Viime vuosina rakennustoimialan yritysten taloushallinnossa on saatu tottua jatkuviin muutoksiin. Viimeisimmät merkittävät uudistukset liittyivät perustajaurakoinnin tuloverotukseen ja käännettyyn arvonlisäveroon. Parhaillaan käynnistellään pakollisen rakennusalan veronumeron käyttöönottoa.
Listattujen yhtiöiden osalta vuosi 2005 ja kansainvälisten IFRS-standardien käyttöönotto käynnisti tulosraportoinnin osalta jatkuvien muutosten sarjan. Ehkä kuumimmaksi pohdinnan aiheeksi nousi tuolloin perustajaurakoinnista syntyvän liikevaihdon tulouttaminen.
Tuolloin päädyttiin IFRS-tilinpäätöksissä laajalti kirjaamaan myytyjen asuntojen velattomat myyntihinnat rakentamisen edetessä. Muutaman vuoden kuluttua kuitenkin IFRIC 15 -tulkinnan myötä monet toimijat siirtyivät luovutuksen mukaiseen tuloutukseen. Yhtiöiden liikevaihdon ja tuloksen vuosittainen vaihtelu saattoikin kasvaa merkittävästi.
Tilanne ei vieläkään ole vakiintunut, sillä marraskuussa 2011 julkaistiin uuden IFRS-tuloutusstandardin toinen luonnos, joka ensivaikutelmani mukaan on valmiusasteen mukaisen tuloutuksen kriteerien osalta liberaalimpi kuin edeltäjänsä. Tämä saattaa johtaa siihen, että aiemmin luovutuksen mukaan tuloutetut rakennushankkeet voivat palata useissa tapauksissa jälleen valmiusasteen mukaisen tuloutuksen piiriin.
Tämän päälinjan lisäksi uusi standardi tullee sisältämään ”mausteena” myös useita pienempiä muutoksia ja uusia liitetietovaatimuksia. Myös IFRS:n mukainen segmenttiraportointi, liiketoimintaa, kirjanpitoa ja tuloverotusta säätelevät kansalliset säädökset sekä näiden kaikkien yhteensovittaminen tuloutuskäytäntöjen kanssa ovat saattaneet monen taloushallinnon konkarinkin aivot nyrjähdyksen partaalle.
Jos kirjanpitosääntelyn muutosten ajan hermolla pysyminen on alan ammattilaisillekin haastavaa, miten mahtaa olla yksityisten sijoittajien, analyytikkojen ja pankkien laita, joita varten tilinpäätöksiä laaditaan? Jo toimialan liiketoiminnallisesta luonteesta johtuen tilinpäätösten tulkinta on usein haastavaa. Näin jatkuvan kouluttautumisen tarve myös liiketoimintaympäristön muutosten suhteen korostuu entisestään.
Muutoksiin sisältyy myös mahdollisuuksia, ja ne voidaan usein parhaiten hyödyntää ennakoivasti. Edellä kuvattu uusi tulouttamisstandardi vaikuttanee ainakin liiketoimintakäytäntöihin, sopimusten rakenteisiin, taloushallinnon tietojärjestelmiin ja rutiineihin. Koska muutos kasvattaa taloushallinnon työmäärää erityisesti laajenevien liitetietojen kokoamisen osalta, näiden tietojen tuottaminen nopealla aikataululla siten, että tiedon laadun ja sen oma-aloitteisen varmentamisen suhteen ei tehdä liikaa kompromisseja, olisi nostettava keskeisen huomion kohteeksi.
Uuden standardin odotetaan lopullisesti astuvan voimaan vuoden 2015 alusta lähtien. Standardin vapaaehtoisen aikaisemman soveltamismahdollisuuden ja vertailutilikausien lukujen uudelleenlaskennan johdosta asia voi kuitenkin tulla ajankohtaiseksi jo paljon aikaisemmin.
Näillä saatesanoilla tahdon toivottaa voimia tilinpäätösrutistuksiin. Ainakin tämä vuosi saadaan mennä vielä ”vanhaan” malliin.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakennusalan kirjanpitosäännökset muutoksen edessä”