Kokeile kuukausi maksutta

Ympäristöministeriön työryhmä pohtii pääurakoitsijan sakottamista rakentamisen huonosta laadusta

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka pohtii blogissaan rakentamisen laatuongelmaa. Rakennusvalvonnan roolia pohtivassa ministeriön työryhmässä on hänen mukaansa ollut esillä pääurakoitsijan sakottaminen huonosta laadusta.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka pohtii blogissaan rakentamisen laatuongelmaa. Rakennusvalvonnan roolia pohtivassa ministeriön työryhmässä on hänen mukaansa ollut esillä pääurakoitsijan sakottaminen huonosta laadusta.

Lainsädäntö korostaa Pokan mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuuta. Kokonaisvastuuta on hänen mukaansa syytä perätä myös työmaan johdolta, pääurakoitsijalta, jonka alla ainakin suurella työmaalla on kymmeniä aliurakoitsijoita ja tavarantoimittajia. Hyvä olisi myös, että rakennushankkeeseen ryhtyvä ottaisi itsekin vastuuta hankkeensa valvonnasta. Omavalvonta tunnetaan hyvin rakennusalan yleisissä sopimusehdoissa, mutta käytännössä asian oletetaan hänen mukaansa tulevan sillä kuntoon, kun tilataan kokonaisurakka ”avaimet käteen” -periaatteella.

”Näin näyttää olevan tilanne myös julkisten rakennuttajien kohdalla”, Pokka toteaa.

Pokka kysyy, voisiko kunnan rakennusvalvonta puuttua huonoon rakentamiseen? Periaatteessa puuttuminen olisi lain mukaan nytkin mahdollista, mutta käytännössä rakennusvalvonta on jättänyt rakentamisen laadun rakennuttajan ja rakentajan väliseksi asiaksi.

”Rakennusvalvonnan rooli on ympäristöministeriössä parhaillaan pohdinnassa, kun työryhmä laatii ehdotusta, miten rakennusvalvonta kootaan nykyistä isommiksi yksiköiksi. Vahvemmalla rakennusvalvonnalla olisi resursseja ja osaamista oikeasti valvoakin rakentamista. Pitäisikö rakennusvalvonnalla olla oikeus määrätä välittömästi tuntuva ”sakko”, hallinnollinen maksu, pääurakoitsijalle, jos esimerkiksi rakennustyömaan sääsuojaus on laiminlyöty?”, Pokka pohtii blogissaan.

Tämä on hänen mukaansa yksi monista ajatuksista, joita työryhmän piirissä on tuotu esille mietittäessä, onko pakko sietää huonoa rakentamista.

”Miksi talot ovat homeessa? Tämä on hyvä kysymys, joka usein esitetään rakentajalle. Kysymys pitäisi kuitenkin esittää koko ketjulle, joka vastaa rakennuksesta, sen hankkimisesta, rakentamisesta, käyttämisestä ja kunnossapidosta. Huonoa jälkeä tulee, kun kukaan ei välitä”, Pokka toteaa.

Sekä uudis- että korjausrakentamista koskevat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset ovat muuttuneet viime vuosien aikana, kun rakennusten energiatehokkuutta koskevat määräykset on ulotettu koskemaan sekä uusia taloja että myös laajoja korjaushankkeita. Energiatehokkuusmääräysten myötä rakentaminen on muuttunut Pokan mukaan entistä vaativammaksi. Virheitä rakentamisessa ei saisi tulla.

Tätä artikkelia on kommentoitu 11 kertaa

11 vastausta artikkeliin “Ympäristöministeriön työryhmä pohtii pääurakoitsijan sakottamista rakentamisen huonosta laadusta”

  1. Kysymys Hannele Pokalle:

    Juttelin viime viikolla Finnbuild-messuilla minua viisaampien homeasiantuntijoiden. Heidän viestinsä oli, että yksi suurimmista syistä homeongelmiin on se, että rakennukset ovat täysin omistajansa tietämättömyyden armoilla.

    Ministeriö ja rakennusvalvonta on kyllä haukkana vahtimassa rakennusta sen elinkaaren ensimmäisen vuoden aikana, mutta sata seuraavaa vuotta se jätetään valvonnan suhteen heitteille. Seuraukset tunnetaan, sillä kunnissa ensimmäiset säästöt on suunnattu aina kiinteistöjen hoitoon ja kunnossapitoon. Kukaan ammattilainen ei ole ollut sanomassa viran puolesta, että tämä on vastuutonta toimintaa ja tulee kalliiksi homeongelmien muodossa. Riskiä moninkertaistaa se, että näitä rakennuksia tehtäessä kukaan ei ollut mieltänyt hometta ongelmaksi, eikä se talojen ollessa uusia sitä ehkä ollutkaan.

    Omakotitaloissa taas omistajat eivät ole yksinkertaisesti tienneet, mitä huollon laiminlyönti tai väärin tehdyt energiansäästötoimet ovat voineet aiheuttaa rakenteille.

    Siis, mitä ministeriö aikoo tehdä sen hyväksi, että rakennusvalvonta edes neuvontamielessä koskisi rakennuksen koko elinkaarta? Eli jos valvonta huomaa, että kiinteistö ollaan jättämässä heitteille, se voisi hieman nuhdella ja opastaa omistajaa. Hieman tämän tyyppistä ajatustahan on jo mukana, kun energiatodistuksia tehdään.

    En ole innokas byrokratian ystävä, mutta kysyn silti, että voisiko tämän kiinteistön koko elinkaarta koskevan valvonnan hoitaa samassa yhteydessä, kun rakennusvalvontaa organisoidaan muutenkin irralleen nykyisestä kuntarakenteesta?

    Yksi rakennustarkastaja voisi erikoistua tähän elinkaariohjaukseen. Vanhojen kiinteistöjen omistajille hän voisi lähettää ystävällisiä kirjeitä, joissa huomautetaan mitä tyypillisiä ongelmia tuon ikäisissä kiinteistöissä voi olla ja mitä kannattaa tehdä, että rakennus pysyy kunnossa. 1970-luvulla rakennetulle omakotitaloalueella hän eskimerkiksi voisi pitää asukastilaisuuden, jossa kertoisi, mitä kosteusongelmia tuolle ajalle tyypillisessä valesokkelissa voi olla ja mitä tuon ikäiselle salaojitukselle on syytä tehdä.

    1. Eihän julkisissa rakennuksissa voida syyttää loppukäyttäjää. Niissähän huolto- ja korjaustoimien tasosta vastaavat virkamiehet ja poliittiset päättäjät.
      Hehän kantavat aina rinta kaarella moraalisen vastuun. Muuta vastuuta ei heille voida sälyttää.
      Siksi heille pitää taata oikeus siirtää vastuu rakentajalle myös rakennuksen käytön aikaisen huollon laiminlyönnistä, muutenhan tuo moraalinen vastuu lankeaisi suoraan heille.

  2. Hyvä idea, kunhan tasapuolisuuden nimissä sama koskee muitakin aloja. Bugisen tietojärjestelmän toimittaja joutuu sakoille (kokemukseni mukaan 100 % toimituksista), viallisen kännykän saa vaihdettua rikesakolla ja jos palvelu ei ravintolassa toimi, sakkoa perään vaan.

    Vakavasti puhuen, sakkojen pitäisi koskea vain tahallista toimintaa. Kun ihmiset ovat asialla niin välillä sattuu joka puolella, mutta jostain syystä vain rakentajat nostetaan aina tikun nokkaan.

  3. Samaa mieltä edellisen kommenttien kanssa. Virkamiehillä on myös tällainen sakkosysteemi joissa myös inhimillisistä virheistä sakotetaan. Harmi vain että ne sakot maksaa kansa verorahoillaan… Kyllä rakennusala on muuttunut niiden 8 vuoden aikana kun olen alalla ollut.

  4. Miten tälläinen toiminta eroaa kunnan terveystarkastajan virasta? Vai tekisivätkö nämä henkilöt työtä rajapinnassa? Terveystarkastaja tarkastaa kiinteistön asuntoja yksitellen ja tarvittaessa useampia asuntoyhtiöstä. Tarvittaessa antaa uhkasakon jos korjauksiin tai toimenpiteisiin ei ryhdytä.

    1. Suutari pysyköön lestissään eikä kukaan ole ”tohtori” oman alansa ulkopuolella. Terveystarkastajalle ei ole minkäänlaista tietoa rakennusten käytöstä, huollosta tai korjausrakentamisen tarpeista. Kokenut rakennustarkastaja sen sijaan pystyy kertomaan esimerkiksi rintamamiestalon omistajille, mitä rakentamisajalle tyypillisiä riskirakenteita talossa on ja milloin ja miten ne on syytä korjata. Hän myös näkee heti korjaustöiden laiminlyönnit kuten toimimattomat salaojat. Hän voi antaa myös neuvoja siitä, minkälaisia energiaremontteja kannattaa tehdä niin, että ei lisätä homeriskiä.Tietenkin, jos talossa on kellarin hajua ja muita epäilyjä homeesta, voi korjausohjeiden antamisen ohella kysyä myös terveystarkastajan kantaa siitä, voiko talossa asua korjaustöitä odoteltaessa.

      Ammatillisia törmäyksiä voi tietenkin tulla. Oikeuslaitos on jo täysin kuormitettu tapauksilla, jossa toinen osapuoli on hankkinut lausuntoja rakennuspuolen asiantuntijoilta ja toinen terveyspuolen asiantuntijoilta.

      Professoritason rakentajat saattavat todistella, että sisäilmaongelmat eivät ole millään voineet aiheutua rakenteista vaan ehkäpä siitä, että yli-innokas saunoja on energiansäästön nimissä laiminlyönyt saunansa kuivattamisen.Terveyspuolen asiantuntijat puolestaan todistelevat, että mistäpä muusta ne sitten oikein johtuisivat, kun päätä selvästi särkee ja nenä vuotaa. Aikaa ja rahaa palaa paljon enemmän kuin olisi mennyt kunnolliseen kuntotutkimukseen ja mahdolliseen remonttiin.

      1. Kuulostaa hankalalta että yksi rakennustarkastaja hoitaisi ison kunnan esim. Helsingin kokoista aluetta ja lähestyisi rintamamiestalon omistajia yksitellen. Jos toisaalta työ keskittyisi laajempaan neuvontaan esim. asuntoyhtiöille pidettäviin iltoihin niin silloin informaatio jäisi yleiselle tasolle ja tälläistä tietoa on netti pullollaan, esim. eri vuosikymmenten riskirakenteista. Kaikki eivät halua edes ylläpitää kiinteistöjään tai korjata vaurioita vaan asuvat tyytyväisinä mummonmökeissään.

  5. Toivottavasti huonoista päätöksistä seuraa myös politikoille punaisia kortteja ja toimenpide kieltoja .Niin kuin Helsingin rakennusvalvonnan visioissa on vastaavalle mestarille.

  6. Kaikessa rakennusalan koulutuksessa tulisi kiinnittää huomioita projektinjohtamiseen ja kehittää toimivia toteuttamisen seuranta- ja laaduvalvontatyökaluja eri työvaiheisiin. Ukoisen valvonnan ja sakottamisen keinot eivät mielestäni toimi, sillä siihen ei ole resursseja, ehkä ei aina riittävää osaamistakaan. Yksi ratkaisu laadun parantamiseen asuntorakentamisessa, miksei muussakin: asunnon ostaja maksaa 5% kauppahinnasta vasta sen jälkeen, kun kaikki rakentamisen aikaiset virheet on korjattu. Tämä ohjaisi urakoitsijaa rakentamisen aikaisen laadun valvontaan ja sen kehittämiseen. Vain raha puhuu rakennusbisneksessä, ei ammattiylpeys tai muut vastaavat asiat.

  7. Siis ajatteleeko Ympäristöministeriö, että kun sakotetaan urakoitsijaa, ongelmat poistuvat? Ei ole hometta kun on sakotettu.. Eihän se niin mene. Ja käykö vielä niin, että sakot maksamalla on urakoitsija vapautunut vastuusta. Käytännössä se menee niin, että urakoitsijan pitää kustannusarviossaan varautua mahdolliseen sakkoonkin, jos joku rakentamisessa menee pieleen. Sakon maksaminen on varmaan halvempaa kuin korjata vahingot. Tätäkö Ympäristöministeriö haluaa? Asunnot ovat kalliimpia, mutta yhtä homeisia (tai homeettomia) kuin ennenkin. Ijät ajat on ollut niin, että Ympäristöministeriö (tai muu vastaava virasto) on laatinut ohjeet minkä verran tehtaat saavat saastuttaa. No..sen jälkeen tehtaat saastuttavat Ympäristöministeriön ohjeiden mukaisesti.
    Nyt sitten olisi hieman toisin eli sakot maksamalla saisi rakentaa homeisia taloja Ympäristöministeriön määräysten mukaan.
    Minä itse en oikein usko tiukkoihin määräyksiin ja tiukkaan valvontaan. Se mihin uskon on valistus ja koulutus asiaan (niin rakentajille kuin ennen kaikkea rakennusten käyttäjille). Hyvänä esimerkkinä tästä on tupakointi. Suomessa on tupakoivia ihmisiä enää minimaalisen vähän. Pudotus on valtava esim 50 vuodessa. Ja tämä on valistuksen ansiota. Toki lait ovat voineet seurata perässä eli on kielletty sisällä tupakointi, ensin yleisillä paikoilla, sitten työpaikoilla ja periaatteessa myös kotona. Mutta mikä onkaan tilanne esim Afrikassa. Kun ei ole valistusta, kaikki tupakoivat, joilla suinkin on muutama kolikko taskussa tupakin ostoon.

  8. Eikö rakennuskustannuksia ole jo tarpeeksi määräysten keinoin kasvatettu, sakkovaraukset niitä edelleen lisäisivät.
    Ehkä ympäristöministeriö olisi tosiaankin syytä vihdoin uusia, strategiat, osaamiset, palvelut…

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat