Talous Uutiset Heli Saavalainen / HS Ei kommentteja

Talvivaaran kaivoksen perustajalle Pekka Perälle vankeusrangaistus törkeästä ympäristön turmelemisesta

Rovaniemen hovioikeus antoi tuomionsa Talvivaaran ympäristörikosasiassa.

Pekka Perä Talvivaarassa liuotuskasan päällä. Kuva: Miska Puumala

Talvivaaran kaivosyhtiön perustaja Pekka Perä on tuomittu puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä ympäristön turmelemisesta.

Rovaniemen hovioikeus antoi päätöksensa Suomen oloissa poikkeuksellisessa ympäristörikosoikeudenkäynnissä torstaina.

Entinen toimitusjohtaja Harri Natunen ja tuotantojohtaja Lassi Lammassaari tuomittiin sakkoihin ympäristön turmelemisesta. Osastopäällikön syyte hylättiin.

Kihlakunnansyyttäjät Kimmo Vakkala ja Heikki Ylisirniö vaativat neljälle kaivosyhtiön johtajalle ehdollista vankeutta törkeästä ympäristön turmelemisesta.

Talvivaaran kaivosta koskeva ympäristörikosoikeudenkäynti alkoi elokuussa 2015.

Kainuun käräjäoikeus tuomitsi kolme korkeassa asemassa ollutta johtajaa sakkoihin ympäristön turmelemisesta toukokuussa 2016. Osastopäällikön syyte hylättiin.

Sekä syyttäjät että vastaajat valittivat päätöksestä Rovaniemen hovioikeuteen.

Vesienhallinta keskiössä

Hovioikeudessa palattiin ikään kuin lähtöruutuun. Syyttäjät uudistivat käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimukset teon törkeästä muodosta. Syytteen sai myös osastopäällikkö.

Puolustus on vaatinut syytteiden ja niihin liittyvien vaatimusten hylkäämistä kokonaisuudessaan perusteettomina.

Syytteet liittyvät epäiltyihin laiminlyönteihin muun muassa kaivoksen suunnittelussa, ympäristö- ja vesitalouslupien haussa, kipsisakka-altaiden suunnittelussa sekä kipsisakka-altaiden vuodoissa vuosina 2007–2013.

Erityishuomion kohteena on ollut vesienhallinta, joka on osoittautunut Talvivaaran kaivosyhtiölle suureksi ongelmaksi. Kaivosalueelta on päässyt ympäristöön suola- ja metallipitoisia vesiä, jotka ovat pilanneet lähijärviä Sotkamossa.

Keskeiseksi kysymykseksi oikeudenkäynnissä on noussut se tahallisuus: tapahtuivatko Talvivaaran ympäristövahingot huolimattomuudesta vai olosuhteiden pakosta. Tärkeässä roolissa ovat olleet myös vastuukysymykset ja syytettyjen osallisuus tapahtumiin.

Hovioikeus käsitteli asiaa viime syksynä kuusi viikkoa.

Toiminta erosi luvan velvoitteista

Syyttäjien mukaan Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmat johtuivat pitkälti toimintakulttuurista. Toiminta kaivoksella erosi niin paljon ympäristöluvan velvoitteista, että kyse on syyttäjien mukaan ollut tahallisuudesta.

Ongelmat kasaantuivat, koska ilmi tulleita virheitä ei korjattu vaan tehtiin lisää virheitä. Ympäristöviranomaisia johdettiin harhaan jo lupavaiheessa antamalla puutteellista ja virheellistä tietoa. Kun korkeat sulfaattipäästöt tulivat ilmi, niistä ei välitetty, koska rajoja ei ollut. Tämä johti lähijärvien pilaantumiseen.

Puolustuksen mukaan kaivostoiminnasta Sotkamossa aiheutuneet ympäristöongelmat eivät ole johtuneet tahallisuudesta tai kaivosyhtiön johdon huolimattomuudesta, vaan kaivoksen jätevesien vaikutukset olivat ennakoimattomia ja kipsisakka-altaiden vuodot vahinkotilanteita.

Vastaajien mukaan Talvivaara on noudattanut kaikkia ympäristöluvan ehtoja. Väärää tietoa ei ole annettu, havaittuihin ongelmiin on puututtu, ja korvaaviin toimiin ryhdyttiin ilman viivyttelyä.

Vesiongelmia alusta asti

Sotkamossa vuonna 2008 aloittaneen Talvivaaran – nykyisin valtion omistama Terrafame – monimetallikaivoksen ongelmat kilpistyvät pienen järven kokoisiin kipsisakka-altaisiin. Ne ovat täyttyneet milloin sateiden, milloin runsaiden sulamisvesien vuoksi.

Kipsisakka-altaat ovat jätepatoja ja tavanomaisen jätteen kaatopaikkoja. Niihin varastoidaan tehtaan tuotannosta tulevia metallipitoista vettä ja sakkaa.

Altaissa on ollut vuoto vuosina 2008, 2010, 2012 ja 2013. Vuotojen seurauksena kaivoksen ympäristöön on päätynyt metallipitoisia jätevesiä niin paljon, että järvien sietokyky on ylittynyt.

Sulfaattipäästöt ovat heikentäneet lähijärvien tilaa.

Joulukuussa 2015 Kainuun ely-keskus määräsi kunnostettavaksi kaksi lähijärveä, Salmisen ja Ylälumijärven.

Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan lähijärvet ovat muuttuneet kemiallisesti kerrostuneiksi suola-altaiksi, joiden pohja on kuollut. Pintavedessä lajien monimuotoisuus on romahtanut ja metsäjärvelle tyypillinen lajisto on korvautunut murtovesien lajeilla.

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia