Tekemisen iloa tarvitaan rakentamiseenkin

Työnteon tärkein inspiroija ei ole raha vaan tekemisen ilo sinänsä. Tämä näkyy onneksi nuortenkin arvoissa.  On ihan tutkimuksinkin todettu, että työnteon tekee hauskaksi ja palkitsevaksi hyvät työkaverit ja tunne siitä, että on taitava ja arvostettu työssään. Työn itsenäisyyskin on tärkeää.

Motivoitumista tukee esimieheltä ja työkavereilta tuleva palaute. Tärkeintä on kuitenkin asiakkaiden tyytyväisyys, koska se vahvistaa tunnetta, että tekee tärkeää työtä, josta on muille iloa. Tämä koskee yhtä lailla sitä, kun muurari viimeistelee takkaa, insinööri keksii fiksun ratkaisun ongelmaan tai arkkitehti suunnittelee asuntoa perheen toiveita vastaavaksi. Rakennusliikkeen johtajaa motivoi omistajilta tullut rahallinen palaute tuloksesta, mutta sydäntä voi lämmittää vielä enemmän, jos kuulee kaupungilla ihmisten kehuvan yrityksen asuntoja hinta-laatusuhteeltaan erinomaisiksi valinnoiksi.

Jokainen rakentamisen ammattilainen haluaa tuntea ylpeyttä työnsä jäljestä. Valmiissa rakennuksessa kyse on koko rakentamisketjun jäljestä. Rahalla on tässä asiassa mitätön rooli. En muista, että yhtään siltaa olisi kiitelty kustannustehokkaasti rakennetun näköiseksi, mutta hienoksi olen kuullut joitakin siltoja kehuttavan, eikä tämä kehu katoa ajan myötä.
Vaikka rakentaminen on upea ammatti ja tuottaa paljon iloa koko yhteiskunnalle, ei viime aikoina ole ollut kiva olla rakentaja. Työpaikoilla ei väitellä enää iloisesti keihäänheitosta ja jääkiekosta, vaan puheita varjostavat paitsi ikävät uutiset yt-neuvotteluista myös rakentajien joutuminen sylkykupiksi esimerkiksi homeongelmiin. Moni kiinteistönomistajakin pesee käsiään syyttämällä virheistä rakentajia eikä omia laiminlyöntejään hankinnoista kiinteistönpitoon.

Rakentaja kantaa vastuunsa – mutta vain omista, ei muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Rakentajakin tarvitsee tunnustusta ja sitä kautta tekemisen iloa. Jos rakentajalla on aamulla tunne, että töihin on mukava tulla, niin tästä ilosta syntyy hyvää mieltä työkavereille ja hyvää jälkeä asiakkaille.

 tv. Seppo Mölsä

Ps. Kirjoitin tämän kolumniin 22. päivä ilmestyneesen Rakennuslehteen nähtyäni, kuinka porukalla on into kadoksissa ja pää riipuksissa, kun ikäviä uutisia seuraa vielä ikävämpiä. Tämä koskee koko työelämää, ei yksin rakentamista.

Rakennusalalla erityisen masentavaa on ollut kuulla, että yrityksissä omia miehiä irtisanotaan ja korvataan aliurakoitsijoiden miehillä. Perusteluna on käytetty ainakin sitä, että varsinkaan maakunnissa aluejohtajat eivät ole katsoneet riittävästi yrityksen etua vaan ovat solidaarisuudesta omaa porukkaa kohtaan ottaneet töitä heikolla katteella.

Näin omistaja-arvoille vihamielisestä toiminnasta päästään eroon, kun aletaan käyttämään koti- ja ulkomaisia aliurakoitsijoita. Aliurakoitsijoita on helppo käsitellä kustannuserinä, kun taas oma työvoima edellyttää jonkinlaista henkilökohtaista suhdettakin heihin. Kun työmiehiä ei tunne, heihin ei pääse kiintymään ja heidät voi heittää kylmästi menemään silloin, kun ei ole tarjolla riittävän hyväkatteisia töitä. Työvoimaa on nyt tarjolla yllin kyllin Suomen rajojen ulkopuolelta saakka, joten työnantaja voi ottaa entistä kovemmat keinot käyttöön.

Onneksi tämä ei ole koko totuus asiasta. Pörssiyhtiöiden lisäksi meillä on onneksi vielä myös perheyrityksiä, joissa on toisenlaiset arvot. Muutama korjausrakennusyritys on alkanut palkata omia miehiä lisää senkin vuoksi, että tilaajat ovat niin vaatineet. Heidän mielestään rakentajan lupaukset ovat uskottavia vain silloin, kun rakentaja tuntee kasvosta kasvoihin oman väkensä. Tämä on todellista kasvollista yrittäjyyttä.