Rakentamismääräysten kehitys on kartoitettava seuraavien kymmenen vuoden ajalle ja korjausrakentamista on ohjattava määräyksillä. Rakennusvalvonnan toiminnan pitää olla jälkikontrollin sijasta ennakoivaa ja neuvovaa. Kiinteistöille tulee saada ympäristöluokitukset, kaupunkiseutujen kasvulle rajat ja aurinkosähkölle syöttötariffi. Muun muassa nämä toimenpiteet ovat keskeisiä, kun rakennetusta ympäristöstä aiheutuvia päästöjä halutaan vähentää, linjaa ERA17-työryhmän loppuraportti.
Vapaavuoren kutsuman työryhmän tehtävänä oli kartoittaa tehokkaimmat keinot rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantamiseksi. Liiketoiminnan, tutkimuksen ja julkishallinnon eturivin asiantuntijoista koostuneen ryhmän työtä vetivät ympäristöministeriö, Sitra ja Tekes. Työn tavoitteeksi asetettiin se, että Suomi saavuttaisi päästövähennystavoitteensa rakennetun ympäristön osalta etuajassa, jo vuonna 2017.
”Kaupungeissa ja maaseudulla energiaviisaimmat toimenpiteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Maaseudulla hajautetun energiantuotannon rooli saattaa olla merkittävä, kun taas kaupunkialueilla täydennysrakentamisen ja yhdyskuntarakenteen eheyttämisen rooli korostuu. Selvää on se, että korjausrakentaminen on energiaviisauden edistämisessä keskiössä: yli puolet vuoden 2050 rakennuskannasta on olemassa jo tänään”, Vapaavuori sanoo.
Toimenpiteiden alustavien vaikutusarviointien mukaan ne vähentävät rakennetun ympäristön energiankulutusta noin 20-35 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöjä 10-35 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna nykytilaan. Työryhmän mukaan useimmat toimenpiteiden edellyttämistä investoinneista ovat taloudellisesti kannattavia jo nyt. Energiankulutuksen ja päästöjen vähenemisen lisäksi toimenpiteillä voidaan merkittävästi parantaa rakentamisen ja asumisen laatua.
”Energiaviisaus ei siis ole uhraus vaan iloinen asia, joka hyödyttää meitä kaikkia. Lisäksi se on merkittävä liiketoimintamahdollisuus. Toivonkin että tämä ymmärretään entistä laajemmin myös kiinteistö- ja rakennusalalla. Ilman alan kokonaisvaltaista sitoutumista emme tässä työssä pääse eteenpäin”, Vapaavuori korostaa.
ERA17-raportissa Suomen rakennetun ympäristön päästöjä on tarkasteltu ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti. Rakennetussa ympäristössä käytetään 42 prosenttia kaikesta energiasta ja siitä aiheutuu 38 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Rakennetun ympäristön päästöjen vähentämisellä on siis keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n selvitysten mukaan rakennuksissa ja rakentamisessa päästövähennykset voidaan myös toteuttaa kustannustehokkaimmin.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Suomi energiatehokkuuden kärkeen 31 toimenpiteellä”
Voisikohan rakennusvalvonnan oheen ajatella myös sellaista neuvontapalvelua, jonka kautta talon-/asnnonomistajille kerrottaisiin vihreän asumisen kannalta oikeista ratkaisuista. Tarvittavaa ja oikeanlaista tietoa esim. remonttiratkaisuja tehdessä on vaikea ja myös työlästä löytää. Täällä on aiheesta enemmän: http://www.vihrearakentaminen.fi/mista-tietoa-kestavasta-asumisesta
Jäitä hattuun ja realistisuutta energiatehokkuuden tavoitteisiin. Pienin askelin harkittu eteneminen rakennus- ja talotekniikan muutoksissa takaa varmimmin aikaa kestävän lopputuloksen, kun ihmisen omalla käyttäytymisellä on lopulta merkittävä rooli energiankulutuksessakin.
Ilmastonmuutoksen nimissä suolletaan nyt aivan liian kiivaalla tahdilla energiatehokkuuden tavoitteita ja määräystä määräyksen perään. Käsitteiden, määritysten, neliöiden, prosenttien, ET- ja E-lukujen sekamelska panee rakentajien saati tavallisen kansalaisen pään pyörälle. Muutostahti on niin kova, että kokemusperäistä tietoa uusien vaatimuksien ja tavoitteiden soveltamisesta käytännön rakentamisessa ei ehditä hankkia tai edes opetella aihepiiriä.
Jokin aika sitten pidettiin normitalkoot, millä tavoiteltiin rakentamisen ohjauksen yksinkertaistusta ja rakennuskustannusten alentamista. Mutta päädyttiin kuitenkin päinvastaiseen suuntaan energiatehokkuuden parissa vouhotukseen sekä jätevesi- ja energiaverosekoiluun. Kiveen hakattiin tolkuttomiin eristepaksuuksiin johtava seinän U-arvovaatimus, vaikka TTY:n asiantuntijaryhmä suositti maltillisempaa muutosta. Hyvin riittäisi seinälle U-arvovaatimus 0,2 ja sadasosilla pelehtimisen voisi kokonaan lopettaa.
Kritiikki rakentamisen yltiöpäistä ohjausta kohtaan nostaa päätään ja milloin minkinlaisen huonosti perustellun detaljin parissa näpertelyä ei koeta mielekkäänä. Ehkäpä pitäisi siirtyä saman tien energian säännöstelyyn asukkaiden pääluvun mukaan, niin tulisi sekin huomioitua, että asunnossa saattaa asua 1 tai 10 ihmistä osan vuotta tai koko vuoden.
Energiatehokkaan rakentamisen kärkimaaksi pyrkivien olisi syytä hieman enemmän katsella ympärilleen ja lopettaa elämöinti kaiken maksavien asukkaiden kustannuksella. Suomessa ollaan jo nyt varsin korkealla tasolla rakentamisen energiatehokkuuden suhteen, kun huomioidaan maamme sääolosuhteet.
Rakentamisessa ja kiinteistöjen ylläpidossa panos ja tuotos pitää olla jossain järjellisessä suhteessa. EU:n hajoaminenko meidät vasta pelastaa yleiseurooppalaiselta ilmastoteologialta ja järjettömiltä investoinneilta.