Neljä viidestä rakennetun ympäristön asiantuntijasta ja päättäjästä katsoo, että rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantaminen ja päästöjen vähentäminen ovat lähivuosien merkittävimpiä haasteita. Muutosta energiaviisaampaan elämään vauhdittavat lisääntynyt ympäristötietoisuus sekä mahdollisuus säästää rahaa ja luoda uutta liiketoimintaa.
Yli 60 prosenttia vastaajista on kuitenkin sitä mieltä, että rakennetun ympäristön ilmastovaikutuksia ei Suomessa ymmärretä riittävän hyvin. Rakennettu ympäristö vastaa 42 prosentista kaikesta energiankulutuksesta ja siitä aiheutuu 38 prosenttia hiilidioksidipäästöistä.
”Voimme hillitä ilmastonmuutosta tehokkaasti vain pureutumalla näiden lukujen takana oleviin tekijöihin. On tärkeää, että rakentamisen, kaavoituksen ja rakennusten käytön ilmastovaikutukset tiedostetaan nykyistä paremmin ja ryhdytään näillä sektoreilla pikaisiin toimenpiteisiin”, asuntoministeri Jan Vapaavuori sanoo.
Kyselyyn vastanneiden mukaan kaikilla näillä rakennetun ympäristön sektoreilla on parantamisen varaa energiatehokkuudessa. Organisaatioissa myös suunnitellaan ja on jo tehty paljon asioita energiatehokkuuden parantamiseksi. Esimerkiksi useassa kunnassa rakennusvalvonnan toimintaa on kehitetty neuvovaksi ja maankäytön suunnittelussa on entistä tarkemmin otettu huomioon energiataloudellisuus. Asenneilmaston myönteisyydestä viestii sekin, että lähes neljä viidestä vastaajasta kertoo energiatehokkuuden olevan osa oman organisaation toimintastrategiaa.
Erityisesti julkisella puolella toimivat katsovat, että päättäjillä ja heidän toimillaan on keskeinen rooli muutoksen edistäjinä tai estäjinä. Päätöksenteon lyhytjänteisyys sekä energiatehokkuuteen tehtyjen investointien pitkä takaisinmaksuaika asettavat esteitä kehitykselle.
Lokakuun lopussa julkistettavan ERA17-toimintaohjelman valmistelun yhteydessä tehty kysely toteutettiin syyskuussa kohdennettuna sähköpostikyselynä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Asiantuntijat ja päättäjät haluavat Suomesta energiatehokkaan rakentamisen kärkimaan”
Haluavatko suomalaiset asunnonostajat maksaa tämän Vapaavuoren ristiretken ilmastonmuutosta vastaan?
Olisiko kuitenkin syytä antaa asiantuntijoille aikaa kehittää ja kerätä riittävästi kokemuksia uusista ratkaisuista?
Synnytetäänkö nyt 2010-luvun ”tasakatto-ongelmaa”?
Rakentamisen pitää kehittyä, mutta ei ainoastaan tempoilevalla normiohjauksella vaan myös markkinalähtöisesti. Yritykset varmasti vastaavat kysyntään.
Vastausprosentti on niin alhainen ja kohderyhmä niin tarkasti etukäteen valittu, että kyselyn tutkimuksellinen arvo on lähes nolla. Tutkimustulosta voisi lukea jopa niin, että uskonveljet vastasivat ja muut jättivät vastaamatta. Hienoa kuitenkin, että saimme nyt oikein tutkimuksen voimin suomalaiset yltiöpäisten energiatavoitteiden taakse eli maksajiksi.
Jäitä jo hattuun ja realistisuutta energiatehokkuuden tavoitteisiin, ilmastonmuutoksen myötä julkisuuteen nousseiden huurupäiden vastineeksi on hiljaisen enemmistön lähdettävä barrikadeille.
Ilmastonmuutoksen nimissä suolletaan nyt aivan liian kiivaalla tahdilla energiatehokkuuden tavoitteita ja määräystä määräyksen perään. Käsitteiden, määritysten, neliöiden, prosenttien, ET- ja E-lukujen sekamelska panee rakentajien saati tavallisen kansalaisen pään pyörälle. Muutostahti on niin kova, että kokemusperäistä tietoa uusien vaatimuksien ja tavoitteiden soveltamisesta käytännön rakentamisessa ei ehditä hankkia tai edes opetella aihepiiriä.
Jokin aika sitten pidettiin normitalkoot, millä tavoiteltiin rakentamisen ohjauksen yksinkertaistusta ja rakennuskustannusten alentamista. Mutta päädyttiin kuitenkin päinvastaiseen suuntaan energiatehokkuuden parissa vouhotukseen sekä jätevesi- ja energiaverosekoiluun. Kiveen hakattiin tolkuttomiin eristepaksuuksiin johtava seinän U-arvovaatimus, vaikka TTY:n asiantuntijaryhmä suositti maltillisempaa muutosta. Hyvin riittäisi seinälle U-arvovaatimus 0,2 ja sadasosilla pelehtimisen voisi kokonaan lopettaa.
Tikun nokkaan otettu isojen talojen energiankulutus kuvastaa viimeaikaista surkuhupaista askartelua milloin minkinlaisen pikku detaljin kanssa. Ehkäpä pitäisi siirtyä saman tien energian säännöstelyyn asukkaiden pääluvun mukaan, niin tulisi sekin huomioitua, että asunnossa saattaa asua 1 tai 10 ihmistä osan vuotta tai koko vuoden.
Kritiikki rakentamisen yltiöpäistä ohjausta kohtaan nostaa päätään ja milloin minkinlaisen huonosti perustellun detaljin parissa näpertelyä ei koeta mielekkäänä.
Energiatehokkaan rakentamisen kärkimaaksi pyrkivien olisi syytä hieman enemmän katsella ympärilleen ja lopettaa elämöinti kaiken maksavien asukkaiden kustannuksella. Suomessa ollaan jo nyt varsin korkealla tasollla rakentamisen energiatehokkuuden suhteen, kun huomioidaan maamme sääolosuhteet.