”Saamani selvitys osoittaa, että on tarvetta arvioida nykyistä tukien myöntämisprosessia ja tuen kohdentamista uudelleen. Meidän on selvitettävä, miten varmistamme, että tuki hyödyttää vain asukkaita, eikä se aseta palveluntuottajia erilaiseen asemaan. Arvioinnin on koskettava niin olemassa olevaa ohjeistusta kuin lainsäädäntöäkin”, ministeri Kiuru toteaa. Aran viimeisimmästä tukikierroksesta saamastaan selvityksestä.
Kiuru vaati Aralta selvitystä eritysiryhmien tukipäätöksistä sen jälkeen kun kävi ilmi, että Attendo Oy:n kokonaan omistama Suomen Palveluasunnot Oy sai miljoonien avustuspotin ja korkotukilainavaraukset vastoin ministeriön ohjeiden henkeä. Tilojen rakentaminen ja palvelujen tuottaminen on pidettävä erillään.
”Selvitys osoittaa, että ongelma on olemassa. Ara on noudattanut erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamiseen myönnettävien avustusten varauspäätöksiä tehdessään tukilainsäädännössä ja ympäristöministeriön Aralle antamassa ohjeistuksessa asetettujen ehtojen kirjainta. Lainsäädännön ja ohjeistuksen tavoite ja henki siitä, että palveluasumisen omistaminen ja palvelun tuottaminen olisivat tosiasiallisesti eriytettyinä eri toimijoille, ei ole kuitenkaan toteutunut kaikissa tapauksissa. Tämä on mielestäni ongelma”, Kiuru jatkaa.
Hänen mukaansa Aran selvityksessä on arvioitu kilpailuneutraliteettia. Selvityksessä ei kuitenkaan käsitellä sitä, voiko palveluntuottaja saada välillistä hyötyä siitä, että se saa yhteiskunnan tukea palvelutilojen rakentamiseen tai voiko kunta asettaa haluamansa palveluntuottajat etusijalle laittaessaan palvelutalohankkeita paremmuusjärjestykseen.
”Äärimmillään tämä voisi tarkoittaa sitä, että palvelujen tuottajaksi pääsee vain rakentamalla palvelutilat ja palvelutilat rakentaa vain se, joka saa yhteiskunnan tuen. Näin ei voi olla, ja siksi tähän on puututtava. On ensiarvoisen tärkeää, että palveluntuottajan valinta valtion tuella rakennettuun palvelutaloon tapahtuu hankintalain mukaisessa, kaikille avoimessa ja syrjimättömässä hankintaprosessissa. Tällöin ei synny kilpailun vääristymiä”, Kiuru sanoo.
Prosessin selkiyttäminen selvitetään
Myös arvonlisäverotuksen näkökulmasta kilpailuneutraliteetti kaipaa jatkoselvittämistä. Kiurun mukaan lähtökohtana pitää olla, että Aran tukea saaneen yleishyödyllisen yhteisön omistava palveluntuottajayhtiö ei voi olla kuntien kilpailutuksessa edes välillisesti paremmassa asemassa kuin muut kilpailutukseen osallistuvat palveluntuottajat. Jos palveluntuottaja vastaa myös asumisen järjestämisestä, tarkoittaa se pahimmillaan sitä, että yhteiskunnan tuella rakennetuissa palvelutaloissa asukkaat voivat asua vain niin kauan kuin sama palveluntuottaja jatkaa tehtävässään. Kiurun mukaan tämä sitoo kunnan kädet yhteen palveluntuottajaan. Jos palveluntuottaja kuitenkin jostakin syystä vaihtuu, merkitsee se tällöin sitä, että asukkaat joutuvat lähtemään nykyisistä tiloista.
”On inhimillisesti kohtuutonta vaatia, että palvelutaloissa asuvat vanhukset, vammaiset ja sairaat joutuisivat muuttamaan. Se ei voi olla yhteiskunnan varojen ja tuen kohdentamisen tarkoitus. Vain Aran toimintaan puuttumalla asiaa ei kuitenkaan voida ratkaista, sillä palvelutalojen rakentaminen ja palvelujen järjestäminen kuuluvat usean eri viranomaisen toimivallan piiriin. Asiassa on myös huomioitava EU:n kilpailuneutraliteettia koskevat säännökset. Nyt ryhdytään selvittämään muiden viranomaisten ja kuntien kanssa, kuinka prosessia saadaan selkiytettyä”, Kiuru korostaa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Kiuru vaatii Aran tukien myöntämisprosessiin muutoksia”
Kiurut tulee ja menee.
ARAn pomo on Ympäristöministeriö jolla ei ole edellytyksiä hoitaa tätä vastuuta kunnolla. Selvittäkää edes miten YM on vastuutaan hoitanut vaikkapa tällä vuosisadalla.
Rakennuslehti kirjoittaa:
”Kiuru vaati Aralta selvitystä eritysiryhmien tukipäätöksistä sen jälkeen kun kävi ilmi, että Attendo Oy:n kokonaan omistama Suomen Palveluasunnot Oy sai miljoonien avustuspotin ja korkotukilainavaraukset vastoin ministeriön ohjeiden henkeä. Tilojen rakentaminen ja palvelujen tuottaminen on pidettävä erillään.
”Selvitys osoittaa, että ongelma on olemassa. Ara on noudattanut erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamiseen myönnettävien avustusten varauspäätöksiä tehdessään tukilainsäädännössä ja ympäristöministeriön Aralle antamassa ohjeistuksessa asetettujen ehtojen kirjainta. Lainsäädännön ja ohjeistuksen tavoite ja henki siitä, että palveluasumisen omistaminen ja palvelun tuottaminen olisivat tosiasiallisesti eriytettyinä eri toimijoille, ei ole kuitenkaan toteutunut kaikissa tapauksissa. Tämä on mielestäni ongelma”, Kiuru jatkaa.
Kiurun mukaan Ara on noudattanut erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamiseen myönnettävien avustusten varauspäätöksiä tehdessään lain kirjainta ja ympäristöministeriön ohjeistusta. Tämä on tuttu virsi, kun levitellään käsiä ja voivotellaan, että mitään muuta ei muka ollut tehtävissä jossakin asiassa. Ympäristöministeriö ja Ara pitäytyvät tiukasti lain kirjaimessa, vaikka laki olisi perseestä, tai vaikka laki ei aina olisikaan perseestä, niin ko. tahot saavat kannanottonsa ja ratkaisunsa näyttämään siltä, että ne perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön ja muunlaiset kannanotot ja ratkaisut eivät olisi olleet mahdollisia. Tämän ovat voineet todeta AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkaat, jotka ovat vuosikausia taistelleet oikeuksiensa puolesta. Ara ei vaivaudu tutkimaan kunnolla asukkaiden kanteluita vaan vetoaa aina siihen, että ”asia ei kuulu Aran toimivaltaan”. Näin yhtiö voi härskisti rikkoa vuodesta toiseen esimerkiksi yhteishallintolakia.
Kaikessa Arakaan ei ole noudattanut lain kirjainta. Ainakaan työntekijöitään koskevissa jääviyskysymyksissä Ara ei ole noudattanut lain kirjainta saatikka lain henkeä. Tästä on esimerkkinä Martti Polvinen, joka Liukun entisenä alaisena oli Aran toisena edustajana sopimassa keväällä 2008 Liukun kanssa väliyhtiön perustamisesta Asuntorakentamisen Kehityssäätiön ja AVAIN Asumioikeus Oy:n väliin. Ara antoi nopeasti ko. väliyhtiölle yleishyödyllisyysstatuksen, jolloin tuo nyt ”yleishyödyllinen” väliyhtiö mahdollisti sen, että säätiö sai laittoman/mitättömän kaupan jälkeen enemmistöomistuksen AVAIN Asumisoikeus Oy.ssä ja saattoi myydä tuon enemmistöomistuksensa syksyn 2010 salaisessa kaupassa Liukun ja tämän entisen alaisen omistamalle yhtiölle. Polvisen lisäksi Aran puolelta väliyhtiön perustamisesta oli sopimassa Aran päälakimies Jaana-Maarit Huuhka. Jääviyden pohdinta unohtui toisen kerran samassa asiassa, kun Huuhka laalti yhdessä ylijohtaja Rossilahden kanssa ympäristöministeriölle selvityksen noista kevään 2008 tapahtumista. Ja tietysti Aran, Polvisen ja itsensä näkökulmasta, vaikka muut asiakirjat antavat aivan toisenlaisen kuvan noista tapahtumista.
Monissa yhteyksissä tälläkin foorumilla Aran eläköitynyt kehittämispäällikkö on kiivaillut Aran puolesta erityisesti Nuorisosäätiön ja AVAIN Asumisoikeus Oy:n tapauksissa. Kehittämispäällikön mukaan Ara on aina toiminut voimassaolevan lainsäädännön puitteissa. Aran arvostelijat eivät ole saaneet häneltä mitään ymmärrystä. Tämä ylimielinen suhtautumistapa on yhteistä sekä Aran että ympäristöministeriön (erityisesti sen rakennetun ympäristön ja asumisen) virkamiehille ja -naisille. Tämän suhtautumistavan johdosta molemmat tahot ovat leimautuneet ”yleishyödyllisten yhteisöjen” asukkaiden keskuudessa ”yhteisöjen” johdon juoksupojiksi ja -tytöiksi, jotka tarjoavat auliisti apuaan ja palveluksiaan ”yhteisöille” unohtaen asukkaiden oikeudet. Ja kaikki tapahtuu kuulemma lain kirjaimen mukaan! Mikä ei ole laissa kielletty, on sallittua!