Näkökulma Jukka Ruukki 5 kommenttia

Homepuhe on irronnut todellisuudesta – ja se voi sairastuttaa

Vanhan vitsin mukaan toimittaja tarvitsee työssään vain kolmea kysymystä. Miten tähän on tultu? Miten tästä eteenpäin? Lopuksi tehdään kansainvälinen vertailu: kuinka Ruotsissa?

Ainakin yhdessä asiassa kannattaisi kurkistaa Ruotsiin. Siellä ei jostain syystä kohista homeongelmista. Ne eivät ole länsinaapurissa minkäänlainen huolenaihe, vaikka väestö, ilmasto ja rakennuskanta tuskin poikkeavat paljonkaan meikäläisestä. Miksi vain Suomessa joka nurkka homehtuu ja sairastuttaa?

Keksin ainakin yhden selityksen. Meillä homepuhe on irronnut todellisuudesta – ja se voi sairastuttaa. Kielteiset odotukset, uskomukset ja pelot aiheuttavat tutkitusti monenlaisia oireita. Ilmiö tunnetaan nimellä nosebo.

Medialla on osavastuu sopasta. Ny­kyään jokainen lähikoulun kosteusvaurio uutisoidaan näyttävästi. Homepakolai­sista on tullut lööppikamaa. Klikkijournalismi voi paksusti.

Viime viikolla Opetusalan ammatti­järjestö OAJ latoi tiskiin karmeita lukuja. Kyselytutkimuksessa opettajista 85 prosenttia ilmoitti, että omalla työpaikalla on sisäilmaongelma. Liki puolet sanoi sairastuneensa. Oireita listattiin jonoksi asti: astmaa, allergiaa, hengitystietulehduksia, kilpirauhas- ja suolistosairauksia, nivelrikkoa ja reumaa.

Media toisti opettajajärjestön viestin kuin kuuliainen puudeli.

Todellisuudessa sisäilmakyselyistä ei pysty päättelemään mitään varmaa huonon sisäilman tai oireilun syistä. Vastauksiin vaikuttavat yleinen mielipide ja oma alitajunta. Home on näkymätön uhka, joka herättää pelkoa.

Luotettavan kyselytutkimuksen tunnistaa vastausprosentista. Onnistumisena voi pitää seitsemääkymmentä prosenttia. Jos luku putoaa alle kuudenkymmenen, tulos on todennäköisesti valikoitunut, ja sitä täytyy tulkita varoen. Opettajakyselyn vastausprosentti jäi murheelliseksi, noin kahteenkymmeneenviiteen.

Ei ole vaikea arvata, ketkä vastasivat. Ne, joita sisäilma huolettaa.

Opettajien oireet ovat totta, mutta syy ei ehkä piile homeisissa seinissä. Kaikki sisäilmaongelmat eivät ole homeongelmia. Hengitysilma haisee ja heikkenee, jos ilmanvaihto ei toimi ja luokkaan sullotaan liikaa oppilaita.

Kertauksen vuoksi: yksikään tutkimus ei ole toistaiseksi osoittanut, että ihmisten oireilu johtuisi sisäilman homeista tai muista mikrobeista.

Jukka Ruukki

Helsingin Sanomien tiedetoimituksen esimies
Kaikki kirjoitukset

Keskustelu artikkelista: 5 kommenttia

  • Aika kova väite että yksikään tutkimus ei olisi osoittanut että ihmisten oireilu johtuisi sisäilman homeista tai muista mikrobeista.

    Ainakin Helsingin yliopisto on tällaisen tutkimuksen tehnyt, siinä nimenomaan löytyi syy-yhteys sisäilman mikrobien ja sairastumisien välillä. Myös muualla maailmassa on vastaavia tuloksia tutkimuksista.

    Vastaa
  • Laadun rakentaja

    Kyllä osin tuntuu että Palmbergin Bono oli oikeassa – kaikenlaista ”surkeudella mässäilyä” on aivan riittävästi tässä maassa.
    Mitä joutavampaa asiaa saadaan ääneen, vaikka keksittyäkin niin se on taattua valokeilaa ja rahaa jonkun taskuun.

    En kiistä etteikö julkiskohteita olisi surkeita käyttökelvottomia lääviä- ja etteikö sellaisia tehtäisi nykypäivänä vielä lisää.
    Silti lähtökohtainen olettamus tuntuu olevan nykyisellä minäminäminä-porukalla että sen 80-luvulla rakennetun työpaikan piikkiin voi laittaa kaiken, vaikka majailisi töistä liikevän vapaa-ajan kalliilla ostetussa ja pintapuolisesti remontoidussa ongelmapesäkkeessä.

    Keskustelu tulisi tervehdyttää takaisin normaalille tasolle. Tämä purkubuumi vaan lisää sitä, kun huomataan että rakennuksen voi purkaa ja rakentaa uutta tilalle… ja siitähän sirkushuveista pitävä kansa pitää. Millä- ja kenen rahoilla?

    Antaa eduskunnan päättää meille viisaimmat suuntamerkit, mutta ilman kenenkään propagandan vaikutusta.

    Vastaa
  • Keskustelu on jo aikaa sitten lähtenyt lapasesta ja suuntaa on erittäin vaikeaa muuttaa. Kansantalodelle homekohu tulee erittäin kalliiksi kaikissa tapauksissa.

    Taitaisi saada lähes mistä tahansa kiinteistöstä hometalon, kun tarpeeksi tarkasti tutkimukset kohdistetaan. Oireilijoille ja sairastuneille voisi tarjota myös maksuttoman tutkimuksen heidän koteihinsa kotiolojen altistuksen selvittämiseksi.

    Vastaa
  • Rohkeneeko joku väittää että julkishallinnon kohteita tarkoituksellisesti rakennettaisiin huonommilla suunnitelmilla ja osaamattomilla rakentajilla? Näitä niin sanottuja ongelmia ammatikseni selvitellessäni näköalapaikalla sekä julkisen että yksityisen sektorin yrityksiin on päivänselvä fakta, että ensin mainittujen mielipuuhaa ovat erilaiset sisäilmaskenaariot.

    Tehtyjen tutkimusten ja ”kiva tehdä korjausten jotta tilojen käyttäjille saadaan viesti että on välitetty” jälkeen projekti ei lopu milloinkaan vaan kentältä saadaan mitä erilaisempia selvityspyyntöjä jotka idioottimaisuuksissaan ovat kuin vitsikirjasta.

    Esimerkkinä vaikkapa radonin tutkiminen kolmannesta kerroksesta jossa kaksi alapuolella olevista kerroksista toimivat autohallikäytössä ja ovat lisäksi ilmastoituja 24/7. Näissä asioissa julkishallinnon kanssa on erittäin harvinaista lähes millä tahansa toimenpiteillä saada aikaan tilanne jossa voidaan todeta ”olemme tutkineet kaiken mahdollisen tutkittavissa olevan ja lisäksi tehneet kymmenillä tuhansilla korjauksia jotka eivät olisi olleet välttämättömiä mutta haluamme varmistaa käyttäjien tyytyväisyyden, voisimmeko nyt hajaantua ja lopettaa nämä sisäilmapalaverit ja jatkaa töitämme”. Ei, seuraava palaveri alkaa käyttäjän kommentilla ”viime kesänä oli kuuma ja talvella on kylmä”. Tämä tarina on tosi.

    Vastaa
  • ”Luotettavan kyselytutkimuksen tunnistaa vastausprosentista. Onnistumisena voi pitää seitsemääkymmentä prosenttia. Jos luku putoaa alle kuudenkymmenen, tulos on todennäköisesti valikoitunut, ja sitä täytyy tulkita varoen. Opettajakyselyn vastausprosentti jäi murheelliseksi, noin kahteenkymmeneenviiteen.”

    Opettaja-kyselyn tuloksia on tulkittu varomattomasti: se, mitä joku sairautensa syyksi arvelee, ei välttämättä ole sairauden syy yksittäisen henkilön kohdalla. Mutta tuo kirjoituksen vastausprosenttiväite on aika raju. Omasta mielestäni 25 prosentin vastausprosentti ei ole välttämättä ”murheellinen”. Vastausprosentti on ihan normaalia tasoa tuon tyyppisissä kyselyissä. Kysely toteutettiin sähköpostilla. Kyselyn osoitelähteenä oli ammattiliiton jäsenrekisteri, johon osa ilmoittaa sähköpostikseen sellaisen, mitä seuraa aktiivisesti, ja osa sellaisen sähköpostin, jota ei aktiivisesti lue. Sähköpostikyselyissä vastausprosenttiin lasketaan mukaan myös paljon sellaisia, jotka eivät edes seuraa sellaista sähköpostia, johon sähköpostikysely on lähetetty, eikä 70 prosentin ylittäviä vastausprosentteja yleensä työpaikan ulkopuolelta lähetetyissä sähköpostikyselyissä nähdä. Työpaikan sisäisissä kyselyissä, joihin vastaajat pakotetaan vastaamaan, voidaan saada korkeita vastausprosentteja. Samoin lähelle 100 prosentin lukemia päästään vaikkapa koululaisille kouluaikana pakotetusti teetetyissä kyselyissä. Luotettavuutta niissä vähentää jonkin verran se, että osa vastailee pakottamalla teetettyihin kyselyihin tahallaan mitä sattuu.

    Vertailukohtana voisi esittää sen, että eduskuntavaalien äänestysprosentti on 70 prosentin luokkaa. Kyse erittäin mainostetusta kyselystä, josta jokainen otokseen kuuluva saa henkilökohtaisen kyselykutsun kotiin, ja lisäksi tulevaa kyselyä käsitellään kuukausia ennen kyselyn toteuttamista medioissa, ja vaalien aikaan vieläpä etusivuja myöten. Kyseisen kyselyn näkyvyys on kyselyiden suurimmasta päästä. Vastaajia motivoi muun muassa se, että kyselyn vastaukset vaikuttavat tulevaan lainsäädäntöön. Kyselyn pituus on lyhyin mahdollinen, sillä eduskuntavaaleissa annetaan vastaus vain yhteen kysymykseen. Siltikään vastausprosentti ei ole korkeampi. Eurovaaleissa äänestysprosentti on ollut 40 prosentin luokkaa. Jos pitkissä kyselytutkimuksissa saa yli 70 prosentin vastausprosentteja, niin ainakin itselläni herää kysymys, että miten vastausprosentti on laskettu ja miten vastaajat on kyselyyn valikoitu ja motivoitu. Hyvillä vastauspalkkioilla saa korkeita vastausprosentteja, mutta sivutuotteena myös palkkion perässä nopeasti kyselyn täyttäviä vastaajia, jotka eivät välttämättä edes lue kyselyn kysymyksiä ennen kuin niihin vastaavat.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia