Kokeile kuukausi maksutta

Suomalaisia miniasuntoja kauhistellaan jo ulkomailla, sanoo kaupunkiprofessori Mari Vaattovaara – ”Köyhille rakennetaan hellahuoneita”

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara sanoo, että Suomessa virinnyt innostus miniasuntoihin kiinnostaa ulkomailla asti.

Mari Vaattovaara pitää nykyisin käytössä olevaa suunnittelujärjestelmää vanhentuneena, kun kehitetään älykästä kaupunkia. Kuva: Outi Pyhäranta / HS

Kyse ei kuitenkaan ole kiinnostuksesta positiivisessa mielessä.

Vaattovaara kertoo, että hänelle on vastikään soittanut parikin toimittajaa Britanniasta.

”Minulta on kysytty, onko tosiaan totta, että teillä Suomessa saa rakentaa 15 neliön asuntoja”, hän kertoo.

Sato on rakentanut Vantaan Martinlaaksoon 15 neliön miniasuntoja. Pienet asunnot ovat kiinnostaneet myös muita yhtiöitä. YIT esitteli oman 24 neliöisen Smartti-asuntomallinsa vuonna 2016.

Vaattovaara kapinoi kiihkeästi miniasuntojen rakentamista vastaan. Hänen mielestään 15 neliömetrin yksiöt eivät kuulu hyvinvointivaltioon.

”Ekonomistit ja rakennusteollisuus päättävät meidän asumisesta. Pienissä asunnoissa on kalleimmat neliöt ja parhaat voitot. Suomeen on tulleet sen takia jo kansainväliset kiinteistösijoittajat”, Vaattovaara sanoo.

Vaattovaara toivoo keskustelua neliöiden alarajasta

Vaattovaaran mukaan Brianniassa arkkitehdit ovat lähteneet keskustelemaan, missä asumisen neliöiden alaraja menee. Hän toivoo, että näin tapahtuisi myös Suomessa, mutta epäilee, etteivät suomalaiset arkkitehdit uskalla nousta heitä työllistävää rakennusteollisuutta vastaan.

Britanniassa neliöiden alaraja asuntoa kohden on Vaattovaaran mukaan 45 neliötä. Toisena esimerkkinä hän mainitsee Tanskan Kööpenhaminan, jossa vanhojen alueiden minimiksi on määrätty 55 neliötä ja uusien alueiden 65 neliötä.

”Kööpenhamina oli lähes konkurssissa 1990-luvun alussa. Siellä kaupungin vanha osa oli täynnä pieniä asuntoja. Varakkaat muuttivat pois”, Vaattovaara sanoo.

”Minulta on kysytty, onko tosiaan totta, että teillä Suomessa saa rakentaa 15 neliön asuntoja”, hän kertoo.

Vaattovaara sanoo ymmärtävänsä isompien asuntojen vaatimukseensa sisältyvän ristiriidan. Pienituloisilla ei ole varaa isoihin asuntoihin, mikä ohjaa kysyntää pienten asuntojen suuntaan.

Suunta on kuitenkin väärä, kun esimerkiksi Vantaalle on rakennettu 15,5 neliön yksiöitä. ”Martinlaakson taakse on rakennettu kokonainen talo täyteen koppeja, joiden vuokra on 500 euroa kuukaudessa. Ne on kalliita neliöitä”, Vaattovaara sanoo.

”Minun mielestäni yksiöt pitäisi kieltää.”

”Pelkään, että meille tulee huono-osaisuuden kasaumia”

Kaupunkiprofessori palauttaa mieliin hyvinvointivaltion visionäärin, sosiaalipoliitikko Pekka Kuusen 1960-luvulla esittämän varoituksen, ettei asuntotuotantoa pitäisi rakentaa hetkellisen kysynnän mukaan. Kuusi myös ennusti, että 1980-luvulla olisi päästy ”yli kaksiokauden”.

Toisin kävi: ”Helsinki kasvaa kovaa vauhtia. Nyt rakennetaan kiireellä kaupunkia, joka ei ole kestävä”, Vaattovaara sanoo.

”Köyhille rakennetaan hellahuoneita. Pelkään, että meille tulee huono-osaisuuden kasaumia.”

Vaattovaara pitää virheenä, että valtio tukee yksiöiden rakentamista. Rakennusteollisuus kiittää: ”Se on hyvätuottoista hommaa”, Vaattovaara sanoo.

”Ekonomistien argumentti on, että täytyyhän niitäkin palkita, jotka rakentavat niitä [pieniä asuntoja]. Ja että on rakennettava mitä ihmiset haluavat. Minun mielestäni sen sijaan pitäisi keskustella siitä, mikä on hyvinvointivaltion minimi.”

Manhattanillakin isompia asuntoja

Vaattovaara ottaa vertailukohdan New Yorkin Manhattanilta Yhdysvalloista. Siellä tilaa on nihkeästi, mutta asuntojen neliömäärät on määrätty huomattavasti suomalaista nykytrendiä isommiksi.

”Meillä on maata, meillä on tilaa. Asumisen korkeaa hintaa ei ratkaista rakentamalla miniyksiöitä, vaan kaavoitusta ja tontteja lisäämällä”, Vaattovaara sanoo.

Asuntojen hintoja nostavat tiukat määräykset.

”Meidän markkina on pieni ja rakentaminen kaikenlaisin standardein aika lukittu. Kaikenlaisia säädöksiä on liikaa.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 15 kertaa

15 vastausta artikkeliin “Suomalaisia miniasuntoja kauhistellaan jo ulkomailla, sanoo kaupunkiprofessori Mari Vaattovaara – ”Köyhille rakennetaan hellahuoneita””

  1. Hyvä, että joku sanoo tämän ääneenkin. Nämä miniasunnot (15,5m2) menevät todellakin enimmäkseen sijoittajille, jotka vuokraavat niitä yksiönä hintaan 400-500 €/kk. Yleishyödyllisiltä toimijoilta saa samalla hinnalla jopa kaksion 45 m2.

  2. Jos haluaa rajoittaa elämää niin voi asua kopissa ja maksaa siitä paljon. Näköjään viranomaiset jotka suunnittelee määräyksiä tykkää että kansa asuu näissä ja lapset tuodaan lähi-idästä.

    1. Pitääkö se rasismi liittää joka asiaan? Tässä puhuttiin asunnoista, ei maahanmuutosta. Eikä ole sivistynyttä kuvitella, että syntymämaa olisi ihmisen mitta.

      1. Kulttuuritausta vaikuttaa arvoihin ja maailmankuvaan meillä kaikilla, geeniperimä tai kansallisuus ei.

  3. Asumistuen aiheuttama vääristymä tämäkin. Kannattaa tehdä mahdollisimman pieniä ja halpoja luukkuja, koska vuokra on joka tapauksessa sama.

  4. Asuntomarkkina toimii markkinatalouden normaalien lainalaisuuksien mukaan. Hintoja nostattaa lähinnä se, että asuntotarjontaa on kasvukeskuksissa liian vähän ja että ylisääntelyllä nostetaan rakentamisen hintaa. Samoin asumistuki nostattanee vuokria. Mikään näistä ei kylläkään johdu rakennusliikkeistä tai niiden ekonomisteista. Hinnat asuntomarkkinoilla määräytyvät lopulta normaalisti kysynnän ja tarjonnan mukaan, kuten muussakin kaupankäynnissä.

    1. Hyvin Jussi tiivistetty. Mikäli asumisen laatuun ja kustannuksiin halutaan vaikuttaa, niin rakennusoikeudesta on tehtävä ylitarjontaa niillä sijainneilla, jossa ihmiset haluaa asua, Hernesaari voisi olla esimerkki alueesta, johon saa rakentajat kilpailla rakennusoikeuden määrästä. Kuka urakoitsija suostuu käyttämään eniten rakennusoikeutta per tontti. Määrä voitaisiin huutokaupata, asuntorakennuttajat huutaisivat rakennusoikeuden määrästä ja hinnasta yhtä aikaa. Tontin saisi se taho, joka huutaisi isoimman tarjouksen ja kaupunki sitoutuisi kaavoittamaan kyseisen määrän tontille rakennusoikeutta. Ylöspäin voidaan aina rakentaaa. Poistetaan markkinasta rajoitteita luoden tarjontaa, eikä lisätä rajoitteita lisäävää sääntelyä. Asuntomarkkinasta puuttuu kilpailu myös asuntorakennuttajien väliltä, koska poliittinen valta pihtaa rakennusoikeutta.

  5. Speden mallissa ongelmallista on huutokauppa. Se nostaa kustannuksia. Maan ylitarjonta on ainoa tapa hallita hintojen nousua. Kaupungit voivat hillitä hintojen nousua kaavoittamalla yli tarpeen ja vuokraamalla maata rakentajille. Monimuotoinen tonttitarjonta lisää kilpailua ja hillitsee entisestään hintoja. Hyvä esimerkki toimivasta mallista on Vuores Tampereella.

  6. Kaupungin tai kunnan kannattaa rakentaa talo itse omalla rakennusyhtiöllä ja omalle maalle.Tämä on ylivoimaisesti kannattavin tapa ja huomattavan edullista. Vielä kun pitää huolen että kiinteistöhuoltollosta ei maksa turhaa tai kehittele tarpeettomia palveluita nostamaan kuluja.

    Hyödyt on edullista asumista pienellä vuokralla ja uusia asukkaita kiinnostava. Riittävästi tälläistä järkevää rakennuttamista niin se painaa asumiskustannuksia alas ja verojakin.

    1. Tälläistä vastustaa Rakennusyhtiöt sekä asuntoja ostavat sijoittajat, sijoitusyhtiöt. Jos ette tiedä minkä takia niin noin seuraavassa viestissä kertoa.

  7. Ratkaisu on asumistuen puolittaminen. Porukka palaa asumaan sinne missä heillä on varaa asua, eli Forssaan. Muuttopaine Helsinkiin alenee, hinnat laskevat, ja kantahesalaisille jää rahaa maksaa asumisensa itse.

    Täällä ”landella” ei nimittäin neliöistä ja väljyydestä pulaa ole. 50-100 m2 on sinkkutaloudessakin ihan tavallinen asumisväljyys.

    1. Aika paljon suomalaiset vaurastuisi ja eläminen olisi halvempaa jos tuo 2 000 000 000 eur joka nyt menee asumistukiin joka 12kk, sijoitettaisiin omaan kansalaisten asuntotuotantoon halvempaa asumiseen.

      10 miljardia euroa menee siis 5 vuodessa. Tuolla rakentaa ja sijoittaa rahaa tuottavaan aika hyvin.

      Minun mielestä aivan mahdoton summa tähän maahan joka siis on pois kaikesta ja pitää vielä vuokriakin ylhäällä sekä korkeita katteita.

      Mutta eihän valtiolla tai kunnilla ole koskaan ajateltu järjellä mikä ihmisille ja yhteiskunnalle parempi.

      1. Lisättynä kaikki muu tarpeeton verorahan tuhlaus välinpitämättömän pienen piirin taholta taholta joka jakaa rahaa eteenpäin. Jota sitten käytellään vaikka mihin täysin tarpeettomaan.

        Tätä välinpitämättömyyttä käyttää isot firmat hyväksi jotka päääsevät laskuttamaan valtiota, kuntia. Kiinnostaisi esim tietää ulkomaille menevät rahat vuosittain ja varsinkin tieto mistä on maksettu.

  8. Hommaan voisi tulla jokin roti, jos kaksioita tai pienenpia saisi rakentaa vain voittoa tavoittelemattomat saatiot (joita ei saa myyda) ja kaupunkien asukasluvulle laitettaisiin jokin raja tyyliin max 100.000, jonka jalkeen kuntien hallintorajoja on pakko supistaa kaanteisilla kuntaliitoksilla ja lahjoittamalla maata naapurikunnille. Nain houlutteleville alueille syntysi kilpailua kuntien valille ja kaavoitusta saattaisi ajaa enemman elamanlaatu kuin ahtaus ja kasvu.

    Mielestani jokin 90-100 m2 on minimi kahden ihmisen taloudelle, jotta kotona on tilaa sailyttaa ja harrastaa. Asuntoja pitaisi tuottaa kodeiksi, ei sijoituselementeiksi.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat