Slummiutuminen pysäytettävä

Suomeen ei ole päässyt syntymään ongelmalähiöitä, mutta tällainen vaara on ilmeinen ainakin Riihimäellä ja Turussa. Syynä ei ole lähiöiden kunto vaan asukasrakenne. Rakentamistekniikalla ja arkkitehtuurilla näihin asioihin ei voi juurikaan vaikuttaa, vaan ensin on puututtava syihin, jotka ovat johtaneet joidenkin alueiden sosiaaliseen vinoutumiseen ja turvattomuuden kasvuun.

Se tiedetään, että jos maahanmuuttajaväestön osuus nousee alueella yli viidenneksen, alkaa työssäkäyvä kantaväestö muuttaa pois. Näin on käynyt jo Riihimäen Peltosaaressa. Itä-Helsingissä tältä riskiltä halutaan ummistaa silmät.

Asioiden kaunistelusta on kyse silloin, kun maan valtalehti kirjoittaa, että Peltosaaren ongelma on juopottelevat miesjoukot, mutta sanaa maahanmuuttaja ei löydy jutusta.

Jatkuvasti kasvavan sosiaalisen maahanmuuton ongelmat on syytä ottaa vakavasti, jotta meillä ei synny Ranskan ja Ruotsin tapaisia ongelmalähiöitä. Etnisten väestöryhmien mukaanotto lähiöuudistusten suunnitteluun on paikallaan, sillä minne muuallekaan köyhistä oloista tulevat ulkomaalaiset muuttaisivat. Samalla on kuitenkin purkamisen ja täydennysrakentamisen keinoin pidettävä huolta, että vuokra- ja omistusasuntojen määrä pysyy alueilla tasapainossa.

Maahanmuuttoa ei pidä nähdä pelkkänä ongelmana. Suomi tarvitsee satoja filippiiniläisiä sairaanhoitajia, virolaisia rakennusmiehiä ja intialaisia ohjelmoijia. Jos lähin kohtuuhintainen asunto on 40 kilometrin päässä työpaikasta, voi Suomi tuntua tylyltä paikalta. Erityisen tylyä on, jos asunnosta ei uskalla iltaisin lähteä edes ulos kävelemään.

Amerikan ja Euroopan maahanmuuttopolitiikan perusero on uuden Newsweek-lehden mukaan siinä, että Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muuttavista yli 55 prosenttia on huippukoulutettuja, kun Euroopan siirtolaisissa näiden osuus on vain 5 prosenttia ja täysin ammattitaidottomien 85 prosenttia.