Matti Harjuniemi. Kuva: Anne Kurki

Rakennusliiton Harjuniemellä paloivat hihat naisten ahdisteluun työmailla

Toivottomuus. Tämä on Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemen päällimmäinen reaktio, kun tulee puhe naistyöntekijöiden seksuaalisesta häirinnästä rakennusalalla.

Kirjoittaja(t) Merja Mannila

”Ala on hyvin vanhoillinen, ja tietyt käyttäytymistavat ovat syvälle juurtuneet. Niiden muuttaminen on vaikeaa”, Harjuniemi sanoo.

”Miten voit edes keskustella toimintatapojen muuttumisesta, kun muutama nainen kyyhöttää nurkassa työmaalla eikä miesten kanssa löydy enää yhteistä kieltäkään.”

Harjuniemi väittää, että taistelu seksuaalista häirintää vastaan on hävitty. Hän ennustaa, että naisten määrä vähenee rakennusalalla ja nuoret valitsevat muun alan.

”Korkeintaan vuosikymmenten mittaan saattaa jotain edistystä työmailla tulla.”

Työkaveri on yleisin häirikkö

Syksyllä 2016 Rakennusliitto teki jäsenkyselyn, jonka mukaan ahdistelu ja muun epäasiallinen käyttäytyminen on melko yleistä työmailla. Harjuniemi kuvaa, että kiusaaminen on vielä yleisempää kuin seksuaalinen ahdistelu.

”Yleisin häirikkö on työkaveri.”

Rakennuslehden nettikyselyssä peräti 64 prosenttia naisvastaajista kertoi, että on kokenut seksuaalista ahdistelua työurallaan. 79 prosenttia oli kokenut muuta epäasiallista kohtelua, kuten tytöttelyä tai ammattitaidon vähättelyä.

Rakennuslehden kyselyn tuloksista kertova juttu ilmestyi 15.12.

Ala suhtautunut ahdisteluun yliolkaisesti

Harjuniemen mukaan ongelma on se, että rakennusala on suhtautunut seksuaaliseen ahdisteluun yliolkaisesti. Harvalla työmaalla on esimerkiksi naisille omat sosiaalitilat.

”Muutenkin urakat on pilkottu niin pieniksi, että valvonta on hankalaa. Moni pääurakoitsija ei ole edes siitä kiinnostunut.”

Hänestä itäeurooppalaisen kulttuurin annetaan vallata kotimainen rakentaminen. ”Niissä maissa naisen asema on Suomea huonompi.”

Yksi iso epäkohta Harjuniemen mielestä on se, etteivät naisten palkat ole pysyneet miesten palkkakehitysten vauhdissa. Usein naisten palkka on taulukkopalkka.

Tätä artikkelia on kommentoitu 14 kertaa

14 vastausta artikkeliin “Rakennusliiton Harjuniemellä paloivat hihat naisten ahdisteluun työmailla”

  1. Rakennusliitto ja RT suhtautuu asiaan yliolkaisesti.
    Liittojen tarkastelijat käyvät vainoamassa asiansa asiallsesti hoitavia yrityksiä ulkomaalais- ja veroasioissa, mutta samaan aikaan ei nähdä puita metsässä.

    Jo ihan perusasioihin kuuluu, että jokaisella yhteisellä työpaikalla on kunnolliset, erilliset ja asianmukaiset sosiaalitilat molemmille sukupuolille. Ei ole sellaista työmaata tänä päivänä , jossa ei työskentele lainkaan naisia, joten on ihan perusasia että Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus RT katsovat nyt peiliin laittavat nämä asiat kuntoon.

    Tämä ala tarvitsee kipeästi naisia! Lisäksi kaikki parhaat maalarit ja laattamiehet ovat naisia, tunnetusti työssään miehiä tarkempia.

    Sitten on toinen asia, mikä on kohtuullista ja asiaankuuluvaa, mikä on huomiohakuista klikkihuorausta.
    Se, että jonkun seinällä on vuosikymmeniä vanhojen perinteiden mukaisesti tyttökalentereja tai että työpaikalle tullessaan naiset saavat vähän normaalia enemmän viheltelyä ja kevyttä suunsoittoa osakseen, ei ole mitenkään vain rakennusalan ongelma, jos se ongelmaksi voidaan ylipäänsä katsoa.

