Syytteet: Näin venäläiset virkamiehet ja espoolainen kiinteistöyhtiö huijasivat miljoonia euroja Putinin hallinnolta

Tiistaina 19. marraskuuta 2013 Suomen keskusrikospoliisi (KRP) sai avunpyynnön Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:ltä. Yhteydenotto koski rikosepäilyä, jonka lonkerot ulottuivat Venäjältä Suomen lisäksi Sveitsiin.

Itänaapurin viranomaiset epäilivät, että Venäjän valtion ulkomailla sijaitsevia kiinteistöjä hallinnoivan valtiollisen FGUP-kiinteistöyhtiön pääjohtaja oli johtanut myös rikolliskoplaa, joka oli onnistunut kahmaisemaan miljoonasaaliin mittavalla kiinteistökauppahuijauksella.

Epäilyjen mukaan juoneen oli sotkeutunut myös suomalaisia ja Suomessa työskennelleitä venäläisiä.

Asiaa puidaan tällä hetkellä Helsingin käräjäoikeudessa. Erikoista kyllä, oikeudenkäynnissä tullaan tuskin näkemään lainkaan miljoonahuijauksen aivoiksi epäiltyä FGUP-johtajaa. Ja jos hän saapuu paikalle, ei hän ole muiden syytettyjen tapaan enää syytteessä törkeästä petoksesta.

Kiinteistöjä arvoalueilla

Monisäikeinen oikeuskäsittely juontaa juurensa huhtikuuhun 2012, jolloin Venäjä vaihtoi 64 Helsingin seudulla sijaitsevaa kiinteistökohdettaan Lauttasaaressa seisovaan toimistotaloon. Eläkevakuuttaja Kevan omistuksessa olleen rakennuksen osti yhdeksällä miljoonalla eurolla espoolainen kiinteistöyhtiö, joka antoi sen vaihtokaupassa Venäjälle.

Vastineeksi toimistotalosta espoolaisyritys sai 64 Venäjän omistamaa kiinteistöä. Ne sijaitsevat Helsingissä, Espoossa ja Porvoossa.

Pääasiassa Venäjä luopui kiinteistöistä, jotka ovat vanhoja kerrostalohuoneistoja arvoalueilla Helsingin kantakaupungissa. Niitä löytyy muun muassa Töölöstä, Ullanlinnasta, Punavuoresta, Kulosaaresta ja Lauttasaaresta.

Kiinteistöjen joukossa oli myös kohteita, jotka luovutettiin toisen maailmansodan jälkeen rauhansopimuksen mukaisesti saksalaisomaisuutena Neuvostoliitolle. Yksi tällainen kiinteistö on Kaivopuiston kupeessa Neitsytpolulla sijaitseva kerrostalo.

FGUP halusi eroon vaikeista kiinteistöistä

Tämä kaikki eteni sinällään juuri niin kuin FGUP:n virallisissa ja laillisissa suunnitelmissa oli tarkoituskin. Se halusi päästä eroon siellä täällä eri kaupungeissa olevista ja vaikeasti hallinnoitavista kiinteistöistä.

Jo vuonna 2008 käyntiin polkaistun hankkeen ajatuksena oli, että Venäjä vaihtaa hajanaisia pienten kiinteistöjen ryppäitä yhteen tai kahteen isompaan kiinteistöön. Sellaisten toivottiin tuovan vakaata tuloa Venäjän valtiolle.

Kiinteistökohteiden vaihtoa valmisteli sama FGUP:n pääjohtaja, joka sittemmin päätyi rikosepäilyjen pääkohteeksi. Suomi oli ensimmäisiä tai jopa ensimmäinen maa, jossa vaihtokauppaa päätettiin tehdä.

Yhdeksän miljoonaa euroa asunto-osakkeista

Rikolliseksi vaihtokaupat menivät syyttäjäkaksikko Otto Jämsenin ja Elisabeth Stenman-Haltian asiaesittelyn mukaan, kun pääjohtaja alkoi yhdessä FGUP:n Suomen haarakonttorin johtajan ja myöhemmin myös muiden osallisten kanssa junailla asiaa siten, että tulokseksi tuli roimaa henkilökohtaista hyötyä – Venäjän kustannuksella.

Syyttäjien mukaan pääjohtaja pyysi heti projektin alussa Suomen-johtajaa laskemaan, mikä vaihdettavaksi suunniteltujen kohteiden arvo voisi suunnilleen olla. Summaksi tuli noin 15 miljoonaa euroa.

”[Pääjohtaja] teki päätöksen, että kiinteistökauppa toteutetaan siten, että Venäjän federaation omistamat kiinteistökohteet vaihdetaan toiseen kiinteistökohteeseen, jonka arvo on huomattavasti alempi kuin Venäjän omistamien kiinteistökohteiden markkinahinta”, kihlakunnansyyttäjät Otto Jämsen ja Elisabeth Stenman-Haltia kertoivat asiaesittelyssään.

”Kaupan toteuttamisen yhteydessä on mahdollisuus saada henkilökohtaista hyötyä”, FGUP:n Suomen-johtaja puolestaan ilmoitti syytteiden mukaan pääjohtajalle.

FGUP päätyi lopulta tekemään aiesopimuksen espoolaisen kiinteistöyhtiön kanssa. Tässä vaiheessa kuvioon tuli mukaan myös hinta, joka toistui sittemmin useita kertoja eri yhteyksissä.

”Aiesopimuksessa käytetään ensimmäistä kertaa hintaa yhdeksän miljoonaa euroa Venäjän omistuksessa olleista asunto-osakkeista”, syyttäjien asiaesittelystä ilmenee.

Aiesopimuksen ehtojen mukaan espoolaisyhtiön piti etsiä kiinteistökohde, jonka hinta on tasan yhdeksän miljoonaa euroa. Sopivaksi kiinteistöksi valikoitui Lauttasaaressa sijaitseva toimistotalo.

”Asiakirjoihin on sisällytetty tietoisesti valheellisia tietoja”

Seuraava askel oli virallisen hinta-arvion teettäminen Venäjän omistamasta 64 kiinteistön ryppäästä. Sen hoiti mies, joka syytteiden mukaan sai tehtäväkseen laatia sellaiset arviointikirjat, joissa kiinteistökohteiden yhteiseksi hinnaksi tuli määritellä juuri yhdeksän miljoonaa euroa.

”Asiakirjoihin on sisällytetty tietoisesti valheellisia tietoja Venäjän omistamien kiinteistökohteiden hinnasta ja paikkansapitämätöntä tietoa ostettavaksi tarjotun kohteen kaupallisesta houkuttavuudesta, sen taloudellisesta tilasta ja vaihdon tarkoituksenmukaisuudesta.”

Espoolaisyhtiö vaihtoi Lauttasaaren toimistotalon syytteiden mukaan tarkoituksella selvästi alihintaiseksi arvioituun Venäjän valtion kiinteistömassaan huhtikuussa 2012.

Syytteiden mukaan petosjuonessa mukana olleet espoolaisyhtiön suomalainen toimitusjohtaja ja tämän poika hankkiutuivat samantien eroon Venäjältä saamastaan kiinteistöryppäästä. Tällä kertaa kiinteistöt vaihtoivat omistajaa markkinahintaa vastaavalla hinnalla, noin 14,5 miljoonalla eurolla.

”Omaisuusmassan arvo nousi 5 572 506 euroa päivän aikana.”

FGUP:n pääjohtajan osuus oli noin kolme miljoonaa euroa

Kiinteistöt myytiin samoille kiinteistökauppaan erikoistuneille yhtiöille, jotka olivat jo aiemmin tehneet suoraan FGUP:n pääjohtajalle 15 miljoonan euron ostotarjouksen Moskovassa. Mies kuitenkin hylkäsi tuolloin tarjouksen.

Eteenpäin myyntiä seuraavana päivänä espoolaisyhtiön johtaja siirsi markkinahinnan ja alihinnan erotuksesta 4 450 000 euroa sveitsiläiselle pankkitilille. Rahansiirto oli syytteiden mukaan naamioitu konsulttimaksuksi.

