Pelkkä kaupunkirakenteen tiivistäminen ei riitä ihmisen hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan kaupunkien keskustoissa asuvilla on suurempi hiilijalanjälki kuin väljemmillä kaupunkialueilla asuvilla.

Tutkimus: Keskusta-asukkaalla on suurin hiilijalanjälki

Pelkkä kaupunkirakenteen tiivistäminen ei riitä ihmisen hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan kaupunkien keskustoissa asuvilla on suurempi hiilijalanjälki kuin väljemmillä kaupunkialueilla asuvilla.

Kirjoittaja(t) STT

Suurimmaksi osoittautui nimenomaan keskustojen uusissa taloissa asuvien hiilijalanjälki.

Tohtorikoulutettava Juudit Ottelinin mukaan eroja selittää eniten se, että keskustoissa asuvilla on yleensä suurimmat tulot ja pienemmät kotitaloudet.

”Kun huomioon otetaan tulot, kotitalouden koko ja kaupunkirakenne, kaupunkirakenne selittää yleensä huonosti hiilijalanjälkeä”, Ottelin kommentoi STT:lle.

”Jos kotitaloudet ovat samankokoisia ja niillä on samat tulot, hiilijalanjäljet ovat yleensä jokseenkin samankokoiset.”

Aalto-yliopiston ryhmän tekemä tutkimus on osa Ottelinin väitöskirjaa. Tutkimus perustuu Tilastokeskuksen kulutustilastoon ja kattaa vuodet 2003–2012. Tutkimuksessa oli mukana 3 500 kotitaloutta eri puolilta Suomea.

Energiatehokas rakentaminen toimii väljillä alueilla

Vertailussa oli kolmenlaisia kaupunkialueita: tiiviitä kerrostalovaltaisia alueita, tiiviihköitä rivitalo- ja omakotialueita sekä väljempiä omakotitaloalueita.

Keskusta-asukkaiden hiilijalanjälkeä kasvatti se, että he ostavat enemmän ruokaa, tavaraa, palveluita ja lomamatkoja. Energiaa kului eniten keskusta-alueiden vanhoissa, ennen vuotta 2003 rakennetuissa taloissa, ja uusienkin keskustarakennusten energiankulutus oli suurempaa kuin uusien rakennusten muualla.

Ottelin päättelee tutkimuksen perusteella, että pelkällä kaupunkirakenteella ei niinkään pystytä vaikuttamaan hiilijalanjälkeen vaan pikemminkin pitäisi etsiä erilaisia keinoja eri alueille.

”Väljillä alueilla toimivat hyvin tekniset ratkaisut. Esimerkiksi ilmalämpöpumput ja energiatehokas rakentaminen ovat jo nyt pienentäneet päästöjä. Tiiviissä kaupunkirakentamisessa ei ole ilmeisesti yritettykään löytää uusia ratkaisuja, kun on ajateltu, että tiiviys on sinällään hyvä.”

Tutkimuksesta uutisoi lauantaina Helsingin Sanomat. Professori Seppo Junnila Aalto-yliopiston teknillisestä korkeakoulusta arvioi lehdelle tuloksen haastavan laajemmin esimerkiksi ilmastopolitiikan.

”Johtopäätöksenä artikkelissa vedimme, että ilmastopolitiikka näyttäisi epäonnistuneen Suomessa tiivistävässä kaupunkirakenteessa, mutta väljemmässä kaupunkirakenteessa se näyttäisi onnistuneen paremmin.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Tutkimus: Keskusta-asukkaalla on suurin hiilijalanjälki”

  1. Jos Ottelin pääse tällaisilla todisteluketjuilla tohtoriksi, olen kyllä todella huolestunut Aalto-yliopiston tasosta.

  2. Tuota tutkimusta koskeva uutisointi on lehdistössä ollut aika sekavaa. Uutisista on vaikea saada selvää, mitä on tutkittu ja miten. Kaivoin äsken esiin alkuperäisen tutkimusjulkaisun. Artikkeli on nimeltään ”Energy Efficient Housing Has Reduced Carbon Footprints in Outer but Not in Inner Urban Areas”. Kahlasin sen äsken läpi. Ihan asiallisen oloinen tutkimus äkkiä katsottuna. Siinä on paljon asiaa, mitä lienee ollut vaikea tiivistää lehdistötiedotteisiin muutamaan virkkeeseen.

