Newil & Baun uuden kohteen hiilijalanjälki 54 prosenttia normaalia pienempi

Asuntorakennuttajayhtiö Newil & Baun Lehtisaaren Torni -uudiskerrostalon hiilijalanjälki tulee yhtiön mukaan olemaan jopa noin 54 prosenttia normaalia uudiskerrostaloa matalampi.

Newil & Bau rakennuttaa Helsingin Lehtisaareen uusia asuntoja. Kuva: Schauman Arkkitehdit Helsinki ja Schauman & Nordgren Architects

Newil & Baulla päästöjen optimointi on osa yrityksen kohteiden kokonaissuunnittelua. Ratkaisut hiilijalanjäljen pienentämiseen etsitään kohdekohtaisesti olemassa olevia teknologioita ja ratkaisuja hyödyntämällä.

”Hiilidioksidipäästöjen minimoiminen asunnon elinkaaren jokaisessa vaiheessa on osa kestävää rakentamista ja auttaa myös kohteidemme tulevia asukkaita pienentämään omaa hiilijalanjälkeään. Sen vuoksi tavoite markkinoiden matalimmasta hiilijalanjäljestä on yksi keskeinen kulmakivi viisikohtaisessa suunnittelufilosofiassamme”, Newil & Baun kaupallinen johtaja Mikko Salola sanoo tiedotteessa.

Yhtiö pyrkii yleisesti kohteissaan kolmanneksen pienempään hiilijalanjälkeen keskimääräiseen uudiskerrostaloon verrattuna.

Lehtisaaren Tornissa minimoidaan myös elinkaaripäästöt

Newil & Baun Lehtisaaren Torni-uudisrakennuskohteessa on yhteistyössä suunnittelu- ja konsulttiyhtiö Granlundin kanssa pyritty minimoimaan rakentamisen aikana syntyvän hiilijalanjäljen lisäksi elinkaaripäästöt. Pienempiä päästöjä tavoitellaan mahdollisimman energiatehokkailla ja optimoiduilla suunnitteluratkaisuilla sekä laite- ja materiaalivalinnoilla.

”Lehtisaaren kohteessa on lähdetty jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa miettimään vähähiilisyyteen tähtääviä ratkaisuja päästöjen minimoimiseksi. Olemme käyttäneet apuna älykästä päästökustannusoptimointia, jossa algoritmi etsii kaikkein kustannustehokkaimmat keinot hiilipäästöjen minimoimiseksi. Kohteeseen valitulla maalämpöratkaisulla ja resurssiviisailla materiaalivalinnoilla sekä muilla yksittäisillä energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä pystytään merkittävästi pudottamaan päästöjä”, Granlundin rakennushankkeiden energia- ja ympäristöpalveluista vastaava Teemu Salonen kertoo.

Lehtisaaren Torni suunnitellaan rungosta lähtien 100 vuoden käyttöiälle. Lehtisaaren Tornin rakennustyöt alkavat keväällä 2021.

Asuntorakennuttaja Newil & Baun liikevaihto vuonna 2020 on noin 15 miljoonaa euroa ja hankekanta yli 60 miljoonaa euroa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Newil & Baun uuden kohteen hiilijalanjälki 54 prosenttia normaalia pienempi”

  1. Pyrkikäämme siis ikuiseen kasvuun ja palikoiden lisäämiseen ,
    Ikuisessa kasvussa aina uudempi tuote on vähäpäästöisempi kuin edellinen , eihän kukaan laske miten nämä kaikki yhdessä sitten lisäävät kokonais päästöjä / saastaa.
    Bisnes ei tunne muuta tehokkuutta kuin bisneksen.

  2. Mikä olikaan sementin valmistuksen ja kiikutuksen hiilijalanjälki tuotteeksi , betonimonumentiksi.
    Se että otetaan valtavasta vähän pois ei teet tuotteesta vähäistä.

  3. Kivi ei uusiudu se on fossiili eli betonin pääaine ,, samoin kuin muinainen raakaöljy jonka loppumisesta oltiin joskus huolissaan ja nyt ollaan huolissaan kun se ei lopu…

  4. Kivi ei myökään häviä täältä mihinkään. Kun tämäkin rakennus sitten joskus tulee elinkaarensa päähän ja purkuun, kaikki betoni päätyy murskeeksi korvaamaan kalliosta tehtävää mursketta ja harjateräs sulatukseen uudeksi harjateräkseksi. Ei nämä materiaalit tässä prosessissa mihinkään katoa, kuten öljy ja turve päätyvät ilmakehään.

    1. Haittaako murskekäyttöä mitenkään se, jos betonin seassa on kaikenlaista muuta? Eli jos betonirakenteiden sisällä on esim. muovisia lattialämmitysputkia, viemäreitä, vesijohtoja, ristikoiden muovisia kannekkeita, polyuretaania, EPSää, putkieristeitä sekä vähän rakennusjätettä ja muuta muovista seassa, jotka saattavat murskautua mursketta tehtäessä, niin onko siitä jotain haittaa jatkokäytön kannalta? Vuosia sitten törmäsin argumentointiin siitä, että vaikkapa eristeet ovat ja pysyvät rakennuksissa, eikä niistä siksi päädy mikromuovia vesistöön, ja ajattelin aiemmin sellaisille argumenteille olevan perusteitakin, mutta kiertotalouteen tähtäävänä aikana moni sellainenkin aines, jossa on seassa mikromuovia, halutaan kiertoon, minkä myötä koko asiantila voi näyttäytyä erilaisena. Osataanko jätteistä erotella kohtuullisin kustannuksin muovia pois, ja tehdäänkö sellaista erottelua, vai haudataanko murskan mukana jatkuvasti myös pieniä muovin palasia maaperään tai vesien äärellä tapahtuvan rakentamisen tapauksessa vesistöön?

Jätä kommentti