia on kuitenkin yli muiden.

Juhani Pirisen mukaan rakennusvalvontojen pitäisi suunnata tarmonsa uudisrakentamisesta homekorjauksiin.

”Ikä on ehkä suurin syy sisäilmaongelmiin”, Juhani Pirinen FCG:stä sanoo. Hän perustelee tätä sillä, että koulujen keski-ikä on yli 50 vuotta ja päiväkotien keski-ikä on yli 40 vuotta, kun rakennusosien toimiva käyttöikä on yleensä 25–40 vuotta.

Esimerkiksi akustiikkalevyt ja ilmanvaihtolaitteiden ääneneristeet hapertuvat ikääntyessään ja aiheuttavat homeen kaltaista ärsytystä.

Ongelma on vaikea myös ulkoseinissä. Jos niiden mineraalivillaeristeisiin pääsee ilmavirtauksia, keräävät ne pikkuhiljaa pölyä, joka homehtuu vuosikymmenien kuluessa. Eristeiden arvioitu käyttöikä on ehkä 40 vuotta. Toisaalta jos tiilen takana ei ole tuuletusrakoa, villat kastuvat viistosateella.

Vanhat rakenteet ovat myös riskialttiita. Maan alla on mineraalivilla- tai tojalevy-eristeitä, valesokkeleita, muottilautoja rakenteissa, betonia kosteaa maata vasten, kanaaleja rakennusten alla tai epäpuhtaita korvausilmareittejä. Hyvin vanhojen rakennusten välipohjissa voi olla myös orgaanista täytettä, joka voi päästää sisäilmaan mikrobeja esimerkiksi korjaustöiden tai ilmanvaihdon tehostamisen yhteydessä.

”Kun rakenteissa on ollut kosteassa paikassa 50 vuotta mineraalivillaa, tojalevyä tai korkkia, vaurio on lähes vääjäämätön”, Pirinen toteaa.

Oikea kosteusfysiikka

Rakennukset pitäisi Pirisen mukaan lähtökohtaisesti korjata niin, että seuraava korjaus tarvitsisi tehdä aikaisintaan 50 vuoden päästä. Samalla ne pitäisi korjata kosteusfysikaalisesti oikein toimiviksi, että ne eivät vaurioituisi uudestaan.

”Kellariin ja yleensäkin alimmaiseen kerrokseen tehtävissä korjauksissa on oltava aina varovainen ja käytettävä rakennusfysiikan asiantuntijoita. Varsinkin sisäpuolelta lämmöneristetyt kellariseinät on iso ongelma.”

Pirisen korjausperiaatteet
1. Poista ongelman aiheuttaja (useimmiten kosteus)
2. Pura vaurioituneet materiaalit ja puhdista ne, joita ei
voi purkaa (esim. kantavat betonirakenteet)
3. Poista haju jäljelle jäävästä rakenteesta
4. Rakenna uusi rakenne kosteusfysikaalisesti oikein
toimivaksi ja suojaa se vedeltä – myös työn aikana
5. Tiivistä rakenteen läpi menevät ilmavuodot
6. Siivoa
7. Korjaa, puhdista ja tasapainoita ilmanvaihto

Ennen 1980-lukua valmistuneiden kerrostalojen kellareiden lattioista puuttuu usein lämmöneriste, jolloin kosteus nousee lattioihin ja seiniin.

”Lattiat pitää joko uusia tai pinnoittaa vesihöyryä läpäisevillä materiaaleilla, mikä ei kuitenkaan aina riitä toimenpiteeksi.”

Kosteusvaurioiden taustalla ovat usein myös eräät 1960–1980-lukujen tyypilliset vaurioherkät rakenteet. Pirinen osoitti vuonna 1999 lisensiaattityössään, että monet hyvän rakentamistavan mukaiset rakenneratkaisut olivatkin virheellisiä. Lista on pitkä tasakatoista ja valesokkeleista alkaen. Esimerkiksi valesokkelista tehtiin RT-kortti vuonna 1957, ja se poistettiin käytöstä vasta vuonna 1993.

”Rakenteita tehtiin 1960–1980-luvuilla rakennusfysikaalisesti väärin päin: tiivis materiaali ulkopintaan ilman tuuletusmahdollisuutta, betoni märkää maata vasten ja lämmöneristeet sisäpuolelle. Oikea korjaustapa on kääntää rakenne niin, että se harvenee ulospäin. Tämä on vaikeaa ja kallista.”

Joskus korjaaminen on niin kallista, että se ei enää kannata. Jos vanhan rakennuksen korjaaminen maksaa yli 70 prosenttia  uuden hinnasta, niin silloin kannattaa Pirisen mukaan harkita purkamista ellei esteenä ole esimerkiksi rakennussuojeluun liittyvät syyt.

”Purkamista kannattaa harkita erityisesti silloin, jos rakennukseen jäisi korjauksesta huolimatta riskejä, joiden hallinta on epävarma.”

Kiinteistöjen huono hoito aiheuttaa ison osan sisäilmaongelmista

Hyvinkään tehty ikääntyvä kiinteistö ei pysy kunnossa itsestään.

Matinkylän Huollon toimitusjohtaja Mikko Peltorpi pitää VTT:n tavoin kosteus- ja sisäilmaongelmien keskeisenä syynä kiinteistöomaisuuden huonoa hoitoa, johon sisältyy niin ilmanvaihtolaitteiden virheellinen käyttö kuin asukkaiden välinpitämätön asumistyylikin.

Koneellisen poiston sekä tulo- että poistoilmanvaihdon kanavat, venttiilit ja koneet kannattaa puhdistaa noin viiden vuoden välein, koska ne likaantuvat ja venttiilien säätöarvot muuttuvat asukkaiden niitä ”rapatessa”. Samalla säädetään ilmavirrat halutuiksi.

”Meillä on ollut yksi tapaus, jossa julkisivujen lämmöneristeisiin oli kertynyt mikrobikasvustoa. Ilmanvaihto otti korvausilmaa seinärakenteiden raoista, kun korvausilmaventtiilejä ei ollut. Osa asukkaista sairastui mikrobivaurioiden takia, jolloin taloyhtiö joutui purkamaan ja uusimaan julkisivujen ulkokuoret, lämmöneristeet sekä ikkunat, jotta asia saatiin korjattua.”

Ikävintä tapauksessa oli, että edellisen hallituksen jäsenet eivät olleet myydessä kertoneet ostajille julkisivujen ongelmista. Lopputulos oli, että yksi asuntokauppa purettiin ja kahteen asuntokauppaan määrättiin merkittävä hinnanalennus käräjäoikeudessa.

Kylpyhuoneessa pitää Peltokorven mukaan olla riittävä lämmönlähde, joka on koko ajan päällä, jotta kylpyhuone kuivuu nopeasti. Kylpyhuoneen oviraon pitää olla vähintään 10 mm, jotta kylpyhuoneen poistoilmaventtiili saa korvausilmaa. Tämä korvausilma pitää ottaa makuuhuoneiden kautta hallitusti CO2 pitoisuuksien pitämiseksi alhaalla ja se kierrätetään sitten poistoihin kylpyhuone, keittiö ja mahdolliset WC:t sekä vaatehuone.

Kylpyhuonetta tulee myös pestä säännöllisesti. ”Liian usein homeesta syyllistetään taloyhtiötä, kun kyse on vain huushollin siivottomuudesta. On paljon asukkaita, jotka eivät pese pintoja edes vuositasolla, joten siinä lämpötila- ja kosteusolosuhteet ovat sitten oikein suotuisia kaikille bakteerikasvuille.”

Kylpyhuoneissa kosteusvauriot eivät yleensä aiheuta mikrobivaurioita, jos kylpyhuone on kivirakenteinen. Levyrakenteisessa kylpyhuoneessa mikrobivaurioita saattaa syntyä pitkällisessä vesivauriossa.