    Tutkimus on tehty hybridi-LCA-mallilla. Siinä on pyritty laskemaan eri paikoissa suvien ihmisten ympäristölliset elinkaarivaikutukset. Tuloksena oli se, että syrjemmässä asuvilla on suuremmat polttoainekulut ajomatkoihin liittyen, mutta kokonaispäästöt ovat pienemmät kuin keskusta-asukkailla. Vastapainoksi syrjemmässä asuvat tekevät paljon vähemmän esim. lentomatkoja. Tuon tutkimuksen mukaan keskusta-alueilla asuvilla on niin paljon suuremmat lomamatkapäästöt kuin haja-asustusalueilla asuvilla, että jos lasketaan yhteen ajokulut ja lomamatkakulut sekä julkisen liikenteen käyttö, keskusta-alueella asuvilla jo pelkät matkustuksesta aiheutuvat päästöt ovatkin suuremmat kuin haja-asutusalueilla. Syrjemmillä alueilla uusissa kiinteistöissä oli pienemmät asukaskohtaiset päästöt asumisen energiankulutuksessa kuin uusissa asunnoissa keskustoissa ja vähän kauempana keskustasta. Vanhoissa syrjemmässä olevissa taloissa päästöt ovat korkeat, lähes yhtä isot kuin vanhoissa keskusta-asunnoissa. Mutta uudisrakentamisessa on tutkimuksen mukaan isommat erot, ja alhaisimmat asukaskohtaiset päästöt vaikuttaisivat tuon tutkimuksen mukaan olevan kaukana keskustoista.

  3. Edelleen olen hämmästynyt kuinka asumisen tiiveydestä tehdään johtopäätöksiä lomamatkailuun. Jo pelkkä ikä- ja perheasemavakiointi tod.näk. selittäisi tuon eron.

  4. Entä jos asuttaa maalla maapalaa, jossa tuottaa itse suuren osan perheensä tarvitsemasta ravinnosta ilman moottorikoneita, öljyä, lannoitteita, torjunta-aineita ja tukiaisia; hyödyntää kompostia, myös WC:n tilalla. Käyttää omalta kiinteistöltä saatavaa poltto- ja kotitarvepuuta, lämmittää pakkasilla taloa varaavalla takalla ja pihasaunan puilla, Ehkä aurinkokennojakin pikkulaitteiden lataukseen ja veden lämmitykseen. Oma kaivo ja hyödyntää myös sadevettä kastelussa ja peseytymisessä. Hyödyntää maakellaria ja perinteistä kylmäkomeroa, joita löytyy vielä joistakin kaupungeistakin.

    Käy osa-aikaisesti ulkopuolella lähikeskuksessa töissä pikkuautolla tai tekee pääasiassa etätyötä tai omaa liiketoimintaa kotoa käsin.

    Entä jos tähän kytkee lähiseudun omavaraisen verkoston, jossa jollakin on kotieläimiä, lehmiä, kanoja jne., joiden tuotteita vaihdellaan tai ostetaan. Myös energiaa vaihdetaan.

    Kun tarkemmin katsoo, niin eikö lähes kaikki nykyaikamme ongelmat johdu kaupungistumisesta ja siitä aiheutuvasta muusta tuotannon keskittämisestä suuryksiköihin ja tavaran ja ihmisten kuskaamisesta. Entä ihmisten hyvinvointi? Onko sillä merkitystä?

  5. Tutkijoilta on liian usein kadonnut käsitys siitä mikä on syy ja mikä seuraus. Yksi tutkimus kertoi, että asuntoalueiden vihreys parantaa asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia. Olisiko niin, että varakkain väestö asuu näillä vihreimmillä alueilla ja köyhät niillä vähemmän viihtyisillä? Varakkaat ovat usein köyhiä koulutetumpia, terveempiä ja hoikempia ja toisaalta heillä on myös varaa tehdä noita luontoa tuhlaavia lentomatkoja.

    Ihan samalla logiikalla voisi todeta, että shampanjan juominen pitää nuorena, sillä shampanjan juojat ovat yleensä terveempiä kuin Koskenkorvan nauttijat.

    Sitäkin voisi kysyä, aistivatko asukkaat todella puukerrostalojen hyvän sisäilman kaikkien kipsilevyjen altakin vai muuttaako puutaloihin ihmisiä, joilla on valmis ennakkokäsitys puutalon terveellisyydestä.

    Toki nuo syy- ja seuraussuhteet ovat joskus varsin monimutkaisia eikä tiivistetyistä lehtijutuista aina pääse perille mikä vaikuttaa mihinkin. Itse en lähtisi opiskelemaan ruotsia vain sen takia, että ruotsinkielisille menee paremmin kuin suomenkielisillä. Siihen on varmaan muita historiallisia syitä kuin tuo kieli. Mutta Ferrarin voisin hankkia, sillä ilman tutkimustakin on selvää, että Ferrarin omistajalla on paljon rahaa, hieno taloa ja mannekiinivartaloinen nuori vaimo – ja usein kaupan päälle tulee myös NHL-tason jääkiekkotaidot. Ja usein ainakin toinen tai kolmas asunto on ekologisesti meren rannalla eikä tiiviissä keskustassa.

  6. Jos suuritulonen hankkii pientaloasunnon, se on yleensä paljon isompi kuin verrannollinen keskusta-asunto. Samoin auto on isompi ja sillä ajetaan paljon enemmän ymv. Eikä ympäristöystävällistä kaukolämpöäkään välttämätt riitä. Taisivat tutkijalla mennä syyt ja seuraukset kovasti sekaisin? Ehdotankin jalkautusta elämänkouluun.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi