Rakennusliikkeillä ei ole mitään moraalia, julisti Helsingin Sanomien otsikko heinäkuun helteillä. Kyse oli yksittäisen talotekniikan asiantuntijan näkemyksestä jutussa, joka käsitteli peltisten kylpyhuoneiden vaurioita ja niiden syitä sekä korjaamisvelvollisuutta.
Raflaava otsikko, joka verkossa varmasti toi medioiden kovasti kaipaamia klikkejä, mutta samalla se heppoisin eväin kyseenalaisti kertaheitolla lukijoiden silmissä koko tärkeän toimialan. Voisiko mitään muuta toimialaa kohdella julkisuudessa samalla tavalla?
Konepajayrityksillä ei ole mitään moraalia! Metsäteollisuudella ei ole mitään moraalia! Tai jopa: Medialla ei ole mitään moraalia! Vaikea kuvitella, että tuollaisia otsikkoja päätyisi arvovaltaisten medioiden uutisjuttuihin – ei ainakaan yksittäisen toimijan näkemyksestä yleistäen.
On tuttua, että rakennusalasta esitetään julkisuudessa voittopuolisesti negatiivisia näkemyksiä. Rakennushankkeiden virheisiin puututaan hanakasti ja yksittäisen toimijan ongelmat yleistetään hereästi koskemaan koko alaa ja kaikkia toimijoita.
Rakentamisen julkikuvan hallinta on monella tavalla vaativaa. Alalta löytyy niin tuhansia ihmisiä työllistäviä pörssilistattuja suuryrityksiä kuin yhden tai kahden hengen mikroyrityksiä ja kaikkea siltä väliltä. Esimerkiksi kuluttajien kuva alasta voi muodostua yhtä hyvin niin suuren yrityksen kuin villin ja vapaan pienyrityksen toiminnasta. Tämä tuo painetta varsinkin asiansa hyvin hoitaville yrityksille: miten oman viestinsä ja tekemisensä laadun saa esille.
Voisiko hyvää mallia ottaa – no, esimerkiksi mediasta. Kun valeuutiset ja muut epäilyttävät ilmiöt alkoivat verkossa yleistyä, perinteinen media otti käyttöön Vastuullista journalismia -merkin. Sitä käyttävät mediat sitoutuivat Julkisen sanan neuvoston linjauksen mukaiseen vastuulliseen ja totuudenmukaiseen toimintaan lukijoita kohtaan. Näin korostettiin ammattimaisen median vastuullista toimintaa.
Miltä kuulostaisi Vastuullista rakentamista -merkki, joka kertoisi millaisiin arvoihin ja toimintatapoihin merkkiä käyttävät sitoutuvat? Se voisi olla yksi askel myönteiseen erottautumiseen. Varsinkin, jos merkin sisältöön aidosti sitoudutaan. Se kertoisi heti, millainen moraali rakennusyhtiöllä on.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Ovatko yritykset moraalittomia?”
Tapio kirjoittaa tässä hienosti alan puolesta. Asian voi nähdä, osittain perustellustikin, tuolla tavalla. Lähestyn kuitenkin mielipiteelläni asiaa myös toiselta kantilta, mikäli se sallitaan.
Lainaan hieman jutun tekstiä ”Esimerkiksi kuluttajien kuva alasta voi muodostua yhtä hyvin niin suuren yrityksen kuin villin ja vapaan pienyrityksen toiminnasta. Tämä tuo painetta varsinkin asiansa hyvin hoitaville yrityksille ”. Jotenkin tästä on luettavissa, että pienet yritykset ovat kauttaaltaan villejä ja vapaita, vailla moraalia, mutta suuret yritykset hoitavat asiansa kunnolla. Eikö sekin ole hieman ”jonkun ostamana välitetty ajatus”. Jos ajattelemme esimerkkinä Skanskaan liitettyjä lukuisia sotkuja, median mukaan jopa asiakkaan hiljaiseksi ostamisyrityksiä tai SRV;n tiedottamisella puhtauteen pyrkimistä (garden hankkeen ympärillä), erilaisia vaalirahoitusjuttuja, jotka hiljaa lakaistaan maton alle, sekä monia muita vastaavia läpi nähtäviä tapahtumia, jotka ovat valtaosalle alaa edustavista tuttuja juttuja, niin villi ja vapaa sopii mielestäni vallan mainiosti myös suuriin toimijoihin, joita lakeijat suojelevat tarpeen mukaan. Onko se väärin vai vain valinta kuulua joukkoon, jätän ottamatta siihen kantaa tässä yhteydessä.
Me näemme miten maailmalla propaganda toimii, valeuutisineen, mutta me emme näe miten se suomessa toimii, muuta kuin siltä osin, josta emme henkilökohtaisesti tai aateryhmämme kanssa pidä. Suomalainen media ohjaa lukijaa, rakennusalaa myöten, oli heillä sitten vastuullisuusmerkkejä tai ei. Eli on siten hyvä väline ”tilataksin takapenkkiläisille”, ovat ne sitten poliittisen ryhmän edustajia tahi rakennusalan kermaa. Otetaan malliesimerkki asuntomarkkinasta, jossa ekonomistit ja pankkien ponteva johto ovat ennustaneet jo kolmen vuoden ajan asuntojen hintojen nousua, jos ei seuraavalle kvartaalille, niin viimeistään sitä seuraavalle. Sitä kvartaalia ei ole tullut, eikä muuten ole vielä hetkeen tulossa. Tavan kansa on tiennyt sen jo ainakin kahden vuoden ajan, miksi heitä siitä huolimatta sinnikkäästi yritetään vedättää. Toisaalta taas, suomen talous oli vielä noin kuukausi sitten kriisissä, mutta sitten hups vain viikko ja pankinjohtajaa sekä ekonomistia astui esiin kertomaan, että talous onkin hyvässä kasvussa, niin nopeasti se kävi. Ja totuuden saamme kuulla jälkeen päin, joka on tyypillisesti ollut ”pessimistin sanoin” kansalaisten aivopesun surullinen loppu. Tällä tavoin ei nouse todellinen talous, asuntojen hinnat, sen enempää kuin rakennusalakaan. Mutta miksi näin toimitaan, se on media-asia.
Oletan, että kaikki me alan edustajat toivomme todellista käännettä parempaan, mutta sitä ennen mediaa välineenä käytetty aivopesu olisi syytä jättää väliin, ihmiset eivät kohta usko enää paikkaansa pitäväänkään informaatioon.