”Olisikin järkevää, että taloyhtiöt tarkastuttaisivat huoneistojen märkätilat vähintään viiden vuoden välein pätevällä kuntotarkastajalla, tällöin märkätilojen korjaustarpeet tulisivat ajoissa selville.”

Kunnossapitoon pitkäjänteisyyttä

Matinkylän Huollolla on käytössään kunnossapidon periaateohjelma omaisuuden hoidon välineenä, ja se liitetään osaksi isännöitsijäntodistusta. Ohjelmassa on kiinteistöjen historiatiedot sekä tulevat tarpeet kymmenen vuoden aikajänteellä. Ohjelmalla hallitaan pitkäjänteisesti kaikkia yhtiön korjauksia. Esimerkiksi LVV-kuntotutkimus tehdään viiden vuoden välein yli 25 vuoden ikäisessä kiinteistössä ja aina ennen isompien korjaushankkeiden hankesuunnittelun käynnistämistä teetetään harkittu kuntotutkimus.

Mikko Peltokorpi peräänkuuluttaa kiinteistönomistajien ja käyttäjien vastuuta omaisuudestaan.

”Näistä sitten kootaan vuosittain työn alle menevät hankkeet kokonaisuuksiksi hankevalmisteluihin, suunnitteluihin, kilpailutuksiin ja toteutuksiin yksilöllisesti, mutta isomman ostovolyymin hyödyntämiseksi”, Peltokorpi kertoo.

Pallo on nyt taloyhtiöillä. ”Minua harmittaa, kun asioista vain itketään, mutta sitten toisaalta ei haluta luoda uusia käytänteitä ja parempaa omistajakulttuuria. Välineitä ja osaamista kyllä riittää, mutta oikea asenne puuttuu monilta omistajilta.”

Oikealla tiedolla torjutaan huhuja ja pelkoja

Peltokorven mielestä huhuihin perustuvaa tietojen leviämistä on kaikin tavoin pyrittävä välttämään, jotta ei synnytettäisi homehysteriaa. Siksi kaikki kosteusvaurioilmoitukset on otettava vakavasti.

”Asiallinen ja oikeansisältöinen viestintä on avainasemassa ja sitä on jatkettava koko korjausprosessin ajan asianosaisille.”

Tässä asiassa pallo on myös medialla. Äskettäin julkaistiin tutkimus nosebo-vaikutuksesta eli siitä kuinka jo pelko sinänsä aiheuttaa joissakin (varsinkin ympäristöyliherkissä) ihmisissä fyysisiä oireita. Nämä samat ihmiset ovat raivostuneet uusille Käypä hoito -suosituksille, koska ne eivät tunnista ns. hometalosairautta olevan olemassakaan, sillä oireet voivat aiheuta myös muista syistä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi mikrobikasvulla voi olla merkitys oireisiin tai sitten ei.  Ympäristöyliherkkyyteen suositukset eivät ota ollenkaan kantaa, koska suositukset on annettu kosteusvauriosta ja homeesta kärsivän potilaan hoitoon.

Kuten jutun alussa totesin, lehdistö ei ole kovin hyvin onnistunut objektiivisen tiedon tarjoajana. 2000-luvulla mukaan on tullut myös sosiaalinen media, jossa objektiviisuus ei ole aina edes lähtökohtana.

Kun vuonna 1996 Helsingin Sanomien otsikko väitti, että yli puolet pientaloista oli homeessa, niin vuonna 2006 lehti uutisoi jo  näin: ”Kaikki talot eivät ole homeessa.”

Uutinen oli siis se, että vastoin oletuksia Suomesta löytyi taloja, jotka eivät olleetkaan homeessa, kun homekoira oli käynyt niitä nuuhkimassa.

Joka neljäs pientalo on homeessa”, otsikoi Helsingin Sanomat vuonna 2011 kosteus- ja hometalkoiden viestin kosteus- ja homeongelmien yleisyydestä. Ongelman laajuus oli siis romahtanut puoleen, mutta edelleenkään otsikossa ei tehty eroa kosteusvaurion ja homeen välillä.

Nippalan ja Vainion selvitys kertoo, että vain 15 prosentissa kosteusvaurioituneista taloista on löytynyt hometta.

Lisätietoa: Vainio, T. ja Nippala, E. (2016) Asuinrakennusten korjaustarve 2006-2035. VTT Technology 274.

Aihetta käsitellään myös Rakennusfysiikan seminaarissa Tampereella 24.-26.10.2017.

 

 

Keskustelu artikkelista: 17 kommenttia

  • Jyrki Kilpikari

    Usein näen tuon väitteen akustiikkalevyjen hapertumisesta ajan myötä. Itse teen väitöskirjas asiasta enkä ole löytäny tutkimuksia, missä näin olisi todettu. Näkemäni 20-40 vuotta vanhat levyt ovat moitteettomassa kunnossa. Toki jotkut pölyisiä jos kattopinnan siivous on laiminlyöty.

    Vastaa
    • Väite perustui Vesa Tompurin keväällä tekemään juttuun, jossa kerrottiin vanhojen mineraalivillakuitujen aiheuttamista sisäilmaoireista, jotka monesti sekoitetaan homeoireiksi. Pääpainona jutussa olivat ilmanvaihtokanavien ääneneristysvillat. Juttuun oli haastateltu useita asiantuntijoita mm. Työterveyslaitokselta ja Vahaselta. Villakuituja käsiteltiin myös keväällä Sisäilmastoseminaarissa. Hyvä jos aihetta tutkitaan lisää. Siivous on nopein ensiapu ja sitten villojen sitominen mekaanisesti (teippaus) tai kemiallisesti (maalaus).

      https://www.rakennuslehti.fi/2017/04/ilmakanavien-ja-akustoinnin-polisevat-villaeristeet-aiheuttavat-homeen-kaltaisia-oireita/

      Vastaa
      • Jyrki Kilpikari

        Akustiikkalevyjä on tosiasn syytä tutkia lisää sillä nuo hapertumiset ja monet muut asiat tuntuvat olevan ’musta tuntuu’ pohjalla. Eivät toki ole ainoat sisäilmakysymyksiin liittyvät ssiat, joissa on tämä tilanne. Hyvä siivous on kuitenkin yksi tehokas tapa estää ja vähentää sisäilmaongelmia. Musta tuntuu.

        Vastaa
  • Ja taas kerran nämä kuvat 1700 luvulla rakennetun maalaistalon alapohjasta… Mitä noilla kuvilla on tekemistä artikkelin kanssa?

    Vastaa
    • Poistin tuon kuvan, jotta se ei ketään häiritsisi. Se olisi kaivannut tuekseen kuvatekstin.

      Monesti vanhoja hirsitaloja pidetään nykyisiä terveellisempiä. Itse asiassa nykyistä paljon pahempi sisäilmaongelma syntyi 70-luvun lopulla, kun näiden vanhojen hirsitalojen tuulettuvia alapohjia ryhdyttiin energiansäästön nimissä korjaamaan. Eli valettiin betonilattia monesti suoraan puun päälle ja tuuletusukkoja tukittiin. Valtio suorastaan kannusti ja velvoittikin siihen. Jälki oli kamalaa, sillä ainakin tuhat taloa oli mennä purkukuntoon jättiläismäisiin mittoihin päässeen lattiasieniongelman vuoksi. Mukana oli jopa Joensuun kartanon tapainen arvorakennus. Tuon ongelman ratkaisemiseen kehitettiin sitten tepsivät keinot, mutta nykyinen homeongelma on kestänyt kohta 40 vuotta.

      Vastaa
  • Mielestäni Seppo Mölsä tekee todella arvokasta työtä tuodessaan faktoja esille hometalokeskusteluun. Tämä samainen viesti pitäisi saada esille MSM:ssä, kuten Trump sanoo, eli Mainstream Mediasa. Olisiko Seppo pieni konserniyhteistyön paikka saada HS kirjoittamaan rakennusalasta kerrankin positiivista juttua korjaussarja-hengessä?

    Vastaa
    • Hesariin on tulossa juttusarja sisäilma-asioista ja olen jonkin verran tehnyt yhteistyötä tuon aineiston koonnissa. Hesarin toimittaja oli myös Kiinteistömessuilla kuuntelemassa sisäilmaseminaaria, jossa olin puheenjohtajana. Asiantuntijoina siellä olivat Juhani Pirinen, Mikko Peltokorpi ja Anne Hyvärinen, joiden ajatuksia olin tiivistänyt viime lehteen.

      Seuraavan viikon lehdessä esittelen Rakennusfysiikkaseminaarin pohjalta myös erilaisia ratkaisuja näihin kiistattomiin kosteusongelmiin. Tärkein niistä on kosteudenhallintakoulutuksen aloittaminen kaikilla työmailla työturvallisuuskortin tapaisella yhden päivän perehdytyksellä kosteusasioihin ja huolelliseen työhön. Sillä vaikutetaan erityisesti asenteisiin eli jos sähkömies on rikkonut höyrysulun, niin sen havainnut kirvesmies ei kohauta hartioitaan, ei kuulu mulle, vaan korjaa vahingon ja käy jututtamassa sähkäriä.

      Kuten olit jo huomannut jonkin verran Rakennuslehden juttuja on ilmestynyt Hesarissa ja myös toisin päin. Kumpikin toimitus tekee kuitenkin itsenäisesti valintansa, mitä julkaistaan ja mitä asioita painotetaan. Rakennuslehdessä painopiste on ammattilaisissa ja Hesarissa kuluttajissa.

      Vastaa
  • Mainiota, että alan ykköslehti kaivaa asiaa pohjamutia myöten. Turhan usein on saanut niska kyyryssä olla ”asiantuntijoiden kertoessa totuuden” rakentajien ammattitaidosta. Tosin siinä ja asenteissa on parannettavaa.

    Kysymys tutkijoille tai toimitukselle:
    Onko tuloksia selvitetty alueellisesti ja onko eroja? Mitkä kaupungit ovat kärjessä?

    Vastaa
  • Yksittäiset pikkujutut eivät isosti aiheuta ongelmia tulevaisuudessa, vaan rakenteiden ja varsinkin talotekniikan aiheuttamat vaatimukset töissä toteutuvaan kohdetasoon, mikä riitti edellisten määräysten aikana 10 v. sitten, ei enää tänäpäivänä riitä. Penaalin terävimmät kynät eivät viihdy keskitysleirimäisissä työmaaoloissa, A-vaatimustason kohteisiin pitäisi valita mestareiksi vain ne joilla on vähintään 5 op rakennusfysiikkaa suoritettuna laboratoriotöiden kera, aliurakoitsijoiden asentajien työnohjaus on heikkoa, koska se kuuluu vain muodollisesti pääurakoitsijalle, työtä ei voi tehdä ilman etukäteishankintoja, kun niitä ei kuulu, niin levyt päälle vain, jäipä sinne alle, mitä tahansa, tähän mennessä yhtä kylppäriä on käynyt ihmettelemässä puolen tusinaa duunaria ja kolme mestaria, kun on menty työmaalle tyhjin käsin ja tyhjin päin. Asentajat levittelevät käsiään kuin lapset, ja mestarit sitten viimein taipuvat tilaamaan paikalle kalliimman pätevän ammattilaisen. Amatöörirakennuttajalle syntyy moninkertaiset kustannukset.

    Vastaa
  • Onhan sen eriskummallista vähätellä sitä, että noin 10 vuoden aikana noin 10 %:ssa kaikista Suomen rakennuksista joudutaan tekemään homekorjaus, kun kosteuskorjattavien rakennusten osuus on noin 70 %. Home on ollut ja on edelleen erittäin vakavasti otettava ihmisen terveyttä uhkaava ja rakennuksen/asunnon omistajaan kukkarossa pistäytyvä uhka. Hyvä asia on, että yhä paremmin tunnistetaan kosteusvaurioihin johtavia syitä.

    Paradoksaalista, että paljon parjatulla lähes nollaenergiarakentamisella on vain marginaalinen merkitys, sen sijaan varsinaisista suunnitteluvirheistä (hyvin merkittävä kosteusongelmien aiheutumissyy) puhutaan hyvin vähän.

    Vastaa
  • Tänä päivänä syy alkaa löytymään rakennusfysiikkaa ja talotekniikkaa ymmärtämättömistä mestareista. Suunnittelijan on mahdollista välttää itseensä kohdistuva tuottamusvausvastuu osoittamalla toimintansa huolellisuus ja tuottamuksellisuuden puuttuminen kunnollisella laskelmien dokumentoinnilla kosteuskuormat, ml. kastepistetarkastelut Wufilla tms. metodologialla. Kastepistetarkastelussa 150 mm on turvallinen eristepaksuus ulkoseinässä.

    Rakennuttaja voi välttyä vastuusta valitsemalla KVR-urakoitsijan. Urakoitsijoilla ja rakennesuunnittelijalla on mahdollista ottaa opiksi vain korjausrakentamisessa learning by doing-metodilla. LVI-suunnittelijalle on C2 opas. LVI-suunitelijalla on helpompi ottaa palkkio, piirtelemällä lupapiirustukset, kuin opiskella ja suunnitella, miten alttiita materiaalit ovat äärioloissa, nämä tiedot ilmenevät tilaohjelmasta, mutta riittää, kun tekee kaiken D2-mukaan, mikä on perustaso (korjauksessa korkeintaan D2 1987).

    Vastaa
  • Keltainen lehdistö ja se yksi puoskari – Hannele Rämö – ovat kaikkein suurimpia syyllisiä tähän ongelmaan. Jatkuvalla syötöllä puoskaroidaan lehtijuttuja hometaloista ja rakentamisen ongelmista. Ihmiset pelotellaan takajaloilleen, niin että 70-luvun omakotitalot kelpaavat kohta enää poltettavaksi. Ostaisitko nykyisillä vastuilla käytetyn omakotitalon ja kuvittelisit myyväsi sen myöhemmin eteenpäin, niin että sinulle jää vastuu jonkun toisen tekeleestä ja piilevistä virheistä seuraavaksi viideksi vuodeksi!!!

    Vastaa
  • Ilmanvaihtokanavien lämpöeristeet ovat peltisen kanavan ULKOPUOLELLA! Eli näistä lämpöeristeistä ei pääse villakuituja tuloilmaan. Vaikka ”asiantuntijat” niin mediassa usein väittävätkin. Samanlaista virheellistä käsitystä viljellään usein myös poistoilmakanavisa olevasta pölystä. Sehän on huonepölyä pääse ”ryömimään” takaisin huonetilaan.

    Vastaa
    • IV-konehuoneessa on monenlaisia kennoja, filtsoja, missä tämä paska lilluu, oli se sitten ulkoa tullutta, kanavien vuotoa tai suodatinmateriaalia. Se nyt vaan on, niin että ihmiset pyörtyilevät näissä tiloissa, missä on yli 30 v. vanhat huolloltaan laiminlyödyt laitteet, glykolipatterit ja lamellisuodattimet ovat kaikkein pahimpia, pyöriväkennoistakin on syytä epäillä, jos se on päätynyt käyttötarkoituksiltaan sekalaisiin tiloihin..

      Vastaa
    • Jutussahan puhutaan äänenvaimentimien sisällä olevista eristeistä, ei kanavan ulkopuolelle asennettavista kanavien lämmöneristeistä. Äänenvaimentimien sisällä todellakin on mineraalivillaa, joka peitetty kankaalla ja reikälevyllä.

      Vastaa
  • Hysteriaa tai ei, näyttää siltä, että ainoastaan valtava mediahuomio ”rakentamisen laadusta” saa aikaan parannusta rakennusalalla. Jokainen (esim. kerrostalo) työmaalla vieraillut tietää, että parannettavaa riittää – ja joskus jopa paljon. Oman firman nimen huonoon valoon joutuminen mediassa saa ihmeitä aikaan ja alkaa tapahtua.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia