Pekka Arppen uran alkuvuodet Libyassa olivat kuin jännityskirjan tarinasta, mutta todellisia

Vesirakennusurakoissa niin koti- kuin ulkomailla kunnostautunut ja Vuoden RIA-laisenakin vuonna 2009 palkittu silloinen Terramare Oy:n työpäällikkö Pekka Arppe on kokenut urallaan monenmoista. Lopulta paine laittaa tapahtumat ylös jälkipolville ja ystäville sekä vanhoille kollegoille tehdyt lupaukset johtivat ei vain yhteen vaan kaksiosaiseen kirjasarjaan ”Hiekkaa silmille”. Näissä Arppe kuvaa tapahtumia 1980-luvulla Libyassa, jossa tarinan Vesra Oy toteuttaa satama- ja erämaaurakoita.

”Vuosikausia ihmiset kyselivät, joko kirja on valmis. Siinä välissä ehdin kirjoittaa vielä kaksi muuta kirjaa ja erilaisia muistelmia, ennen kuin sain pääteokseni valmiiksi. Siitäkin ehdin tehdä 5–6 eri versiota.”

Teos Hiekkaa silmille on autofiktiivinen, eli henkilöiden nimet ja ajankohdat on vaihdettu, mutta tapahtumien pääkohdat ja ovat totta – samoin Arppen omalle kohdalle osuneet tilanteet, joissa olisi voinut käydä todella huonosti.

Kaksiosaisen kirjasarjan jälkimmäisessä osassa nostetaan esiin yrityskaupat ja niitä seuranneet hankaluudet. Loppua kohden kirja alkaa muuttua jännitystariksi ja lopulta selviytymistarinaksi, kun Arppe pakenee avustajansa kanssa yön selkään henkensä uhalla ja jättäen Libyan tomut jaloistaan.

”Jokainen, joka tuntee aiheen, osaa yhdistää kirjassa esitettyjä asioita todellisiin tapahtumiin. Olen muuttanut nimiä ja ajankohtia lähinnä juridisista syistä”, Arppe huomauttaa.

Hän korostaa, että fiktiivinen tarina on silti hyvin omakohtainen, traaginenkin, joten todellisuus on joskus taruakin ihmeellisempää.

”Insinöörihommista jäi tietty tarkkuus, mutta halusin eläköidyttyäni vapauttaa itseni kirjoittamaan fiktiivistä proosaa. Olen aina ollut kiinnostunut kirjoittamisesta ja jo Libyassa aloin kirjoittaa muistiin asioita, joista tarinani ammentaa voimansa”, Arppe kertoo.

”Pitkään jouduin silti miettimään, miten rakennan tarinan.  Lopulta päädyin kirjoittamaan ensimmäisessä persoonassa ja preesensissä. Tällä ratkaisulla päästän lukijan iholle ja tapahtumien pyörteisiin”

Huoli kollegoiden selviämisestä painaa mieltä

Arppe nostaa esiin huolensa eläköityneistä ja eläköityvistä kollegoistaan. Osalla työt ovat olleet liian suuressa roolissa elämässä ja eläkkeellä pudotaan tyhjän päälle. Jos mielekästä tekemistä ei löydy, voi tällä olla karut seuraukset.

Hän onkin kannustanut kollegojaan kirjaamaan omia tarinoitaan ylös jälkipolville ja ihan omaksikin iloksi. Arppe itse on saanut kiitettävästi mentorointia kirjailija Mari Möröltä ja nyt hän antaa hyvän kiertää opettamalla muillekin sujuvaa kirjoittamista kanssaveljilleen, joskus alkeista lähtien.

Kannustuksesta on jo syntynyt omakustanteisia teoksia, joissa kerrotaan muun muassa Libyan ja Irakin hankkeista unohtamatta Neuvostoliittoa ja Venäjää.

”Tällaista toimintaa ja inspiroimista kannattaisi tukea jotenkin vaikka jonkinlaisessa kirjallisuuspiirissä.”

Helsingissä vuonna 1950 syntyneen ja vuonna 2013 eläkkeelle jääneen Arppen koko työurastakin olisi voinut tehdä kirjan, kun romaanissa keskitytään uran värikkäisiin alkuvuosiin. Hänen 35-vuotinen työuransa kului käytännössä yhden yrityksen palveluksessa, vain yrityksen nimi ja omistajat vaihtuivat Vesi-Pekasta Maa- ja vesirakennus Hakaan ja lopuksi Terramareen. Vaativin ja pisin työ Suomessa oli Vuosaaren satamahankkeen työpäällikkyys Terramaressa vuosina 2004–2008.

Aiheesta kiinnostuneet ja/tai lukuiloa jouluksi haluavat voivat tilata kirjan Stresa Kustannuksen kautta. Erinomaisesti kerrottu ja kirjoitettu tarina vie lukijan mennessään.