Rakennuslehti otsikoi näyttävästi 7.3. 2014: ”Lahjonta oli maan tapa projektiviennissä”. Lehti ei tuo esille sitä, että merkittäviä hankkeita saatiin myös maksamatta lahjuksia, olkoonkin että niitä saattaa olla ollut vähemmän. Vientiprojekteja sai kyllä ilman lahjuksiakin, jos vain oli riittävän kilpailukykyinen ja kylmähermoinen.
Niissä ”lahjomattomissa” tapauksissa, jotka itse tunnen, piti yrityksellä kuitenkin olla kilpailukykyä, ja sen lisäksi sen vastuullisella johtajalla pitävät hermot. Pari lyhyttä esimerkkiä (vaikka aiheesta kannattaisi puhua pitempäänkin) :
Toisin kuin lehden jutusta saattaisi päätelllä, Lemminkäinen aloitti toimintansa Liberiassa (kuten Keniassakin) ilman lahjuksia. 1977 käynnistyneessä kansainvälisessä urakkakilpailussa Citibankin rahoittamasta Matadin asuntoalueesta kilpailijoita oli Sveitsistä, Norjasta, Italiasta ja Suomesta. Tarjosimme työtä kahdestikin, ja lopulta ansaitusti voitimme sen infrastruktuurin rakentamisen silloisella n 40 miljoonan hinnalla. Allekirjoitin helmikuussa 1978 urakan, josta saimme erinomaisen katteen. Käynnistimme työn välittömästi ja veimme sen loppuun virallista urakka-aikaa nopeammin. Mitään lahjuksia ei työn saamisesta maksettu, mutta maan silloiselle presidentille, 1980 murhatulle William Tolbertille, luovutin kyllä työn aikana 5 000 dollarin shekin käytettäväksi SOS –Lapsikylän rakentamiseksi.
Lahjukset vältettiin siksikin, että asiakkaamme National Housing Authorityn pääjohtaja halusi näyttää muille urakoitsijoilleen –mukaanluettuna em. kilpailijat – kuinka töitä voi tehdä Liberiassakin aikataulussa! Seuraavat voittamamme Liberian Vesilaitoksen työt olivat Maailmanpankin (ja pieneltä osalta Suomen sillloisen Kehitysyhteistyöosaston ) rahoittamia. Niidenkin tarjoukset tehtiin ja sopimukset allekirjoitettiin amerikkalaisen huippukonsultin Alvord, Burdick &Howson ´in valvonnassa, eikä lahjuksia silloin pyydetty eikä maksettu. Ao. konsultin raportin mukaan (1980) Lemminkäinen oli ” ainoa kansainvälisesti kilpailukykyinen urakoitsija maassa”.
Partek Concrete Engineering (PCE) Oy toimitti koko teknologian Sotilaskyläohjelman Sertolovoon vv. 1993-7 silloiseen n. 240 miljoonan urakkahintaan. PCE ei maksanut lahjuksia, vaikka niitä Rakennuslehdenkin mainitsemalta taholta pontevasti vaadittiin.
PCE Oy oli tuolloin ainoa yhtiö maailmassa, joka oli kykenevä tarjoamaan Venäjän armeijan vaatiman, erittäin laajan betoni- ja muitakin keskeisiä rakennustuotteita valmistavan Sertolovon kombinaatin. Asemamme varmistamiseksi silloin johtamani yhtiö osti tarjousvaiheen alussa (1991..2) ainoan varsinaisen ”mahdollisesti” pystyvän kilpailijansa, Lohja Parma Engineering Oy:n. Sen omistajan, Lohja Oy:n betoniteollisuuden, asema oli paljon heikompi kuin Partekin betoniteollisuuden, eritoten Lohjan huonosti menneiden ulkomaan ”seikkailujen” takia. Sertolovon rakennustöitä tarjonneen ja pian sen jälkeen konkurssiin menneen Hakan kanssa emme myöskään tehneet mitään työyhtymää tms., varmistaaksemme itsenäisen asemamme tarjouskilpailussa Hakan asemasta riippumatta. Siten olimme päässeet ”salettiin”! Sen tietäminen kuitenkin edellytti, että tunsimme kilpailijat ja heidän suorituskykynsä selvästi heikommaksi kuin omamme. Istuessani sitten lopulta Sveitsissä, erittäin pitkiksi venyneissä neuvotteluissa ja loistavan ”tarjoilun” keskellä, intin sitkeästi, ettei ”Partek” maksa mitään, koska ” ilman Partekia ei kombinaattia voi rakentaa!” Vihdoin neuvottelun muutkin osapuolet uskoivat tämän, erosimme sulassa sovussa ja musta panssaroitu Mercedes 600 vei minut lentokentälle. Vuosien mittainen työ sujuikin sitten PCE:n kannalta loistavasti ja yhtiö (nyttemmin Elematic) varmisti asemansa maailman johtavana betonielementtiteknologian toimittajana.
MOT: Lahjuksia ei pidä maksaa, vaikka pyydettäisiin . Menköön jokin projekti sen takia vaikka kilpailijoille – uusia tulee. ”Lahjomattoman” maine on arvokas, paljon, paljon enemmän kuin yhden projektin mahdollinen kate.
Lauri Palojärvi, TkT, DI
(Kirjoittaja johti Lemminkäisen ensimmäiset urakat Nigeriassa, Liberiassa ja Keniassa vv. 1974-83, ja oli PCE:n tj. 1991-1995)
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Vientiprojekteja sai ilman lahjuksiakin”