Kokeile kuukausi maksutta

Jatke jättää protestiksi kotikaupunkinsa Kouvolan – ”miksi jäädä jos paikallinen yritys ei saa edes tarjota”

Rakennusliike Jatke muuttaa kotipaikkansa Kouvolasta Helsinkiin ja lopettaa samalla rakennustoiminnan Kouvolassa. Syynä on protesti kotikaupungille siitä, että paikkakunnan suurinta rakennusliikettä ei huolittu koulurakennusurakkaan edes tarjoajaksi.

Esa Eloranta (vas.) jätti Jatkeen puheenjohtajuuden keväällä 2021. Kuvassa myös Jatkeen nykyinen puheenjohtaja Juha Pekka Ojala. Kuva: Liisa Takala.

Jatkeen pääomistajat Juhani Pousi ja Esa Eloranta kertoivat joulun alla Kouvolan Sanomille, että kotipaikkakysymyksessä painoi merkittävästi yrityksen putoaminen pois Sarkolan koulun tarjouskilpailun kakkosvaiheesta.

Tämä artikkeli on tilaajille

Kirjaudu sisään

Kokeile nyt 1 kk veloituksetta!

Ryhmätilaus digi (+printti)

Ryhmätilaus sisältää haluamasi määrän käyttäjätunnuksia digiin (+printtilehtiä) yhdellä laskulla.

Yksittäistilaus printti+digi

Tilausjakso valittavissa 6/12 kk, myös määräaikaisena.

Yksittäistilaus digi

Tilausjakso valittavissa 3/6/12 kk.

Tätä artikkelia on kommentoitu 38 kertaa

38 vastausta artikkeliin “Jatke jättää protestiksi kotikaupunkinsa Kouvolan – ”miksi jäädä jos paikallinen yritys ei saa edes tarjota””

  1. Urakkakilpailun yksityiskohdat tehdään yleensä virkamiesvalmisteluna. Suurella osalla tarjouspyyntöjä Suomessa tekevistä virkamiehistä ei ole kokemusta vastaavan hankkeen tilaamisesta kuin mitä on tilaamassa. Esimerkiksi uusia kouluja monessa kunnassa tilataan niin harvoin, että ei niiden hankinnasta oikeasti ole kokemusta. Moni tarjouspyyntö Hilmassa on tasoltaan ihan järkyttäviä. Kunnat ovat laittamassa miljoonia tai kymmeniä miljoonia hankkeisiin, ja tarjouspyynnöt saattavat olla pahimmillaan sellaista tasoa, jolla ei paranisi kilpailuttaa edes satojen tuhansien eurojen hankkeita. Huonoista tarjouspyynnöistä tulee miljoonia euroja lisäkustannusta. Poliitikkojen kannalta ongelma on se, että nämä useinkaan eivät ole edes nähneet tarjouspyyntöjä. He päättävät vain tarjousten hyväksymisestä, eivät tarjouspyyntöjen yksityiskohdista. Esimerkiksi ylikova referenssivaatimus voi nostaa hintaa vaikkapa miljoonalla eurolla kouluhankkeessa, jos sen seurauksena halvimmat firmat eivät voi tarjota lainkaan. Eli miettimällä tarjouspyynnön yksityiskohdat fiksusti kunta voisi parhaimmillaan säästää reilusti.

    Kun hankinta on ohi, kaupungit vetoavat siihen, että niiden täytyi toimia hankintapyynnön kriteerien mukaisesti. Ongelmakohtana ovat hankintapyynnöt. On poliittisesti merkittävä päätös, että millaisin kriteerein tarjouspyynnöt Hilmaan lähetetään, mutta ei demokraattisesti valituilta valtuustoilta silti yleensä edes kysytä, että millaisia referenssivaatimuksilla paikalliset kouluhankinnat halutaan teetettävän. Valtuustojen pitäisi itse ottaa asialistalleen yleisen tason hankintaperiaatteiden päättäminen referenssivaatimuksista, jotta ne pääsisivät vaikuttamaan asiaan.

    Jatke on ollut Kouvolan suurimpia yhteisöveronmaksajia. Vuonna 2018 sen osuus kouvolalaisyritysten maksamista yhteisöveroista oli ilmeisesti noin 2,3 miljoonaa euroa: https://kymichamber.fi/ajankohtaista/uutiset/2019/11/kymenlaakso-yritykset-maksoivat-vuonna-2018-yhteisoveroa-yhteensa-72-miljoonaa-euroa

    Toki yhteisövero ei määräydy suoraan kotipaikan mukaan, vaan sen mukaan, missä yritys ilmoittaa työntekijöidensä toimipaikkojen olevan. Jos se ei ilmoita mitään, yhteisöverot kertyvät yrityksen kotipaikkakunnalle. Jos se ilmoittaa työntekijöiden asemapaikat, sitten verokertymät jaetaan niiden työntekijämäärien suhteessa.

    1. Kouvolan Sanomissa olleen artikkelin mukaan Kouvolaa kotipaikkanaan pitävien Jatke yhtiöiden yhteisöverot olivat yhteensä 645000 euroa. Siitä kolmasosa Kouvolalle ja loput valtiolle. Kouvolalle jää 215000 euroa.

      Olisiko mainitsemasi 2,3 miljoonaa koko Jatke konsernin yhteisöverot. Jatkeellahan on toimintaa myös Turussa ja Tampereella

      Jos Jatke on verottajan tiedon mukaan konserni niin kolmasosa yhteisöveroista jaetaan kiinteän toimipaikan omaavien kuntien kesken toimipaikkojen henkilöstömäärien suhteessa. Kotikunnalla tai verotuskunnalla ei ole silloin merkitystä. Voi olla niinkin että verottaja katsoo että Jatke on konserni jolloin Jatkeen kotipaikan muutos on vain tapahtuneen tosiseikan tunnustamista. Jatke Uusimaan toiminta ja toimipaikkahan on Uudellamaalla

      1. ”Jatke Uusimaa Oy on perustettu vuonna 2012. Se on osakeyhtiö, jonka kotipaikka on Kouvola, ja pääasiallinen toimiala Rakennusliike.”
        https://www.finder.fi/Rakennusliike/Jatke+Uusimaa+Oy/Hyvink%C3%A4%C3%A4/yhteystiedot/2674432

        Yhteisöverolistoilla nimenomaan Jatke Uusimaa on ollut Kouvolan suurimpia yhteisöveronmaksajia.

        Teoriassa yhteisöverotulot jaetaan henkilöstömäärien mukaan. Käytännössä ne jaetaan rekisteritietojen mukaan, ja rekisteritiedot voivat poiketa toisinaan aika paljonkin toteumasta, sen mukaan, mitä yritys on rekisteröihin ilmoittanut. Suuri osa yrityksistä ei taida itsekään tietää, mitä viranomaisten rekistereissä niiden toimipaikoista lukee, eikä sitä tietoa löydy netin vapaista tietokannoistakaan.

        Ei-maksumuurin takaa löytyy esim. tämä Ylen jo joitain vuosia vanha yhteisöverotulolistaus kunnittain https://yle.fi/uutiset/3-9262761 , josta voi katsoa Kouvolan silloiset tiedot.

        1. Viittaamassasi Ylen yhteisöverolistauksessa Kouvolaa kotipaikkanaan pitävän Jatke Uusimaan maksamat yhteisöverot olivat vajaat 600000 euroa.

          Kaikkien yhteisöjen maksamat yhteisöverot saa selville googlaamalla ”vero avoin data”. Löytyy vuosikohtaiset .csv tiedostot jotka voi muuntaa excel tiedostoksi ja etsiä ko tiedostosta ”verovelvollisen nimi” esim jatke uusimaa

          Konsernitietoa ei yo tiedostossa ole mutta on selvää ettei kolmasosaa esim Upm:n maksamista yhteisöveroista makseta verotuskuntaan Helsinki vaan verot jaetaan tehdaspaikkakunnille ja esim Kouvola saa niistä ison osan

          Löytyy ainakin Jatke oy, jatke uusimaa, jatke länsi-suomi, jatke pirkanmaa joista jatke oy ja jatke uusimaa verotuskunta Kouvola ja yhteisöverot yhteensä 645000 euroa joista kolmasosa Kouvolalle. Jatke länsi-suomi ja jatke pirkanmaa yhteisöverot yhteensä 857000 euroa

  2. Eikö olisi hyvä valita kotipaikaksi Levi tai Malaga, siellä johtajat tuntuvan viihtyvän parhaiten.

    1. Levillä yrittäjät osaavat myös yhteisöveron ja yhteisövaikuttamisen (ainakin kunnanjohtajan suhteen). Ministeri Lintiläänkin saattaa päästä tutustumaan Levin kautta.

      Ennemmin Levi kun Malaga jos Suomessa toimii ja aikoo vielä toistaiseksi maksaa veroja.

  3. Oliko jutussa koko totuus, sitä on vaikea sanoa.

    Jos Pousi on toiminut kunnallispolitiikassakin, voiko olla mahdollista, että historiasta löytyy jotain sellaista jonka johdosta ei ole halua Pousin edustamaa yritystä ottaa enää mihinkään hankkeeseen? Tämä on toki puhdasta arvailua, mutta valitettavan usein asiat ovat menneet hieman kuvattuun tyyliin.

    Sanonta kuuluu, luottamuksen voi menettää vain yhden kerran.

  4. KVR ja Lehto tai Lehto tilat kuulostaa tasan hinnalta, ei siis hinta/laatu suhteelta. Moni pikkupoika on rakentanut lapsena ”lautamajoja”, Lehto rakentaa niitä edelleen.

    Julkinen hankinta on hankala siinä suhteessa, että niissä joskus yritetään tapella lähes toimimatonta järjestelmää vastaan. mahdollisimman monelle kynnelle kykenevälle urakoitsijalle täytyisi antaa mahdollisuus, vaikka tiedetään lukuisia kykenemättömiä Faxi aikaan jääneitä yrityksiä, jotka luottavaisin mielin epäonnistuvat YSE;n mitättömille sanktioille naureskellen. Vaikka tyrisit kuinka pahasti jäät mitä todennäköisimmin plussalle. Tämä on se ongelma.

    On aivan liian paljon rakennusliikkeitä, jotka elävät pelkästään julkisen hankinnan turvin, kun yksityinen sektori kelpuuttaa heitä todella nihkeästi laskijalistalle. Nämä veijariyritykset on pakko ottaa julkisen hankinnan tarjoajiin. Tämä on suuri ongelma ja ruokkii melko mitättömiäkin jopa keskisuuria yrityksiä. Sen takia julkisessa hankinnassa yritetään välttää ottamasta ”luuta käteen”.

    Jatke ei ehkä ole se malliesimerkki tässä suhteessa, mutta kun julkisesta hankinnasta ja sen kriteeristöstä jutussa kirjoitettiin, niin kolikolla on myös toinen puoli. Julkinen hankinta on hieman torso tässä suhteessa ja ikävä väline kun haluttaisiin tehdä varmaa lopputulosta.

  5. Alan toimijat ovat jo vuosia kierrelleet pitkin maakuntia ja kyliä myymässä kuntadirikoille ajatusta, että julkisen sektorin ei kannata itse rakennuttaa vaan erilaiset elinkaari–ja KVR-urakkamallit ovat niin huippuhyviä. Nyt korjaatte niittämäänne satoa.

    Sitä saa mitä tilaa! Turha uikuttaa 😅

  6. Kunnilla on näytön paikka: Viiden vuoden kuluttua joka toisen uuden rakennuksen on oltava puuta.

    1. Ei kai ne kunnissakaan mahda aivan niin tyhmiä olla, että edes tavoittelisi tuollaista järjettömyyttä.

      Muutama tyhmimmistä kunnista säntää pariin kokeiluun, kyllä se järki näiden kokeilujen jälkeen löytää kunnan päättäjiinkin.

  7. Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu kaikkien osapuolien näkemyksen selvittäminen, tai mikäli se ei onnistu niin tämän tuominen esille. Nyt haiskahtaa siltä että rakennuslehti on alkanut keskisuurten rakentajien marttyyri-kanavaksi.

      1. Kommentoijat ovat ihan oikeassa huomioissaan, että olen Rakennuslehdessä puolustanut kilpailunvapautta ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kilpailumahdollisuuksia.

        Tälle linjalle on pitkä perinne. Ensimmäisiä isoja juttujani toimittajana oli 1980-luvun lopulla Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiven haastattelu, jossa hän ihmetteli suurten rakennusliikkeiden ja kunnallispolitiikoiden liian läheisiä suhteita. Ilaskivi mainitsi nimeltä Hakan ja Polarin, jotka jakoivat keskenään kaupungin isot urakat luottaen siihen, että heidän rahoittamansa puolueet, lähinnä demarit ja Kokoomus, hoitavat kaavoituksen ja päätöksenteon näille mieleisiksi.

        Sama yhteispeli toimi myös Tampereella. Turussa puolestaan oli omat hyvä veli -verkostonsa.

        Toinen iso juttu tuli pöydälleni 2000-luvun alussa, kun Tekran entinen omistaja Heikki Alanen soitti ja ilmoitti tunnustaneensa osallisuutensa asfalttikartelliin. Tästäkin jutusta sain ripitystä suurten yritysten johdolta, mutta enää ei sentään uhattu potkuilla.

        Valitettavasti kartellin paljastuminen ei mitenkään lisännyt kilpailua. Kävi päinvastoin ja asfalttiala on entistä keskittyneempi pohjoismaisen kartellin päätekijöille, eikä edes keskisuuria suomalaisia yrityksiä ole enää jäljellä kuin muutama.

        Viime vuosina olen ollut entistä huolestuneempi julkisten hankintojen lainsäädännön seurauksista alan keskittymisen kannalta. Pelisääntöjä on selvästikin laadittu ketunhäntä kainalossa. Referenssi- ja liikevaihtovaatimukset on asetettu sellaisiksi, että keskisuurillakaan ei ole enää ollut asiaa sen kokoluokan töihin, joita ne ovat aiemmin tehneet kotikunnissaan. Pahiten seuraukset näkyvät suunnittelupuolella, joka on keskittynyt kansainvälisille jättiläisille. Uusille yrityksille on asetettu mahdottomia kynnyksiä päästä mukaan kilpailuun.

        Alan toteutusmuodot ovat kehittyneet, mutta usein siihen suuntaan, että samalla kilpailu on vähentynyt. En käsitä miksi jopa ympäristöministeriö kannustaa käyttämään koulurakentamisessa elinkaarimallia, joka keskittää rakentamisen kouralliselle suuria. Yhtä käsittämätöntä on kuntien into sen käyttöön. Eikö niillä ole enää mitään vastuuta paikkakuntansa elinkeinoelämästä? Elinkaari- ja allianssimalleille on paikkansa, mutta vain poikkeuksellisen vaativissa hankkeissa eikä vakioratkaisuna, kuten monissa kunnissa jo ajatellaan.

        Pelkkänä rakennuttamisen laiskuutena ja osaamattomuutena pidän sitä, että jaettua urakkaa, jolla pidettäisiin myös keskisuuret urakoitsijat mukana kilpailussa, ei juurikaan viitsitä enää käyttää. Koulun tai muun rakennuksen ”ostaminen” yhtenä kokonaisuutena yhdeltä isolta myyjältä, on korvannut perinteisen rakennuttamisen. Samalla myös kustannustietous on kadonnut.

        Kun aloitin toimittajana, KVR:llä oli musta maine, syystäkin. Tänään se tehnyt vahvan paluun uusilla nimillä.

        Kustannustietouden ja rakennuttamisen katoaminen näkyy karmeimmin asuntorakentamisessa. Joskus alalla oli vielä kuntien tai ammattiyhdistyksen perustamia yleishyödyllisiä (voitto tavoittelemattomia) toimijoita, jotka omalla rakennuttamisellaan pitivät kustannuksia kurissa. Tänään nuo toimijat ovat pörssin kovimpia osinkojen jakajia, joille vastuullisuus ovat mainossana, jolla tarkoitetaan ihan muuta kuin asukkaan etua.

        Keskisuuret rakennusliikkeet ovat uuden sijoittajavetoisen vuokra-asuntorakentamisen keskeisiä toimijoita. Kilpailu on totta kai hyväksi, mutta valitettavasti en ole nähnyt, että kilpailun laajeneminen olisi juurikaan vaikuttanut kustannuksiin tai vuokriin. Syynä on se, että tuosta toiminnasta puuttuu olennainen osa, nimittäin rakennuttaminen. Se on katoava luonnonvara tässä maassa ja tässä ajassa.

        https://www.rakennuslehti.fi/2016/10/rakentamisen-musta-kirja-rotosherroja-ja-kartellien-solmijoita/

        1. Tässä oli Seppo useita asioita joihin on helppo yhtyä. Korruptiolla ohjaaminen on alalla edelleen kohtuuttoman suurta, yksi kallistavimmista, joissakin tapauksissa kallistavin tekijä.

          Julkisessa hankinnassa on paljon osaamattomuutta ja helpoimman kautta tekemistä, joka juontuu paljolti palkkatasosta. Julkisen hankinnan parissa työskentelee henkilökunta joille maksetaan hieman heikommin ja tästä syystä sinne ei aina hakeudu se alan terävin ja tekevin kynä. Poikkeuksiakin toki on useita, jossa osaaminen on taatusti riittävä niin rakennuttamiseen kuin julkisen hankinnan läpiviemiseen.

          No sitten tullaan tähän KVR rakentamiseen ja siihen KVR urakoitsijan pohjattomaan uskomukseen omista rakennuttamisen kyvyistä. Joudun tuottamaan niin monille KVR urakoitsijoille pettymyksen kertomalla, että ainoa rakennuttamiseen liittyvä kyky urakoitsijoilla on liian usein kysymyspatteri alihankkijoille, ”mitä ja miten saamme tehtyä halvemmalla”. Laatu on monesti toisarvoinen asia. KVR urakoitsija siinä sitten välikädessä toimii sanan saattajana ja riisuu kehtaamisensa mukaan hankkeen bulkiksi tai totaaliseksi bulkiksi laskennan ja alihankinnan ohjeilla. Tällä ei ole kovinkaan paljon tekemistä ammattimaisen rakennuttamisen kanssa, jossa asioita katsotaan muutamasta muustakin näkökulmasta.

          Jaettu urakka on toisaalta hyvältä kuulostava ratkaisu, mutta julkisessa hankinnassa melko paljon riskejä sisältävä toimintatapa. Sen käyttämättömyys ei ole pelkästään osaamattomuudesta kiinni, vaan selkeästi myös riskeistä.

          Kuntien päättäviä tahoja viedään tällä hetkellä kuin pässiä narussa, he ovat käsittämättömän helposti ymmärtämättömyyttään ostettavissa. Puurakentaminen ja sen edistäminen on yksi osoitus tästä. Kunnissa ei vain yksinkertaisesti ole kykyä ajatella asioita laajemmassa mittakaavassa. Heille yksi ”ostoskanavan myyntilause” riittää.

          Tällä palstalla kritisoidaan paljon ja monesti aiheestakin. Monella omia ajatuksia omaavalla on huoli rakennusalan ”BB talo tyyppisestä” menosta, jossa varsinainen ajatus on liian usein kadonnut, kumarretaan vain jonkin asian nimeen tietämättä kunnolla miksi. Faktat ja niillä perustelu sekä markkinalauseiden katteen puuttuminen ”Robotit tulee” esimerkkinä, eivät ole omiaan luomaan uskottavuutta näin konservatiiviselle alalle, vaikka asialla oltaisiin kuinka hyvässä toiveessa.
          Toisena, ehkä merkittävimpänä asiana on pakko pitää korruptiota, siitä puhutaan, toistuvasti todetaan ja jopa etukäteen nähdään, mutta siitä huolimatta aina se tapahtuu ja sallitaan, miksi? Korruptio (alan sisäinen + poliittinen) säikeineen on ylivoimaisesti kallistavin tekijä rakennusalalla, ennen kuin sitä aletaan oikeasti kitkemään, on rakennusalalla turha spekuloida kustannustehokkaammilla detaljeilla, ne ovat ajan hukkaa. Kysymys kuuluukin, miten korruptio kitketään, ettei mennä toistuvasti puheen tasolla, sitä kun on aikojen saatossa riittänyt.

