Asiantuntija: Millaisia oppeja julkisivun romahtaminen antoi?

Tilaaja saa sen, mitä valvotaan. Sen vuoksi rakentamisen aikana suoritetaan rakennushankkeeseen ryhtyvän omaa valvontaa. Tavoitteena on varmistaa, että asiakas saa juuri sitä, mitä on tilannut. Jos siis toteutuksen laadusta herää epäilys, on asioiden nostaminen esiin työmaalla tilaajaa edustavalle valvojalle aina oikein.

Helsingin Kontulassa heinäkuussa 2024 romahtanut julkisivu tarjoaa varoittavan esimerkin tilaajan valvonnan pettämisestä ja sen merkityksestä. Koska tilanteessa henkilövahinko oli lähellä, Onnettomuustutkintakeskus otti asian tarkasteluunsa.

Kerrostalon julkisivusta romahti äkillisesti yhtenä kappaleena maahan puolet päätyseinän toisen osion pintarakenteesta. Kerrostaloon oli vuonna 2010 korjausrakennushankkeessa kiinnitetty betonielementtiseinän ulkopuolelle villaeristeet, joiden päälle oli tehty paksurappaus. Asennuksessa tehtyjen virheiden seurauksena rakenne oli saneerattu vuonna 2023.

Järjestelmä oli tutkintaselostuksen mukaan valittu ja suunniteltu oikein, ja betonielementtien ulkokuoret ankkuroitiin luotettavasti betonirunkoon rakennesuunnittelijan tarkastamana ennen rappausjärjestelmän asennusta.

Tästä eteenpäin – rakennesuunnittelijan suorittamien vetokokeiden ja tarkastusten jäätyä taakse – alkoi taloyhtiön osakkaan painajainen, jota rakennesuunnittelijana toimineena on vaikea ymmärtää.

Valvonta ja dokumentointi pettivät

Rakennuttajakonsultin suorittama valvonta ja työmaan dokumentointi pettivät pahasti. Työmaata ei aloitettu eikä työnjohtajia hyväksytetty rakennusluvan mukaisesti. Käytetyt rakennustuotteet eivät tutkintaselostuksen perusteella olleet sitä, mitä niiden piti suunnitelmien mukaan olla eli järjestelmänä hyväksyttyjä, yhteen toimiviksi todennettuja tuotteita.

Urakoitsijan toteutukseen käyttämä aliurakoitsija vaihtoi toteutuksen aikana eristeet ohuempaan ja lyhensi kiinnikkeet sopivaan mittaan kätevästi kulmahiomakoneella. Rappausverkko ja kiinnikkeet oli tilattu ties mistä ja kiinnikkeitä asennettiin vain puolet suunnitelmien mukaisesta määrästä. Kiinnikkeiden asennuksessa ja rappausverkon oikeassa asemoinnissa poikettiin suunnitelmista ja työohjeista.

Valveutunut osakas nosti ansiokkaasti jo toteutuksen aikana esiin puutteet työmaan turvallisuudessa ja kokouskäytännöissä sekä työmaapäiväkirjan puuttumisen. Valitettavasti puutteisiin reagoitiin vaihtamalla alkuperäinen rakennuttajakonsultti pois hankkeelta ”mielipide-erojen” vuoksi. Tehtävään vaihdettiin uusi kokenut rakennuttajakonsultti, joka hyväksyi onnettomuusseinän rappaustyöt.

Vaikka tämän korjausliikkeen yhteydessä paljastuivat työnjohtoon ja aloituskokoukseen liittyvät puutteet, rakennusvalvonta ei edellyttänyt toimenpiteitä jo toteutettuun seinärakenteeseen. Lopputuloksena oli väärin toteutettu päätyseinä, joka reklamoitiin välittömästi hankkeen valmistuttua ilman, että sitä saataisiin myöhemminkään kuntoon. Seinä, jonka pintarakenne sortuisi 14 vuotta myöhemmin sen jälkeen, kun siihen oli tehty epäonnistunut korjaus.

Lähtökohtaisesti on siis peiliin katsomisen paikka suomalaisissa rakentamisen prosesseissa, jos on tapahtunut laiminlyöntejä ja ne ovat olleet tiedossa, mutta niihin puuttumisen vaikeus ja piittaamattomuus seurauksista olisi voinut maksaa ihmishengen.

Uudet ohjeistukset tulivat

Kontulan tutkinnan perusteella Onnettomuustutkintakeskus antoi turvallisuussuosituksen, ja Rakennustuoteteollisuus RTT on koonnut rakennusalan toimijoille ohjeistukset paksurappaus-eristejärjestelmän rakenteellisen kantavuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi uudis- ja korjaushankkeissa.

Turvallisuussuosituksen mukaan alan toimijoiden tulee kiinnittää erityistä huomiota paksurappaus-eristejärjestelmien rakenteelliseen kantavuuteen sekä suunnitelmien ja asennusohjeiden noudattamiseen niin uusissa kuin korjausrakentamiskohteissakin.

Paksurappaus-eristejärjestelmien rakenteellisen kantavuuden varmistamisen perusperiaatteet ovat:

Suunnitelmanmukaisuus: Paksueristerappaus tulee toteuttaa rakennesuunnitelmien, järjestelmätoimittajan ohjeiden ja rakennusluvan ehtojen mukaisesti. Kaikki poikkeamat tulee dokumentoida ja hyväksyttää suunnittelijalla ja valvojalla.

Kiinnikkeiden määrä ja sijoittelu: Kiinnikkeiden määrän ja sijainnin on täytettävä vähintään järjestelmätoimittajan ja/tai suunnitelmien vaatimukset (yleensä vähintään 4–6 kpl/m², kiinnikeväli enintään 400–600 mm). Reuna-alueilla kiinnikkeiden lukumäärän ja etäisyyden reunasta tulee olla vaatimusten mukainen, useimmiten tiheämmin asennettuna.

Rappausverkon oikea asennus: Rappausverkon tulee jäädä kokonaan rappauslaastin sisään, eikä se saa olla kosketuksissa mineraalivillaan. Verkon limitykset ja kiinnitys tulee tehdä asennusohjeiden mukaan, ja jokainen kiinnike on asennettava oikeaan asentoon ja varustettava oikealla määrällä lukituslevyjä.

Rappauksen paksuus ja massa: Rappauskerrosten paksuus ei saa ylittää suunnitelman mukaista maksimia. Liian paksu rappaus kasvattaa rakenteen massaa ja kuormittaa kiinnikkeitä liikaa.

Käytettävät materiaalit: Kaikkien materiaalien (mineraalivilla, rappausverkko, kiinnikkeet, laasti, pintamateriaalit) tulee olla järjestelmätoimittajan hyväksymiä ja soveltua kyseiseen rakenteeseen.

Valvonta ja dokumentointi: Rakennuttajan valvojan ja urakoitsijan tulee seurata työvaiheita erityisen tarkasti ja dokumentoida jokainen vaihe. Työmaapäiväkirja, valokuvat ja mahdolliset tarkastuslausunnot ovat oleellisia laadunvarmistuksessa.

Kirjoittaja on Suomen mineraalivillavalmistajien toimialajärjestön Finnisol ry:n toiminnanjohtaja. Hän on toiminut korjausrakennesuunnittelijana ja laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden tarkastajana.