Kokonaisenergiatarkastelun lanseerauksessa vuonna 2011 todettiin, että kyseessä on lähinnä järjestelmämuutos. Tasokorjaus piti tehdä silloin, kun siirrytään lähes nollaan. Tämä aika on nyt lähestymässä, mutta FinZeb-hankkeen tulosten julkaisemisen jälkeisestä keskustelusta jää vaikutelma, että juuri mitään parannuksia ei voi enää tehdä.
Olemme kuulleet useampaan kertaan, että eristystason parannukset johtaisivat talojen homehtumiseen tai ylilämpenemiseen. Tällaisten uhkakuvien lietsominen ilman näyttöä ei ole kenenkään etu. Energiatehokkuuden parantamisen hyödyt ovat olleet ilmeisiä. Kokonaisenergiatarkastelun tuoman suunnitteluvapauden ja ylilämpenemistarkastelun ansiosta on syntynyt aidosti parempia rakennuksia.
Suunnittelijat tekevät enemmän yhteistyötä, esimerkiksi kylmäsillat ja ilmanpitävyys otetaan huomioon entistä paremmin ja lopputuloksena tehdään samalla rahalla parempaa tulosta. Tällaisen kehityksen jatkuminen on sekä asiakkaan että rakennusalan etu.
En halua vähätellä kansallisen homeongelman ratkaisemisen tarvetta, mutta sen kytkeminen uudisrakentamiseen on aiheetonta. Kyllä nykyisellä osaamisella uudet talot osataan tehdä eristystasosta riippumatta niin, että ne eivät homehdu, mikäli työmaan kosteudenhallinta on kunnossa. Hyvin eristetyt passiivitalot eivät ole homehtuneet, ja niistä on jo pitkä kokemus. Kosteus- ja hometalkoot on ansiokkaasti ratkaissut homeongelmaa, mutta edelleen joudutaan toteamaan, että sisäilmaongelmaiset rakennukset saadaan kuntoon vähän vahingossa, koska ei osata korjata terveyshaittaa vaan joudutaan rankasti ylikorjaamaan. Tämä on kuntotutkimuksen ja korjausrakentamisen ongelma.
Jäähdytystarpeen lisääntyminen matalaenergiataloissa tuntuu olevan sitkeä myytti murrettavaksi siitä huolimatta, että huolella suunnitellut passiivitalot ylilämpenevät keskimääräistä vähemmän passiivisten keinojen hyödyntämisen ansiosta. On totta, että hyvin lämmöneristetyssä talossa lämmityskausi on lyhyempi ja jäähdytyskausi pidempi, mutta sillä ei ole merkitystä, koska keväällä ylilämmöt poistuvat ikkunaa avaamalla tai muilla vapaajäähdytyksen keinoilla. Kun kesähelteillä on varsinainen jäähdytystarve, lämmöneristystasolla ei ole käytännön vaikutusta suuntaan tai toiseen. Ylilämpenemisen ratkaisevat aivan muut asiat, kuten ikkunat, varjostukset ja rakennuksen massa.
Energiatehokkuuden ydinkysymys on kustannukset: millaisen alkuinvestoinnin elinkaaren aikaiset säästöt korvaavat. Kustannusoptimaalisuuden laskentamenetelmä on yleiseurooppalainen, joten elinkaaren pituudesta ei ole enää tarvetta keskustella.
FinZeb-hanke osoitti, että tämänhetkisillä kustannustiedoilla ja ratkaisuilla kustannusoptimaalinen taso parantaisi energiatehokkuutta 30–40 prosenttia. Lähes nollaenergiarakentamisessa näyttäisi olevan kunnianhimoa, mitä voidaan kutsua tasokorjaukseksi. Haasteena on arvioida, miten paljon kustannusoptimaalinen energiatehokkuustaso voisi parantua vuoteen 2019 mennessä ja mitä erityistä tällaisissa taloissa pitäisi ottaa huomioon.
FinZeb-hanke ei lähtenyt tätä spekuloimaan. On syytä peräänkuuluttaa asiallisen keskustelun tarvetta. Rakennusten teknistymistä ja monimutkaistumista pitää seurata. Lähes nollaenergiarakentaminen luo erityisen tarpeen yksinkertaisesti käytettäville, toimintavarmoille ja helposti huollettaville ratkaisuille.
Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa
6 vastausta artikkeliin “Faktat pöytään energiatehokkuuskeskustelussa”
Ylilämmöistä
Ihan työmaita kiertäessä huomaa että jo nyt ollaan tasossa jossa asunoissa alkaa olemaan suhteettoman lämmin ellei jopa kuuma, vaikka laskenta osoittaa että siellä pitäisi olla ihan hyvä. Kun sitä paljon asunnostaan maksanutta ei paljon kiinnosta astetunnit. Kun asukkaalla on kuuma niin sillä on kuuma kertoipa laskennalliset astetunnit mitä hyvänsä.
Haluan nähdä sen passiivi kerrostalon jossa jouluna on kaikki uunit ja saunat päällä ja talossa on kaikki ikkunat ja ovat auki ja silti juhlavieraat ovat alusvaatteisillaan. Heillekin on täysin turha mennä sanomaan astetunneista tai vapaajähhdytyksestä yhtään mitään.
Koska näissä asioissa aletaan ottaa ihminen eli asukas huomioon, se joka kaiken lystin maksaa?
”Haluan nähdä sen passiivi kerrostalon jossa jouluna on kaikki uunit ja saunat päällä ja talossa on kaikki ikkunat ja ovat auki ja silti juhlavieraat ovat alusvaatteisillaan. Heillekin on täysin turha mennä sanomaan astetunneista tai vapaajähhdytyksestä yhtään mitään. ”
Tuon lauseen sanoma ei ole Suomesta. Suomessa ei joulun aikaan ole ylilämpö ongelmana. Se on ongelma joskus keväällä ja keskikesällä – ei talvella. Talvella ongelma on kovat pakkaset – miten pakkasten aikaan saadaan ilmastointi pelaamaan niin, että ilma vaihtuu, kone ei jäädy ja asunnossa on riittävän lämmin.
Sanotaanko näin että ainakin täällä eteläsuomessa voi hyvinkin olla jouluna tuollaiset +10 astetta ulkona lämmintä.
Jos passiivia halutaan niin silloin täytyy ymmärtää se tosiasia että huomioon otettavia muuttujia on paljon enemmän kuin nyt, tai kun kirjoituksen tekijä antaa ymmärtää. Ja kokonaisvaltainen olosuhteiden hallinta tulee silloin kysymykseen.
Voin jo nyt sanoa että tulevaisuudessa asunnon ostajien reklamaatiot tulevat lisääntymään valtavasti. Jos kuka kohta haluaa tiliä tehdä niin kannattaa perustaa asumiseen perehtynyt lakitoimisto.
Ongelmat on jo nyt havaittavissa ihan kongreettisesti tuolla työmailla, eikä niitä ratkaista paremmilla ikkunoilla, varjostuksella tai rakennuksen massalla. Toki auttavat asiaa, mutta ne eivät ratkaise ongelmaa. Nämä ovat vain lääkettä akuuttiin vaivaan ne eivät paranna itse tautia.
Toki sitä asunnon ostajaa voidaan sitten kusettaa niillä laskennallisilla astetunneilla. Sehän tässä maassa näyttää tapana olevan että osataan rakentaa paperilla, mutta siihen se sitten jääkin.
Tilastokeskus: Kun 1990-luvun alussa uusien omakotitalojen keskikoko oli 122 neliötä, vuonna 2010 uudet omakotitalot olivat kooltaan keskimäärin 144 neliötä. Eli tällä ajanjaksolla noin +20 %. Eipä ole energiamääräyksillä juurikaan saatu kansantaloudellista säästöä, kun summataan noiden 22 neliön energiankulutus sekä 22 lisäneliön rakentaminen ja ylläpito? Kiinteistöveroakin saa ilolla maksella lisää…
Finzeb kaatui siihen, ettei lähtökohtana ollut kokonaissuunnittelu, vaan osaoptimointi, mikä sekä johtaa yli sataenergiarakentamiseen, että rakennusfysikaalisiin ongelmiin.
Passiivitaloidea perustuu niin alhaisiin lämpöhäviöihin, että vähäiselläkin uusiutuvan energian määrällä päästään hyvin alhaiseen ostoenergiankulutukseen, kunhan suunnittelun ja rakentamisen yhteistyömuotoinen prosessi täyttää vaatimukset. Nyt esitetty FinZeb merkitsee huomattavaa askellusta taaksepäin. Onko tosiaan niin, että lähes nollaenergiarakennus kuluttaa selvästi enemmän energiaa kuin passiivitalo?