”Vuosien varrella on pohdittu, että onko kyse taktikoinnista, kun kustannusarviot eivät pidä. Näyttöä sellaisesta ei kuitenkaan ole”, sanoo valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Hannu Mäkinen.
Mahdollisuus suunnitelmallisuuteen on periaatteessa olemassa.
”Siten saataisiin pienemmällä summalla hanke sisään ja sitten kun se on hyväksytty otsikkotasolla, alkaa paljastua, mitä se todella maksaa.”
”Mutta voihan se olla ihmisen luonnekin sellainen, että pyritään näkemään kustannukset mieluummin pienempinä kuin suurina”, Mäkinen lisää.
Myös Valtiontalouden tarkastusviraston johtava tilintarkastaja Seppo Akselinmäki sanoo, että liikennehankkeissa ehkä alimitoitetaan joskus kustannukset.
”Totta kai pitäisi rehellisesti lähteä liikkeelle, eikä luottaa siihen, että eduskunta antaa rahat myöhemmin”, hän sanoo.
Kumpikaan asiantuntija ei tunne Liikenneviraston pääjohtajan paikalta eronneen Juhani Tervalan piikkiin laitetun virhelaskelman tapausta muutoin kuin julkisuudesta. Molemmat puhuvat vain yleisellä tasolla niistä vaihtoehdoista, joita virheiden taustalla voi olla.
”Voi tietysti myös olla, että laskelmat ovat vanhoja. Sekään ei hyvältä kuulosta. Kyllä laskelmat pitää päivittää ajan tasalle, kun niitä esitetään ohjaavalle ministerille, valtionvarainministeriölle ja eduskunnalle”, Akselinmäki sanoo.
Akselinmäen mielestä virhelaskelmat ovat myös valtiovarainministeriön asia.
”Voiko se enää luottaa niihin lukuihin, joita sille annetaan.”
”Kyllä siitä täytyy lähteä, että asianomaiset viranomaiset arvioivat oikein ja esittävät oikeita lukuja. Ei voi olla useita instansseja, joissa samoja asioita selvitetään ja lasketaan”, Mäkinen vastaa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa
6 vastausta artikkeliin “Liikennehankkeissa epäilty taktikointia vuosia”
Mutta Tervala sanoi 19,00 MTV uutisissa ettei sellainen vanha maan tapa ole enää mahdollista vaan niissä voi olla virhe.
Asiantuntijoiden tekemät laskelmat on tehty maan tavan mukaan ja se ohjeistus joka on uusi ei ole heille auennut kun käytäntö on ollut ennen harhaan johtamista ei vanha koira uusia temppuja opi. Asiantuntijoiden toimet on monessa muussakin asiassa osoittautuneet lainvastaisiksi ja sekös virkarikollisia alkaa kismittämään kun joutuu vastuuseen vastuuttomuuden sijaan.
Suomikin voi vielä 2020 mennessä päästä sivistysvaltioiden alatasolle mutta vielä siihen on matkaa paljon. EU:n toiminta on osoittanut saman ongelman olleen monen maan tapa. Mikäköhän järjästelmä niissäkin on ollut vallalla. Veikkaan kommunismin aatteen syylliseksi.
Mä veikkaan taas kapitalismia syylliseksi ainakin länsimaissa. Venäjällä, Kiinassa ja yms. maissa voidaan hyvällä syyllä osoittaa sormella myös ”kommunismia”. Tosin kommunismia ei ole vielä missään maassa ollut puhtaassa muodossaan, vaan sitä on aina tulkittu ahneen puoluejohdon ehdoilla ja eduksi. Mitä Venäjään tulee nykyisin, niin länsimieliset oligarkit siirtivät Neuvostoliiton romahduksen jälkeen suuren osan ”kansallisomaisuudesta” itselleen ja lähipiirilleen. Kiinassa vastaava rosvoaminen tapahtuu sillä tavalla, että ”kommunistisen” puolueen jäsenillä on etuoikeus huippuvirkoihin ja rikkauksiin. Tänään telkkarissa kerrottiin juuri kiinalaisista äkkirikastuneista. Eräskin perhe kertoi olevansa tyytyväinen, kun perheellä on nyt viisi autoa. Puolueen nimeämät puoluesihteerit ovat ruhtinaita omissa kylissään.
Suomessa voidaan hyvällä syyllä osoittaa sormella hyvä veli -järjestelmää, joka mahdollistaa monet hallinnon ja talouden kummallisuudet (”maan tavan”) yhteiskunnan ylätasolla. Kaikki ko. järjestelmän edustajat ovat tottuneet touhuamaan omiaan ilman kontrollia. Valtion virastoista tällaiseen touhuamiseen ovat liikenneviraston lisäksi osallistuneet mm. ARA ja PRH. ARAn toiminnasta (ja toimimattomuudesta) on tehty jo selvitys. Vastaava selvitys pitäisi tehdä myös PRH:sta, joka on ”unohtanut” säätiöiden valvonnan ja mahdollistanut hämäräsäätiöiden toiminnan.
Infrahankkeiden budjeteissa yllätykset ovat aina olleet kustannuksia nostavaan suuntaan. Asiaa tutkittiin laajasti viitisen vuotta sitten, kun näitä yllätyksiä tuli perä perään iso määrä.
Yhdeksi kustannusylitysten syyksi todettiin se, että budjetit tehtiin karkeilla suunnitelmilla sen ajan suhdannetilanteen hinnoilla. Hanketta aloitettaessa suunnitelmat olivat tarkentuneet ja maaperän ongelmat ja kallioiden ruhjeet olivat paljastuneet. Monesti myös suhdannetilanne oli muuttunut ja hintataso oli noussut.
Toinen syy ol se, että julkisessa päätöksenteossa hankkeen saa helpommin läpi toiveikkaalla kuin realistisella kustannusarviolla.
Rakennuslehti kirjoitti 2008:
”Ratahallintokeskuksen ja Vantaan kaupungin yhteisen jättihankkeen, Helsinki-Vantaan lentoaseman eteläpuolisen Kehäradan, indeksikorjatut kustannukset ovat 512 miljoonaa euroa. ”Jotta siinä raamissa pysytään, suunnittelijoilta ja urakoitsijoilta tarvitaan innovaatioita”, projektipäällikkö Maija Salonen Ratahallintokeskuksesta sanoo.
Tunnelityöt ovat laajuutensa takia kriittinen osatekijä Kehäradan kokonaisbudjetissa pysymisen kannalta. Kalliorakentamisen hinta on viime vuosina vaihdellut voimakkaasti ja tuottanut kustannusarvioiden laatijoille enimmäkseen ikäviä yllätyksiä.”
Kehäratahankkeessa tulee esiin nuo kaikki edellä mainitut riskit. Lentokentän glykoliongelma toi jo kymmenien miljoonien lisäkustannukset. Lemminkäisen ja ehkä myös suunnittelijoiden ryssimä pätkä toi lisäkustannuksia muutaman millin. Myös se, että hanke viivästyy vuodella tuo miljoonaluokan lisälaskun.
Jos syyllisiä haetaan, niin RT, Inra ry ja Skol nimesivät Hesarin mielipidekirjoituksissaan yhdeksi sellaiseksi tilaajan, joka on karsinut rakennuttamisorganisaatiotaan. Vähemmällä olisi pitänyt tehdä enemmän, mutta käytännössä säästöt muutamien henkiöiden palkoissa ovat tietäneet miljoonien eurojen lisäkustannuksia.
”Jos syyllisiä haetaan, niin RT, Inra ry ja Skol nimesivät Hesarin mielipidekirjoituksissaan yhdeksi sellaiseksi tilaajan, joka on karsinut rakennuttamisorganisaatiotaan. Vähemmällä olisi pitänyt tehdä enemmän, mutta käytännössä säästöt muutamien henkiöiden palkoissa ovat tietäneet miljoonien eurojen lisäkustannuksia.”
Syyllinen ”löytyy” aina jostain muualta. Jos tehdään kokonaisvastuu-urakka, niin ei siinä pitäisi mitään suurta rakennuttajaorganisaatiota enää urakan aikaan tarvita tilaajan puolelta. Käytäntö on toinen. Mutta ei siinä tunnu olevan mitään järkeä, että rakennuttajaorganisaatio olisi sekä tilaajalla, että sillä taholla, jolta tilaaja nimenomaan on OSTANUT rakennuttajaosaamisen osana urakkaa. Vähän niin kuin suunnittelua ostavan pitäisi itse hankkia suunnitteluorganisaatio, jotta asiat sujuisivat. Kyllähän ne silloin sujuvat paremmin, jos itse tekee monet niistä asioista, mitkä on tilannut, mutta se tulee myös kalliiksi.
Hankkeiden valmistelu tehdään melko karkeasti ja se perustuu karkeasti tehtyihin tutkimuksiin. Ei tiesuunnitelmaa tehtäessä saada selville ison hankkeen kaikkia eteen tulevia seikkoja. Yllätykset voivat olla isoja. Tutkimustyökin maksaa ja säästää pitäisi siinäkin vaiheessa.
Ja isoihin tiehankkeisiin pätee se sama lainalaisuus kuin omakotirakentajan budjettiin, kustannus ja aikataulu alimitoitetaan. Se on inhimillistä.
Asia nousee nyt esiin siksi että rahaa ei ole. Aiemmin rahaa on ollut lisäbudjettiin. Ei tässä asiassa ole sen kummallisempia muutoksia.
Se että ministeri etsii syyllisiä ja ei selvästikään ymmärrä hankkeiden luonnetta on ikävää katseltavaa. Ministeriltä puuttuu nöyrä realismi. Olisi hyvä jos ministereillä olisi jonkinlainen käsitys oman alansa toiminnasta.
Minä äänestän Kyllöstä minkä tahansa julkisen yhteisön johtajaksi. Toivottavasti saat pestin esimerkiksi HUS:n tai Helsingin kaupunkin hallinnosta. Pistetään virkamiehet aisoihin ja poistetaan ylimääräinen byrokratia ja päällekkäisyydet. Tehostetaan toimintaa! Loppuu tämä papereiden taakse piiloutuminen ja omaan huoneeseen linnoittautuminen!
Huomaan, että nuori Lapin tyttö ei ole vielä menettänyt uskoaan siihen, että vanhjoja pinttyneitä tapoja voidaan muuttaa. Harmi vain, että edustaa väärää puoluetta.
Aina ei voi verhoutua sen taakse, että hankesuunniteluvaiheessa ei tiedetä kaikkia kustannuksia ja yllätyksiä. Mitä ihmeen vikinää. Kaikki muukin liiketoiminta perustuu siihen, että varaututaan tarjouksissa tai kustannusarvioissa ylimääräisiin kustannuksiin. Taitaa olla niin, että kuuluisat TKK:n rakentamistalouden proffat ovat keskittyneet kursseillansa enemmän naisten naurattamiseen kuin opetukseen. Hyviä eläkepäivä sinne kuitenkin, en tarkoittanut pahalla! 🙂