    En väitä, etteikö verbaalinen ja muu psyykkinen (psykopaattinen) käytös olisi yhtälailla aitoa seksuaalista ahdistelua kuin fyysisenkin ahdistelu, mutta kun mukaan vedetään kaiken maailman höpinät sukupuolten välisestä tasa-arvosta, sukupuolineutraaliudesta, nimikkeiden vaihdosta sukupuolettomaksi ja vielä palkka-asiatkin, niin aiheesta on kyllä eksytty pahasti.

    Kaikenlaiseen työpaikkakiusaamiseen ja yhteisössä epäasialliseksi katsottavaan käytökseen tulee kaikkien puuttua, eikä asian pitäisi olla yksin pääurakoitsijan tehtävä. Mutta mikäli asia on vituillaan jo sosiaalitila-asioista lähtien, eivät toimintaedellytyksen tässäkään asiassa ole kovin hyvät. Eikös meillä ole joku lakikin asiasta…

    1. Oletko tosissasi? ”Kaiken maailman höpinät tasa-arvoa”, ”saavat normaalia enemmän suunsoittoa ja viheltelyä osakseen—– jos se ongelmaksi ylipäätääbn voidaan katsoa”, ja ”otetaan vielä mukaan palkka-asiatkin” ??

      Kyseenalaistit tuossa juuri lähes kaikki ne asiat jotka pitää nimenomaan saada korjattua.

      Ei ihme että asiat kehittyy hitaasti tuota asennetta löytyy vuosikymmenet toisensa jälkeen aivan liikaa. Jos naisille maksettaisiin se mikä heille kuuluu, jos tasa-arvoinen kohtelu (=normaali kohtelu työkaverina, kanssakäyminen ja huomioonotto, ei suosiminen) toteutuisi, ja jos ne huutelevat ja viheltelevät ukot osaisivat pitää turpansa kiinni, olisi 90% ongelmista ratkaistu. Paljon se oma taukokoppi varmaan lohduttaa, jos ei kohdella tasaveroisena työntekijänä?

      1. Päätit kerätä tekstin joukosta lauseiden osasia ja irroittaa ne sujuvasti asiayhteydestä…

        Mainitsemani seikat – sukupuolten välinen tasa-arvo, sukupuolineutraalit nimikkeet, tyttökalenterit seinällä, naisille viheltely ja suunsoitto sekä palkka-asiat – ovat nimenomaan keinoja, joilla keskustelu lavennetaan pois todellisesta ongelmasta, eli ahdistelusta. Ne ovat myös ongelmia, mutta ne ovat ylipäänsä koko tämän yhteiskunnan ongelma, eivät vain rakennusalan ratkaistavia tai mitenkään erityisesti pelkästään rakennusteollisuuden vika.

        Artikkelin mukaan ”Syksyllä 2016 Rakennusliitto teki jäsenkyselyn, jonka mukaan ahdistelu ja muun epäasiallinen käyttäytyminen on melko yleistä työmailla. Harjuniemi kuvaa, että kiusaaminen on vielä yleisempää kuin seksuaalinen ahdistelu.”
        – Tuo on karmeaa luettavaa. Se että ahdistelu ja epäasiallinen käyttäytyminen on ”melko yleistä työmailla”, ja vielä se että sitä koitetaan kommentissä lievittää sanomalla ”kiusaaminen on vielä yleisempää kuin seksuaalinen ahdistelu”, – kaikki on liikaa. Rakennusalalla me emme voi ratkaista yksin naisen asemaan yhteiskunnassa liittyviä muita ongelmia, mutta nimenomaan työmaille pitää saada nollatoleranssi ahdistelulle ja kiusaamiselle. Mainitut muut seikat ovat kyllä ratkaisu naisen aseman vahvistamiseksi osana työyhteisöä ja yhteiskuntaa, mutta eivät poista sitä tosiasiaa, että Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus eivät tee mitään ongelmalle naisten ahdistelu ja kiusaamiselle työmailla, vaikka se kyselyissä on tullut harvinaisen selväksi.

        Se, että sosiaalitila-asiat saadaan asianmukaiseen kuntoon, on perusedellytys sille että naisia ylipäänsä voi olla työmailla. Kyllä naisille pitää olla mahdollisuus käyttää erikseen heille tarkoitetuja wc-tiloja ja omat pukuhuoneensa, joissa vaihtaa vaatteet ja peseytyä ihan ilman miesten läsnäoloa. Siellä haalarien alla on ihan oikeasti naisia, vaimoja, äitejä jne.,joten mihinkään sukupuolineutraaliin pelleilyyn ei näissä sosiaalitila-asioissa voida alentua, vaan fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden sekä turvallisuuden tunteen takaamiseksi ihan oikeasti ne erilliset tilat ovat pakolliset. Ja jos se siitä parin parakkikopin vuokrakustannuksesta on kiinni, niin ihan oikeasti kannattaa miettiä onko liiketoiminta järkevällä pohjalla ja ollaanko oikealla alalla…

        1. Vaikea on teksteistäsi täysin saada näkyviin punaista lankaa. Ajatus on varmaan hyvä, mutta jos päälauseessa sanoo että ahdistelun on ongelma ja sivulauseessa ettei viheltelyä ja suunsoittoa kannata pitää ongelmana, ei logiikka kyllä pelaa. Mitä muuta nuo ovat jos eivät mainitsemaasi ahdistelua? Jos mielikuva ahdistelusta rajoittuu fyysisen koskemattomuuden rikkomiseen, asiasta täytyy vielä vähän lukea. Et ehkä asiaa näin ajattelekaan, mutta näin se kirjoituksestasi välittyy.

          Palkka-asiatkin ratkeavat sitten varmaan itsestään sillä paljon rummutetulla paikallisella sopimisella eli konttorissa kinuamalla, ei työnjäljestä tai asenteesta niin väliä. Oma kokemukseni on että osa saa osaamisensa ja asenteeseen saa nähden aivan liikaa ja parempi mutta arempi ei lähellekään. Ja naisissa on varmasti useimmin niitä jotka eivät kehtaa pyytää. Mies jostain syystä kehtaa vaikka ei olisi mitään edellytyksiä, riittävän monta kertaa jankkaa että varmaan menee läpi.

          Olet ihan oikeassa että ongelmat eivät koske vain rakennusalaa, mutta tämä ala on kyllä varmasti ongelmineen melko kärkipäässä. Naisia on nyt ja on ollut verrattain vähän alalla. Mutta se että odotetaan yhteiskunnan muuttuvan sen sijaan että muututtaisiin itse ensin, mies, yritys ja ala kerrallaan, on kyllä tuhoon tuomittu. Ei se että todetaan ongelmia olevan kaikkialla ole mikään perustelu olla tekemättä mitään. Kyllä muutos pitää lähteä miehestä ja yrityksestä itsestään eikä tulla vain ulkoapäin käskettynä (liitoista).

          Parakkivuokra nyt tuskin minkään firman taloutta kaataa, se kuitenkin tulee asiakkaan maksettavaksi. Tuskin mikään asiakas alkaa nurista naisten omasta parakista, joka heille ennen muuta kuuluukin. Mutta se että noita yllä mainitsemiani asenteita naisia kohtaan ei saada muuttumaan, tekee mielestäni ne omat parakitkin aika hyödyttömiksi ahdistelun loppumisen kannalta, vaikka kuntoon se parakkiasiakin on saatava siellä missä se ei vielä toteudu oikein. Oma parakki ei lopeta psyykkistä kiusaamista.
          En minäkään usko että laajempi keskustelu koskaan tosissaan menee holtittomille sukupuolineutraaliuden raiteille tai että ”kaikille 38 sukupuolelle oma koppi” -tasolle, sellainen on silkkaa höpöhöpöä.

  2. Olen J.Salmisen kanssa samaa mieltä. Tämä rakennusliitto elää vanhassa ajassa ja uskonkin että tämä on enempi näiden liittojen sisäinen ongelma ja näin se korostuu myös Harjuniemenkin lausunnoissa. Kun liiton miehet joskus silloin tällöin käyvät työmaalla niin tämä aika minkä he viettävät työmaalla on minimaalista. Tämä on mennyttä aikaa. Parhaimmat maalarit, laattamiehet ja kovaa vauhtia kehittyvät työmaamestarit/insinöörit alkavat pikkuhiljaa tulla naisista.

    Näin työmiehen näkövinkkelistä tästä liittojen osalta on sen verran kerrottavaa että kuvastaa aika pitkälti kuinka pihalla ollaan tämän ajan työväen ajatusmaailmasta. Olisi mielenkiintoista nähdä ne taulukot jossa kerrotaan esim. Rakennusliitosta eronneiden ihmisten määrä ja paljonko on samanaikaisesti liittynyt näistä jäsenistä YTK:hon.

    Aika aikansa kutakin.

  3. Naisarkkitehtina olen kuullut ja nähnyt ihan kaiken, satunnaisista ystävällisistä treffipyynnöistä (jotka ei siis ahdistelua) aina päin naamaa huudettuun v*tun hu*ritteluun ja kiinni käymiseen asti. Ystävällishenkinen flirtti tai vaikkapa treffipyynnöt ei normaaleilta ihmisiltä mene sekaisin seksuaalisen ahdistelun kanssa. Seksuaalisesta häirinnästä keskustelu ei vaadi tuekseen keskustelua siitä, saako naisia yrittää ”iskeä” tai lähestyä. Kahden ihmisen välinen keskustelu ja sen vivahteet kyllä paljastavat heti sen, onko kyseessä aito halu tutustua toiseen, vai vaan machoileva yritys laittaa naiset ruotuun ja ajaa pois työmailta. Seksuaalinen häirintä ei tapahdu vahingossa tai huomaamatta. Ja työpaikkakiusaamiseen pitäisi puuttua paljon tiukemmin.

    Tissikalentereista kommentoin sen verran, että kaikilta muilta työelämän aloilta tissikalenterit on jo kadonneet. Kuvitelkaapa miehenä menevänne työhaastatteluun, haastattelijoina pelkkiä vanhempia leidipuumia, ja seinällä kaksi mieskalenteria mela pystyssä, joille kaikki naiset huoneessa hihittelevät. Ei se välttämättä vaikuta keskustelun kulkuun juuri siinä tilanteessa, mutta kyllä taatusti miehenä jäisi tilanne ja ne henkilöt mieleen hieman omituisena. Ottaisitko sen työpaikan vastaan, jos valittavana olisi muutakin?

    1. ”Tissikalentereista kommentoin sen verran, että kaikilta muilta työelämän aloilta tissikalenterit on jo kadonneet.”
      Rohkenen toki olla tästä aavistuksen eri mieltä kanssasi…

      Työni vuoksi olen käynyt tänä vuonna (työmaaparakkien ja rautakauppojen lisäksi) mm. ruokakaupan takatiloissa, suuressa rengasliikkeessä, usealla autokorjaamolla, metalli- ja puutyöverstailla, lasitusfirmassa, tili- ja isännöintitoimistossa, katsastuskonttorilla, usealla teollisuuslaitoksella, muutaman ravintolan takatiloissa jne. Kyllä kaikista näistä löytyy hyvin eritasoisa kalentereita, joissa pääosassa ovat pienet, suuret tai pääsi kokoiset ihmisen jälkeläisten alkuvaiheen kehityksen kannalta hyvin tärkeät ja etupäässä ruokintaan liittyvät naisen kehon ulkonemat. Totta toki, että pääosa näistä paikoista on ns. miesvaltaisia ja yhteistä mainituille kalentereille on se, että niiden alareunassa komeilevat ”sponsori-yritykset” myös ovat hyvin miesvaltaisia, mutta eivät todellakaan kummatkaan missään tapauksessa pelkästään rakennusalan yrityksiä…

      Mutta eivät ne kalenterit sinne ilmesty, jos niitä ei aktiivisesti tehdä:
      https://www.is.fi/viihde/art-2000005496159.html
      https://shop.haaga-helia.com/Vierumaen-tytto-tai-poikakalenteri
      https://www.facebook.com/media/set/?set=a.227330017328894.56642.227321263996436&type=3
      https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/talta_nayttaa_maailman_kuuluisin_nakukalenteri_vuonna_2016_jotain_ihan_muuta
      https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000001927016.html
      https://www.is.fi/viihde/art-2000000819704.html
      https://www.iltamakasiini.fi/artikkeli/328020-yrittajanaisten-rohkea-tyttokalenteri-lisaa-kuvia
      https://www.turkulainen.fi/artikkeli/568684-tyttokalenteri-kuuluu-yha-turkulaisten-tyopaikkojen-varustukseen-kylla-semmoinen
      https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2398667
      http://www.allposters.fi/-st/Tyttoekalenterit-posters_c98370_.htm
      http://www.hoohoo.fi/tks/16/seinakalenterit.html
      http://www.suomenkalenterit.fi/tuote-avainsana/tyttokalenteri/

  4. Laitetaanko sosiaalitilat kaikille 38:lle sukupuolelle (kuten nykyään tunnustetaan) ? Miten tasa-arvoa edistää se, että jaetaan miehet ja naiset erillisiin tiloihin ?

  5. Siinä työnjohto miettii, että ottaisko naisen työmaalle ja samalla vuokrais toisen sosiaalitilaparakin vai eikö ottais.

  6. Kyllä Harjuniemen tulisi päinvastoin pistää jäsenistönsä kuriin, eikä ilmoittaa luovuttaneensa asiansa suhteen. Avain asemassa on yrityksen luottamusmiehet, joiden tulisi omalla hyvällä esimerkillään valistaa työyhteisöään suvaitsevammaksi ja puuttua myös tämänlaisiin epäkohtiin. Rakennusliiton tulisi järjestönä tukea oikein toimivia henkilöitä toimissaan ja uskaltaa tuomita jäsenistöstään ns. väärinajattelijat ja tuoda Harjuniemen kanta myös kentälle ja koppiin asti. Valitettavasti jopa luottamusmiesten tiedetään käyttäneen asemaansa väärin naisia kohtaan…

  7. Syyttelyn ja syyllisten etsimisen sijaan voisimme kaikki ryhdistäytyä ja kitkeä yhteisvoimin kaikenlainen syrjintä työmailta pois. Niin ettei kukaan jättäisi käytöstapoja eikä kenenkään tarvitsisi jättää omaa identiteettiään pukukaappiin työpäivän ajaksi. Jos ei itse halua puuttua asiaan, niin minuun voi ottaa yhteyttä. T. Johanna Elonen Rakennusliiton Uudenmaan aluetoimitsija.

  8. Olen ollut rakennuksella töissä työnjohtajana ja työmaainsinöörinä. En ole kohdannut kollegoiden tai työntekijöiden suunnalta häirintää, mitä nyt joskus joku härski vitsi joskus. Mutta en niitä ole häirintänä ottanut, enkä ole pahoittanut mieltäni.

    Ensimmäisen kerran urallani törmäsin tytöttelyyn ja aliarviointiin ammattiliiton vuosikokouksessa tänä vuonna. Oli ensimmäinen ja näillä näkymin viimeinen kerta kun siitä toiminnasta viitsin innostua. Kokouksessa eläkeikäiset setämiehet olivat kuorossa esittämässä, että onpa kiva kun tyttojäkin on tullut paikalle. Joo ja kyllähän näpsäkkä tyttö voisi vaikka tehdä kokouksessa vähän sihteerin hommia niin ei meidän tarvitse… Tytöt sitä ja tytöt tätä… Olen siis 44v, en ihan kuitenkaan tyttö enää. Tuli yhdessä illassa enemmän tytöttelyä kun koko työuran aikana yhteensä. Voivat jatkossa olla ammattiliiton setämiehet ihan keskenään kokoustamassa, ei kiinnosta meikäläistä liittotoiminta enää… Ei siis ollut Rakennusliitto vaan Insinöörien ja mestarien liitto.

    1. Samansuuntaisia kokemuksia. Tarkoituksellinen tytöttelyn lisäksi eläkeläiset tai kyseistä ikää lähellä olevat ”herrasmiehet” dissaavat naisia osin ihan tarkoituksettomasti tai tiedostamattaan luulisin. Kuluneella viikolla oma pääni meinasi räjähtää valvojan käyttäessä usein lausahdusta ”anteeksi kielenkäyttöni nyt kun naisiakin on läsnä, mutta *muutama muka ruma sana*” Eli siis naiselle ei voi muka puhua kuin miehelle.

    2. Älä pirussa hermostu, vaan jatka ja sijoita turvakenkää patujen haaroväliin (siis henkisesti tietenkin). Tsemppiä!!!

      En itse ole rakennusalalla vaikka tämmöinen keski-ikäinen rasvanahkainen äijä olenkin, mutta omassa duunipaikassani on kanssa ollut tuota samaa henkistä dissausta ja pepunpuristelua aina, kun vaan nuorempi naisihminen on tontille ilmestynyt. Tosin näyttävät pervot nyt rauhoittuneen – ehkä pomo sanoi painavan sanansa? – mutta jos homma jatkuu, aion tarttua kyseistä mulkvistilaumaa itse palleista ja vääntää koko voimalla. Ja siinäpä ovat kerrankin apuna sekä liitto _että_ työnantaja…

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi