Rakennus- ja kiinteistöalaa patistetaan energiatehokkuuden ja energiansäästön nimissä energiatalkoisiin, ja hyvä niin. Vaikka ilmastonmuutos ei millään lailla riippuisi toimistamme, on järjetöntä jättää käyttämättä kaikki reaaliset mahdollisuudet säästää energiaa ja sitä kautta myös uusiutumattomia luonnonvaroja.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Massiivinen energiansäästö voi johtaa kasvaviin päästöihin – etenkin kaukolämmön vaikutusalueella. Jos tiiviisti rakennetulla kaupunkialueella lämpöenergian kulutus putoaa rajusti, putoaa myös yhteistuotannon hyötysuhde ja jäljelle jää fossiilisilla polttoaineilla tuotettava sähkö, ilman yhteistuotannon etuja.
Energiansäästön yhtälössä onkin useita muuttujia, joita on yhdisteltävä viisaasti. Tässä yhtälössä keskeistä roolia vetää sähkö: jos sähönkulutus ei laske, ei energiansäästö ole kannattavaa. Ja jos energiaa ei säästetä, voidaan ilmastonmuutoksen torjunta unohtaa ja rannikkokunnissa on alettava säästää rahaa veneeseen.
Jotta venekaupan voisi unohtaa, on toinen mahdollisuus etsiä kaikki ne kohteet ja keinot, joissa sähkö voidaan korvata kaukolämmöllä. Sähköä ei pidä asettaa pannaan, mutta jalostetun ja arvokkaan energianmuodon käyttö on varattava yksinomaan niihin tilanteisiin ja sovelluksiin, joita ei muilla konstein pystytä pyörittämään. Pelletti-pc:tä ei ole markkinoilla, toistaiseksi.
Tässä valossa Viikkiin rakennettava NCC:n kohde, jossa vain osa talon vaatimasta lämmöstä tuotetaan kaukolämmöllä ja loput sähkölämmityksellä, on sulaa hulluutta. Tuplajärjestelmä tuottaa tuplakulujen lisäksi tuplapäästöt. Onkin kornia, että kohteen suunnittelussa sanotaan kiinnitetyn erityistä huomiota asumismukavuuteen, kun asuntojen sisälämpötilaksi asetetaan 17 astetta.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Väärin säästetty”
Suurin osa tiiviisti rakennetuista kaupunkialueista on jo rakennettu, joten en usko että siellä ruvetaan (tai kyetään) parantamaan energiatehokkuutta radikaalisti. Ainakaan se ei tapahdu millään järkevillä kustannuksilla. Ainoa asia joka voisi vaikuttaa merkittävästi kaukolämmön kulutukseen on se, että Suomessa luovuttaisiin siitä harhasta että asuinkerrostalo on ikuinen ja ruvettaisiin soveltamaan laajasti Rossilahden mallia eli purkamaan neukkukuutioita ja rakentamaan tilalle uutta, korkeampaa ja energiatehokkaampaa.
Kaukolämmön käyttöä alueilla joille sitä olisi kohtuukustannuksin saatavissa pitäisi toki edistää, mutta mieluimmin muilla keinoilla kuin pakolla kun kyseessä on muutenkin monopolituote. Vika on pohjimmiltaan grynderimallissa, jossa rakennusliike ostaa tontin, tekee suunnitelmat ja painaa esitteet joiden pohjalta asunnot myydään. Jos asukkaiden muodostama yhteenliittymä toimisi rakennuttajana alusta saakka, olisi selvää valitsisivatko he investointikustannuksiltaan kalliimman mutta käyttökustannuksiltaan halvan kaukolämmön vai rakennuttajalle halvan mutta käytöltään kalliin ja koko ajan kallistuvan sähkön.