        2. Otan Sepon kirjoituksesta lainauksen ”Kustannustietouden ja rakennuttamisen katoaminen näkyy karmeimmin asuntorakentamisessa. Joskus alalla oli vielä kuntien tai ammattiyhdistyksen perustamia yleishyödyllisiä (voitto tavoittelemattomia) toimijoita, jotka omalla rakennuttamisellaan pitivät kustannuksia kurissa. Tänään nuo toimijat ovat pörssin kovimpia osinkojen jakajia, joille vastuullisuus ovat mainossana, jolla tarkoitetaan ihan muuta kuin asukkaan etua.”

          Mikäli halutaan saada vuokra-asuminen erityisesti pääkaupunkiseudulla jollakin tasolla järjelliselle kustannustasolle ja mahdollisimman monille kohtuulliseksi, on yleishyödyllisyyden läpivalaiseminen tehtävä. Läpivalaisuun ei helpolla suostuta ja se johtuu juuri siitä, että yleishyödyllisyyden nimissä on tehty kyseenalaista toimintaa pitkään ja mukana on suuri joukko kyseenalaisia toimijoita (vaikuttavia toimijoita). Vuokramarkkinaa kallistetaan melko voimakkaasti poliittisin intressein (jossa on mukana puolueita vasemmistosta oikeistoon), yhtenä monista viimeaikoina esillä olleista keskusta/nuorisosäätiö uudelleen yritys, mahdollinen ARA;n avitus? Toiminta on sanalla sanoen aivan sairasta.

          Yleishyödyllisyys täytyisi rajata/kehittää valtion ja kuntien toiminnaksi ja poistaa näiltä poliittisen kähminnän tuotoksilta oikeus tällaiseen toimintaan. Toki myös muilta onneaan kokeilevilta puhaltajilta, esimerkkinä SISCO (vain yhden esimerkin mainitakseni). Yleishyödyllinen rakennuttaminen täytyisi myös pitää ja/tai tehdä läpinäkyvämmäksi. Tällä hetkellä yleishyödyllisyyden statuksen alla tapahtuu liian paljon kyseenalaista toimintaa, joka vaikuttaa olevan aivan ok, miksi?

          1. Voisi kuvitella että vallan vahtikoira puuttuisi tähän? Missä on Suomen suurimman mediakonsernin tutkiva journalismi? Vai onko niin, että sopivasti konsernin hallituksen jäsenet hyötyvät juuri tästä hämärästä ja kyseenalaisesta toiminnasta?

  8. Vain energiamonopolit ovat pahempia, rakennuksilla olisi sama tilanne, jos työmaalla määrättäisiin kaikki muut paitsi kunnan liikelaitos käyttämään käsikäyttöisiä työkaluja.

    1. Keskisuurien valttikortteihin kuuluu perinteisesti alihintainen tarjous ja loputtomien lisätöiden metsästäminen, lisäksi omia virheitä suostutaan korjaamaan hyvin harvoin. Siihen miksi, näitä keskisuuria halutaan pois kilpailuista on aidosti syytkin. Heidän kanssaan on hankalampi toimia, työnjohtajat ovat todella ylityöllistettyjä ja vetävät usein mutulla (toki poikkeuksiakin on molempiin suuntiin). Lisäksi hankkeet ovat niin suuria, että keskisuuren liikevaihdosta yli puolet saattaa tulla yhdestä hankkeesta, tällöin tilaajalla on erittäin suuri riski ja huoli urakoitsijan taloudesta.

      Lisäksi kritiikkini kohdistui aiemmin siihen, että nämä uutiset ovat yksipuoleisia. Miksei ole haastateltu alkuperäisen tarjouspyynnön laatineita viranomaisia ja kysytty heiltä kantaa aiheeseen? Tai jos on yritetty haastatella, niin miksei ole mainintaa asiasta. Mielestäni tässä rakennuslehti on tarjoutunut yksipuoleiseksi julkisuustorveksi selvittämättä asian toista puolta. Vaikka monesti kyse on korruptiosta, niin se ei kuitenkaan aina ole sitä.

      1. Miksei rakennuttajat ota luuta kauniiseen käteen ja kurmuuta suunnittelijoitaan sekä konsulttejaan niin että niitä muutostöitä ei tulisi??? Mieluummin moni urakoitsijakin rakentaisi valmiilla kuvilla koska kaikkea tuotannolle tulevaa häiriötä et saa hinnoiteltua millään jos se muutostyöhässäkkä vie kaiken ajan.

        1. Oletko itse saanut aliurakointiketjusta tai omasta porukasta kaikki virheet pois kurmuttamalla.. Niimpäniin

        2. Kyllä ne muutostyöt ovat oman kokemuksen mukaan 70 % lähtöisin urakoitsijasta. Urakoitsija on joko kämmännyt jotain ja sitä pitää korjailla tai sitten halutaan tehdä muutoksia oman työtekniikan ja tai tottumuksen vuoksi.

  9. Älkää nimimerkki Nimettömät hosuko. Uskon, että Mölsä kysyy mielipidettä vielä myös Kouvolan kaupungilta. Jos keskisuureksi rakennusliikkeeksi katsotaan yritys, jonka liikevaihto on 60-70 M€ ei yksi koulu-urakka ole millään matematiikalla siitä puolta eli sellaista riskiä ei tässä kohtaa olisi ollut. Jatkeen liikevaihto on 300 M€ paikkeilla. Heillä on myös referenssejä vaativista kohteista, niin kouluista kuin hotelleistakin. Jos hakemuksessa on ollut ruksi väärässä paikassa ja sen perusteella on pudotettu alkuerissä jo pois niin kyse voi aivan hyvin olla sisäänlämpiävän paikkakunnan kateusilmiöstä tai poliittisesta kostosta. Normaalitapauksessa olisi kaupungilta soitettu ja kysytty, onko hakemuksessa virhe kun muualla olette näitä hankkeita tehneet. Toisaalta rakennusalalla on jo tovin ihmetelty Jatkeen ”kotiseuturakkautta” eikä kotipaikan vaihto ole sinällään yllätys. Harmi kouvolalaisten kannalta.

  10. Nousi vanha keppi-porkkana-kysymys esiin samalla, keppi toimii varmasti, porkkana hyvinä aikoina. Urakkaohjelmissa on alettu pitää taulukkoa, minkä mukaan, mitäkin rikettä rokotetaan. Tämä on varmasti rakennuttajan kannalta paras tapa varmistaa normaali projektinhoito. Tilaajat eivät näytä ymmärtävän kattavan dokumentoinnin merkitystä prokektin hallinnassa, on vain tiedottaja, jolle on laitettu sanat suuhun ja valmiit rastiruutuun, muka valvontalistat, jotka nojaavat yleisiin määräyksiin, eikä urakkaohjelmiin. On suurta edistystä käyttää jaettua urakkaa, koska tällöin ei voida muita taklata pois, mutta sekin pilataan alistamalla kaikki yhteen, mikä tietysti johtuu siitä, että halutaan työntää ikävät ja usein vaikeuksia tuottavat ongelmat tulevaisuuteen, mikä tarkoittaa, että ne vain hakataan kiveen. Sama toistuu aliurakoissa, työnsuunnittelun voi laiminlyödä, kun sen työntää kouluttamattomalle työntekijälle, jonka puolesta toki nimi kirjoitetaan kuntaan. Tunnelmat varmaan ovat kuin BB-talossa, mutta taktiikka ei ole faaraon ajoilta muuttunut, kivireki on vain tuotu vesiputousmallin joka vaiheeseen, kyydissä istuu arkkitehdit, rakennuttaja ja tarkastajat, katsokaa Kari Suomalaisen Volgan lautturit piirrosta. Kyydissä huitoo YM.

      1. Urakoitsija luottaa suunnittelemattoman työn aiheuttaman kalabaliikin tuomiin ryntäyskustannuksiin.

        1. Päätoteuttajana toimivalle urakoitsijalla, jota usein pääurakoitsijaksikin kutsutaan.

          1. Tänä päivänä aika isojakin kohteita pystytään vetämään projektikonsulttien nvoimalla, yleensä pidetään aikataulutusta suurimpana urakkaa helpottavana tekijänä, mutta se on ammattitaitoiset koulutetut toimihenkilöt.Ammattitaitoiset urakoitsijat tulivat vasta näiden jälkeen, näiden palvoma budjettiveto oli listan häntäpäässä. Rakennuttajakonsulteilla on penaalin terävimmät kynät, urakoitsijoilla terävimmät terät.

          2. Huolimatta projektinjohtomallista on urakoitsija aina se taho joka sen työsuunnittelun tekee ja toteuttaa. Yleensä ei suunnittella vaan jätetään latvialaisen jorgen päätettäväksi ja sitten ihmetellään kun tuli mitä sattuu.

          3. Projektinjohtomalli on myös kustannustehokkain tapa rakentaa, pääurakoitsijamalliin verrattuna säästöä saadaan myös, sillä pääurakoitsijan kate jää pois.
            4 § Työmaan johtovelvollisuudetoPääurakoitsija vastaa. Ellei ole nimetty pääurakoitsijaa tai muuta työmaan johtovelvollisuuksista vastaavaa, tilaaja vastaa.

          4. Projektinjohtomalli tuli aikoinaan markkinoille hieman samalla tavalla kuin nykyinen Allianssi, sitä tungettiin silmät kiinni kaikkialle, kun alalla oli muodikasta huutaa taas sen ”jonkin nimeen” ja pöntöthän huusivat, koska se oli trendikästä.

            Projektinjohtomalleilla on aina ollut paikkansa ja on edelleen. Kysymys on taas siitä järjellisestä ajattelusta, milloin on hyötyä projektinjohtomallia käyttää. Projektinjohtomallille on huomattavan paljon enemmän järjellisiä paikkoja kuin esimerkiksi Allianssimallille.

            Asuntorakennuttamisessa sen käyttäminen on vähemmän perusteltua ja tyypillisesti käyttäjinä ovatkin olleet vakuutusyhtiöt, siellä vakuutusyhtiöiden rakennuttajahenkilöstö on päässyt kokemaan olevansa tärkeitä, päästessään valmisteltuun tilaisuuteen leimaamaan päätöstä miten edetään. Vakuutusyhtiöiden asuntohankkeissa taloudellista hyötyä on saatu harvoin projektinjohtomallilla aikaan, monesti päin vastoin, rakennusliikkeiden vakuutusyhtiölle maksamia vakuutusrahoja on pyritty korvaamaan jotenkin rakennusliikkeille ja se on saanut näkyä hankkeen hinnassa. Yhtälö on ollut niin sanotusti koominen kusetus.

          5. Vakuutusyhtiöistä puheenollen, miksi vakuutusyhtiöt eivät ole julkisenhankinnan rakennuttajia tai edes läpinäkyvämpiä rakennuttajia, hehän kuitenkin käyttävät toimiinsa kansalta kerättyä rahaa?

          6. Hankemalli saattaa helpottaa jälkiselvittelyä ja asiainhoitoa, mutta stratrgisesti tärkeämpää on ymmärtää, että grynderi pelaa aina filunkia.

  11. miksi ei kotipaikaksi brunei ( ihan vaan koronatartunnat / kuolemat huomioiden) ja toisekseen eikös nämä rakennusjampat ole aina tulleet niin kaukaa ettei ole kiirettä kotiin vaan asutaan siellä projektissa, ja aina on myöhässä vaikka huudat 24 7 aamusta yöhön. NISTÄ LÖYTYVÄT PLANEETAN HALVIMMAT RAATAJAT, kuka mahtaa olla ensimmäinen taho joka maksaa että saa oppia suomaalaisesta rakennuskulttuurista, lähtee sitten reppu selässä maailmalle vuolemaan kultaa.

    1. Jos etelä-suomesta puhutaan, niin kyllä suomalainen rakentaminen työllistää varsinaista työtä tekevällä sektorilla aivan muita kun Suomalaisia. Joku joskus jossain on puhunut harmaasta taloudesta, tuolla etelä-suomessa se on kulunut lause…. se on vähän niin kuin enemmän, mitä sitten.

      Skanskakin pahoittelee, sen on riitettävä.

  12. Kyllä työvoimakysymys on hoidettu. Sipilä ehdotti Suomeen lisää ulkomaista työvoimaa ja Soini matkusti Uzbekistaniin, Tukholmassa kuorma-auto ajoi väkijoukkoon, onneksi Suomella on vetovoimaa vain Virossa.

  13. Lyödäänkö vetoa, että siitä tulee teollisuushallin näköinen, mutta pitäkää huolta, että se on myös sisältä teollisuushalli, koska se on sen tn. loppukäyttö.

Viimeisimmät näkökulmat