Noin 310 metriin kohoavan rakennuksen on suunnitellut Renzo Piano, jonka töihin kuuluu myös Pariisin värikäs Pompidou-keskus. Öljyvaltio Qatar on rahoittanut rakennustyöt lähes kokonaan.
Lasisessa ja teräksisessä Shardissa on 95 kerrosta. Pianon mukaan tarkoituksena oli rakentaa pystysuora kaupunki, josta löytyy luksushotelli, ravintoloita, kauppoja, 600000 neliömetriä toimistotilaa sekä kymmenen huoneistoa. Korkeammalta ei Britanniasta asuntoja löydy, ja myös hinnat huimaavat päätä. Yksi asunto maksaa 62 miljoonaa euroa.
Suomeksi sirpaletta tarkoittavan Shardin odotetaan vetävän rikkaita asiakkaita ympäri maailman, mutta toistaiseksi vuokrasopimus on allekirjoitettu vain hotellin kanssa.
Vasta ulkopuolelta valmiin rakennuksen sisätilojen pitäisi valmistua ensi vuonna.
”Siitä tulee yhtä tärkeä osa Lontoon-vierailua kuin mitä Empire State Buildingin huipulla käyminen on turisteille New Yorkissa”, uskoo rakennuttaja.
Työttömyyttä luksuksen varjossa
Hulppea pilvenpiirtäjä sijaitsee Thames-joen eteläpuolella. Läheltä löytyy Lontoon köyhimpiä alueita, joissa moni on työtön.
”Rakennuksessa ei ole mitään paikallisille. Parasta aikaa on se, kun sataa ja sumu peittää rakennuksen”, sanoo Shardin lähellä asuva toimistotyöntekijä.
Myös Shardin futuristinen ulkomuoto on kerännyt kritiikkiä. Historiallista perintöä suojeleva English Heritage on esimerkiksi ilmoittanut, että pilvenpiirtäjä tahraa näkymän St Paulin katedraaliin.
Shardilla on silti puolustajansa. Arkkitehti Ken Shuttleworth sanoo, että Lontoon on kehityttävä kuten muidenkin kaupunkien. Hän itse on suunnitellut Lontoon Cityyn Gherkin-nimellä tunnetun pilvenpiirtäjän.
”Ei voida sanoa, että kaiken on pysyttävä samanlaisena kuin keskiajalla. Muuten päätyy sellaiseen tilanteeseen kuin Pariisi, jonka keskustassa ei tapahdu mitään ja jossa kaikkien on käytävä töissä kaupungin laidalla”, Shuttleworth sivaltaa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Euroopan korkein pilvenpiirtäjä vihittiin käyttöön Lontoossa”