Konsulttisopimuksia olivat ennen vaihtokauppaa laatineet syytteiden mukaan espoolaisyhtiön toimitusjohtajan poika, FGUP:n pääjohtaja ja venäläinen juristi, joka oli ollut Suomessa valmistelemassa yhdeksän miljoonan euron aiesopimusta.

”Asiakirjoihin on sisällytetty tietoisesti valheellisia tietoja Venäjän omistamien kiinteistökohteiden hinnasta ja paikkansapitämätöntä tietoa ostettavaksi tarjotun kohteen kaupallisesta houkuttavuudesta, sen taloudellisesta tilasta ja vaihdon tarkoituksenmukaisuudesta.”

Sveitsin kautta kierrätetyt rahat palautuivat tämän jälkeen kiinteistökauppaan osallistuneiden miesten taskuihin. Varat jaettiin syytteiden mukaan ennalta sovitulla tavalla henkilökohtaisina osuuksina.

FGUP:n pääjohtajan osuus oli noin kolme miljoonaa euroa, josta 15 prosenttia siirrettiin aiesopimusta laatimassa olleen venäläisjuristin sveitsiläiselle pankkitilille. Espoolaisyhtiön johtajan pojan sveitsiläiselle pankkitilille siirrettiin puolestaan noin 1,5 miljoonaa euroa.

KRP: FGUP:n pääjohtaja tunnusti petosjuonen

KRP:n mukaan FGUP:n pääjohtaja tunnusti petosjuonen Venäjän viranomaisten kuulusteluissa. Mies myös tuomittiin jo vuonna 2015 Venäjällä neljäksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen ”Venäjän federaation presidentin asioiden hallintoon kohdistuneesta törkeästä petoksesta”.

Mies on jo vapautunut vankilasta, eikä häntä syytetä enää Suomessa törkeästä petoksesta – toisin kuin muita syytettyjä. Hänen osaltaan asia tullee käsiteltäväksi vain vahingonkorvausten osalta.

Todennäköiseltä vaikuttava vaihtoehto tosin on se, ettei miestä saada ollenkaan mukaan käynnissä olevaan oikeudenkäyntiin.

”Hän on ilmoittanut olevansa maastapoistumiskiellossa, eikä hänellä ole passiakaan”, Helsingin käräjäoikeuden puheenjohtaja Tero Mikkola sanoi ensimmäisenä pääistuntopäivänä viime keskiviikkona.

Myös miehen sijainti Venäjällä on tuntematon. Käräjäoikeus on kuitenkin saanut häneen yhteyden sähköpostitse.

Espoolaisen kiinteistöyhtiön johtaja kiistää syytteet

Espoolaisen kiinteistöyhtiön johtaja ja hänen poikansa kiistävät syyllistyneensä mihinkään rikokseen. ”Päämieheni kiistää kaikki syytteet. Peruste on se, että hän ei ole erehdyttänyt ketään”, kiinteistöyhtiön pojan asianajaja Tuomas Turunen kommentoi oikeudenkäynnissä.

Suomalaisten näkemys on siis se, että he ovat olleet vain tavanomaista vaihtokauppaa kiinteistöbisneksessä tekeviä henkilöitä. Jos Venäjän valtion kiinteistöyhtiön sisällä harrastettiin jotain hämärätoimintaa, eivät he siitä versionsa mukaan tienneet. Siinä tapauksessa suomalaiset olisivat olleet vain käskyjen mukaan liikkuneita pelinappuloita jossakin suuremmassa kuviossa.

Kihlakunnansyyttäjä Otto Jämsen näkee asian toisin.

”Teko on tehty suunnitelmallisesti käyttäen ulkomailla sijaitsevia pankkitilejä, useita yhtiötä ja henkilöitä. Teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.”

Jää Helsingin käräjäoikeuden arvioitavaksi, oliko kyseessä syytteiden mukainen törkeä petos. Venäjä vaatii syytetyiltä miljoonakorvauksia.

Oikeudenkäynnin pääkäsittelyyn on varattu useita päiviä, ja tuomio tullee vasta loppuvuodesta tai ensi vuoden puolella.